Synttärikuu, kuukauden sisään koko perheemme synttärit. Yhteensä seitsemät juhlat. Laskin aluksi että kahdeksat, mutta olihan jo noissakin. Tai tänään vielä pienesti juhlimme 1-vuotiasta Elvistä. Eli tavallaan kahdeksat siis. Ei nyt ruveta vähättelemään. Vaikka ei meitä aikuisia nyt niin kummoisesti juhlittukkaan, mutta pientä vaivannäköä silti puolin ja tosin.

Voin sanoa, että olen aika helpottunut että ovat ohi. Onhan toki kätevää kun pojille voi järjestää yhteiset juhlat. Mutta kun ei kaikkia voi kutsua kerralla. Ja tykkään myös juhlistaa pelkän perheen kesken. On sukulaiset, ystävät, lasten ystävät, kummit… Kaikkien kanssa olisi myös kiva jutella ja viettää aikaa. Joten juhlimme siis monessa erässä. Jotenkin eriä tuli kuitenkin enemmän kun aluksi ajattelin. Viimeisiin juhliin ei enään jaksettu oikein edes panostaa. Ostettiin kaikki valmiina. Ja tämän päiväisiin ”vieraat” toivat herkut mukanaan.

Ehkä ensi vuonna vuokraamme jonkun huvilan, juhlasuunnittelijan ja pitopalvelun. Vaikka tosin mukavaa tietysti oli, kaikissa juhlissa. Ihana kun niin moni muisti ja pojat saivat aivan ihastuttavia lahjoja.

Seuraavaksi olisi sitten Joulu. Siitä en tahdo stressata yhtään ja meinaammekin viettää sen vähän erikoisemmalla tavalla…

Vauvavuosi meni ja vihdoin voimme koko perhe syödä ihan oikeasti samaa ruokaa. Ei erottelua, soseuttelua, omia ruokia tai muutakaan öh, niin pientä mutta ärsyttävää. Nyt voin latoa kaikille samat pöperöt, samaan aikaan lautasille. Tämän päivän perusteella myös vähän tujummin maustettu ruoka maistuu myös ennätyshyvin. Tuo poika ei ole ikinä ahminut samanlaisella tahdilla yhtä suurta määrää ruokaa naamaansa. Söi sekä itse että syötettynä.

Mitään pekoni-vuohenjuustokermapastaa en ala tietenkään ihan heti tarjoamaan, mutta näyttää hyvinkin siltä että tuollaiset perinteiset perus-arkiruoat uppoavat hyvin, ihan koko perheelle. Joillekkin tämä saattaa olla tietysti ihan perusjuttua, mutta itse kun olen taistellut Elviksen kanssa viimeiset puolivuotta, viisi kertaa päivässä, tämä on tosi suuri helpotus. Jäljelle jää enään ne puurotaistot. Imettänytkään en ole tainnut tänään kuin muutaman kerran, senverran hyvin on nimittäin maistunut myös tavallinen, jääkaappikylmä maito.

Nyt kun perheen pieninkin syö samaa, kiinnitän varmasti enemmän huomiota suolan määrään. Myönnettäköön että sitä kuluu aika paljon. Jospa pikkuhiljaa omat makunystyrät tottuisivat vähäsuolaisempaan makuun eikä sitä tarvitsisi aina omaan annokseen lisätä.

Tämän päiväisen keiton tein Kaapo ollessa kerhossa ja Elviksen nukkuessa ensimmäisiä päiväuniaan. Aion jatkossakin yrittää valmistaa ruoan hyvissä ajoin, vaikka ennen aamupäiväulkoiluja, tai antaa sen tekeytyä sillä aikaa. On tosi ärsytävää alkaa miettimään puolta tuntia ennen ruoka-aikaa, että mitäs nopeeta ja helppoa sitä nyt teksisi ruoaksi. Muutaman päivän satseja kerrallaan kun tekee niin tämä arkihan muuttuu kertaheitolla ihan jopa liian helpoksi 😉

Ja nyt, kerokaahan mitä ja minkälaisia ruokia teillä syödään. Kaalilaatikko, lohikiusaus, makaroonilaatikko.. Mitä näitä nyt on… Antakaa vinkkejä hyviksi, maistuviksi ja helpoiksi arkiruoiksi! Sellaisia mitä ei välttämättä tule heti mieleen tehdä!

Kaikki nukkuu. Täydellistä.

Palaan myöhemmin tähän aiheeseen, mutta nyt nautin ihan rauhassa tästä hetken hiljaisuudesta. 

Käytiin keskiviikkoaamuna Elviksen kanssa Arlan luomuaamiasella. Paikkana oli Anton&Anton/MATin pop up kahvilan alakera, Kiseleffin talossa. Entinen Stockmannin lihaleikkaamo oli kaunis, tunnelmallinen ja jotenkin tosi vakuuttava paikka aiheeseen liittyen.

Aamiaisen tarkoituksena oli, syömisen lisäksi, kuulla Arlan teettämästä tutkimuksesta, Tekeekö lapsi perheestä luomun? Tutkimusta avaamassa oli Arlalta tuoteryhmäpäällikkö Sanna, tutkija, myyjän näkokantaa edusti Anton&Antonin kauppias Nina sekä kuluttajan roolissa Kulutusjuhla-bloggari ja kulutusekonomisti Mari.

Meidän lisäksi tilauduudessa oli muitakin bloggareita, ainakin Oi mutsi mutsi, Lähiömutsi ja Isyyspakkaus.

Tutkimuksen nimeä kantoi siis kysymys, Tekeekö lapsi perheestä luomun? Kysymykset oltiin tehty aiemman tutkimustiedon perusteella. Ja vastauksena kysymykseen, kyllä se tutkimukseen mukaan tekee.

Kävi ilmi, että alle 6-vuotiaiden lasten vanhemmat ovat lisänneet tai aloittaneet luomu-elintarvikkeiden käyttöä muita enemmän. Ja kyllä, itsekkin kuulun tähän joukkoon.

Yleisin syy, miksi kuluttajat valitsevat luomun tavallisen sijaan on ajatus siitä että luomu on puhtaampaa ja parempaa kuin tavallinen. Monet myös tuntuvat ajattelevat että luomu on myös lähellä tuotettua ja siksi ekologista. Tämähän ei oikeastaan pidä paikkaansa.

Luomutuotteissa ei käytetä kemiallisia lannoitteita ja vuorivoljelyn avulla myöskään kemiaalisia torjunta-aineita ei käytetä. Eläimillä on kaksinkertainen varoaika, tavallisiin verattuna, lääkityksen jälkeen. Mutta myös tavalliset elintarvikeet ovat suomessa turvallisia, tavallinenkin maito testataan, eikä myytävässä maidossa esiinny antibiottijäämiä. Kaikki luomu ei tosiaankaan myöskän tule lähitiloilta, ei edes suomesta. Suomalaista appelsiinimehua kun on vain aivan mahdoton saada.

Tutkimuksen mukaan suosituin luomutuote ovat kananmunat. Ja sen kuultua kyllä ymmärsin heti miksi. Häkkikanojen, ja yleiesti kanaloiden ja kanojen huonoista oloista on alettu puhumaan jo vuosia sitten. Asia on ollut paljon myös mediassa. Muistan että jopa ala-asteella luokkamme takaseinällä oli A3 kokoinen juliste, jossa luonnollisen kokoinen kana kuvattuna ylhäältä ja sen ympärillä lunnollisessa koossa oleva häkki. Nokka ja pyrstö eivät häkin sisään mahtuneet… Mekin käytämme luomumunia, mutta myöskin toisesta syystä. Ne ovat isompia kuin tavalliset, vapaan tai virikekananmunat. Mielestäni luomumunat ovat myös parempia, sitä en tiedä johtuuko tämä mielikuvasta onnelliseta ja hyvinvoivasta kanasta vai oikeasti mausta.

Kemikaalittomuuden lisäksi valitsen luomun mielummin juuri siksi että se on eläimille paljon parempi. Tutkimusten mukaan monelle kuluttajalle syntyi luomusta mielikuva kauniista suomalaisesta peltomaisemasta. Ja niin minullekkin. Etenkin eläinperäisissä tuotteissa luomu ajaa tavallisen ohi. Voin hyvin mielin juoda maitoa, siellä kun ne luomulehmät nauttivat olostaan vihreällä niityllä kauniissa suomen suvessa.

Olen toki aiemminkin, ennen lapsia, ostanut luomua. Mutta ihan pienen pienen murto-osan nykyiseen verrattuna. Aina en raaski luomua ostaa, syynään tarkkaan kilo-ja litrahinnan ja välillä lompakon nyörit eivät vain anna periksi. Epäilen että tämä on monelle muullekkin se luomun haittapuoli. Toki ymmärrän syyt miksi luomu on kallimpaa kuin tehotuotettu. Mutta siis, miksi minä nyt äitinä ostan enemmän luomua perheelleni. Eläinten ja luonnon hyvinvoinnin takia, turvallisuuden ja hyvän mielikuvan. Mutta myönnän että myös siksi että se tuntuu hyvältä. Ehkä tunnen itseni hitusen paremmaksi ihmiseksi ja äidiksi.

Luomun ostaminen ja kiinnostavuus on muutenkin lisääntynyt viimeisten muutaman vuoden aikana. Suurin kuluttajaryhmä ovat pk-seudulla asuvat naiset. Ehkä myös tämä omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi pienten lasten perheissä käytetään luomua eniten?

Minkälaisia mielikuvia luomu teissä herättää? Minkä verran luomua teidän perheessä syödään? Entä luomun käyttö muissa kuin elintarvikkeissa, vaatteissa? Mikä luomussa on hyvää ja mikä huonoa?

Toivottavasti aihe herättää paljon keskustelua, sillä mielenkiinnolla kuulen ajatuksianne. Luomu, kokomeukseni mukaan, herättää myös erilaisia tunteita, etenkin äitien kesken… NäissäKIN asioissa tulee usein esille syyllistymiset -ja tämiset.

Ja sellainen asia vielä kiinnostaa, mitä tai minkälaisia luomutuotteita ostaisitte enemmän mielellänne? Onko joku tuote joka vielä puuttuu? Kaikenlaistahan toki on markkinoilla, mutta niitä ostakseen täytyy usein mennä alan liikkeeseen. Hirveästi ei tule meillä ostettua valmisruokaa, mutta mielestäni ainakin meidän Alepassa on luomu pakastepitsaan metävä aukko.

Tästä pääset lukemaan tutkimuksen tuloksia tarkemmin.

Ikean musta-valkoraidallinen blogimatto, eli Stockholm Rand tuli sitten lopulta meidänkin kotiin. Vuoden-pari mattoa on nähty tosi paljon sisutuslehdissä ja blogeissa (mistä nimikin). Itse on aina tykännyt maton ulkonäöstä, mutta ollut sitä mieltä ettei se välttämättä sovi meidän kotiin.

Mustavalkoinen matto näytti lehdissä ihanilta valkeilla lattoilla, keskellä valkeaa sisutusta. Ajattelin mustan olevan liian tunkkainen meille, tumman parketin kanssa.

Meillä on ollut jo piedemmän aikaa tarve uudelle matolle. Tykkään pitää tuon olkkarin tilan vapaana ja avarana koska lapset leikkivät enimmäkseen siinä, sekä se on asuntomme valoisin kohta. Uuden maton piti olla siis reilun kokoinen. Muutamia viikkoja sitten koin valaistuksen, yhtäkkisen pakottavan tarpeen Ikean blogimatolle.

Tiesin että pienemmät koot matosta myytiin Ikeassa aina nopeasti loppuun, mutta yllätys (ja pettymys) oli suuri kun huomasin ettei Ikean nettisivuila enään löytynyt koko mattoa. Siirryin huutonettiin, jossa pienempiä kokoja oli myynnissä, korkeilla hinnoilla. Ilmoituksista kävi ilmi että Randin myynti on lopetettu.

Olin jo vaipua synkkyyteen kunnes eräs googlehakuni vei minut Ikea Suomen facebook sivulle esitettyyn kysymykseen. Siinä Ikea kirjoitti että Randia ON myynnissä, mutta sitä ei enään pävivitetä nettiin huonon saatavuden takia. Ja kuinka ollakkaan, isoa Randia olisi tulossa myyntiin Espoon myymälään heti siitä seuraavalla viikolla!

Teiltäkin lukijoista varmaankin aina monelta kyseinen matto löytyy? Jos ei ja sellaisen tahdotte, niin unohtakaa siis huutiksen trokarit. Ikean asiakasplaveluun soittamalla, tai facebooksivun kautta voi mattoja ja niiden tämän hetkistä tilannetta kysellä.

Matto on ollut meillä nyt viikon ja se on saanut kaikkien perheenjäsenten hyväksynnän. Se tosiaan on ihana, joten ei ihme että sitä on niin paljon näkynyt kaikkialla. Matto tuntuu hyvältä ja perhmoiselta jalan alla. Villamaton tapaan se kerää itseensä nopeasti roskaa, mutta toisaalta se on helppo imuroida eikä pöllytä. Lapsiperheen loistava, sillä kudottu villamatto on helppo pitää puhtaana. Esimerkiksi, hetki ennen kuvan ottoa Kaapolta kaatui mukillinen mansikkamehua tuohon ihan keskelle mattoa. Näettekö jälkeä? Ette, koska sellaista ei jäänyt.