Olen mukana Indiedaysin ja Tjäreborgin kamppanjassa ja juuri tällä hetkellä istun Pariisilaisessa kahvilassa! Pääsimme The Good Morning-blogin Kaisan kanssa tutkimaan tätä huikeaa kaupunkia sekä testailemaan, että millaista on lähteä kaupunkilomalle lähinnä aiemmin vain pakettimatkoistaan rantalomakohteisiin tunnetun matkatoimiston kautta.

Saavuimme eilen aamulla Charles de Gaullen lentokentälle josta jatkoimme matkaa RER junalla keskustaan päin hotellillemme. Junamatka oli seikkailu ja kieltämättä otsalle nousi tuskanhiki, kun näin minkälainen miljoonien eri linjojen sekamelska juna -ja metroverkko on. Yksi linjakin on jo monimutkaisempi kun koko Helsingin metro yhteensä. Alkupaniikista huolimatta pääsimme oikeaan junaan ja jopa melko helposti hotellille saakka. Kun alkujärkytyksestä selvisin, totesimme että ainakin tuo metrolinjasto onkin oikeastaan aika helppo. Eilen illalla ja tänään ollaankin suhailtu sitten vähän pidempiä matkoja metrolla kun mitkäkin konkarit.

Hotellille chekattuamme lähdimme etsimään ruokaa, jonka jälkeen sattumalta päädyttiin yhdelle maailman kuuluisimmille kaduille, Avenue des Champs-Élyséelle. Kadun päässä sijaitsee huikea Riemukaari, joka livenä oli paljon isompi kun olin kuvitellut. Kuten kunnon tursitin nykyään täytyy, piti meidänkin mennä ottamaan selfiet Riemukaaren edessä. Jännittävää siitä teki se, että siinä on hurjan vilkas ja monikaistainen autotie. Keskelle liikennettä on maalattu metrin leveä alue, jossa jalankulkijat voivat liikkua. Aikamoisen adrenaliinipiikin sai hyvin aikaan kun autot ajoivat muutamien senttien päästä ohi hurjaa vauhtia toisilleen tööttäillen. Jännitys teki sen aikaan että kiljuimme ja nauroimme vedet silmissä. Nyt tiedän mistä sen nimi tulee, aika riemukasta!

Meillä molemmilla ei ole järin kummoiset suuntavaistot, Kaisalla onneksi vähän parempi kun minulla, mutta juurikin vain kävelemällähän sitä kaupunkiin parhaiten tutustuu. Olemme kierrelleet paljon pikkukatuja ja tutustuneet samalla myös toisimme – emmehän tunteneet ollenkaan ennen reissua. Onneksi juttu luistaa ja nauru on raikunut pitkin Pariisia.

Eilen illalla sitten päätimme lähteä syömään jonnekkin Eiffel-tornille päin. Hotellisamme on aivan ihana vanhempi herrasmies joka neuvoi mikä olisi paras reitti sinne mennä. Hän kertoi että jäämällä pois Trocadéron metroasemmalla olisi näkymä tornille hienoin. Ilta jo vähän hämärsi kun astelimme ylös asemalta, ja yhtäkkiä siinä se vain oli. Eiffeltorni! Vienossa iltavalaistuksessa tunne oli maaginen. Ilta pimeni ja me olimme edelleen aivan häkeltyneistä tornista. Kävelimme pikkuhiljaa Eiffelille, yli Seinen, välillä jäimme ihmettelemmään katutaiteilijoita, sillan ali kulkevia veneitä ja vain fiilistelemään tunnelmaa. Kun olimme melkein tornin alla, alkoi valoshow. Viiden minutin ajan koko torni kimmelsi. Kerrassaan vaan tosi upeaa ja ikimuistoista. Kuten Riemukaari, myös Eiffel-torni oli paljon suurempi kun olin kuvitellut. Tänään olen hihkunut edelleen joka kerta, kun tornin huippu on jostain kaukaa vilkkunut.

Tänään aamupalan jälkeen päätimme suunnata ihan toiselle puolelle keskustaa, metrolla tietenkin. Vaikka mummoni pelottelut ryöstelevistä jengeistä ja taskuvarkaista olivatkin vähän liioteltuja, kannattaa etenkin täsysillä asemilla ja junissa pitää hyvää huolta laukustaan, eikä todellakaan säilyttää mitään arvokasta taskuissa. Yhden vaihdon jälkeen pääsimme hienosti perille sinne minne piti, eli Odéon asemalle. Olimme saaneet vihiä että Luxemburgin puisto (Jardin du Luxembourg) olisi näkemisen arvoinen, ja sitä se totisesti oli. Kerrasaan vaan aivan upeaa. Kaikki sykyiset lehdet, opskelijaporukat lounaalla, rakastuneet pariskunnat, lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat. Tuli melkein olo että se kaikki oli liian ihanaa. Tuntui että täällä pitäisi ehdottomasti olla jonkun ihanan ihmisen kanssa ja lähdimmekin lopulta etsimään wifiä jotta pääisisimme Tinderiin..

Puiston jälkeen tarkoituksemme oli suunnistaa Latinalaiseen kortteliin, mutta lopulta meille jäi vähän epäselväksi että löysimmeköhän sinne sittenkään ollenkaan. Olimme kuulleet paljon kehuja paikasta ja sen ravintoloista – mutta ainakaan päiväsaikaan siellä ei oikastaan ollut mitään sen kummempaa. Joten lounaan ja pikaisen Tinderöinnin jälkeen lähdimmekin kävelemään, myös paljon kehuttuun, Montparnassen kaupunginosaan. Ja täällä ollaan edelleen! Ihanan vilkas, mutta samalla tunnelmallinen paikka jossa kahviloita ja kauppoja riittää. Täällä on jotenkin tutunoloista, ehkä vähän Helsinkimäistä Pariisi-twistillä.

Pariisi on kyllä ehdottomasti vienyt meidän molempien sydämen. Näkemistähän täällä olisi loputtomiin, hullua miettiä että Helsingissä asukkaita on noin 600 000 ja täällä 2,2 miljoonaa. Ihmiset täällä ovat juuri niin tyylikkäitä ja charmantteja kun osasinkin odottaa, sekä myös todella ystävällisiä vaikka muutamaa hassua sanaa enempää ranskaa emme puhukkaan.

Huomenna koittaa odotettu päivä, nimittäin palkkapäivä. Eli luvassa PALJON shoppailua. Palaan siis edottomasti vielä Pariisiin reissuun, ostomahdollisuuksiin sekä kerron reissun päätteeksi myös omat ravintolasuositukseni. Ja ehdottomasti saa edelleen vinkata kivoista jutuista mitä täällä tehdä, edelliseen postaukseen on tullut jo tosi kivasti vinkkejä, kiitos! Myös Tjäreborgin sivulle voi jakaa omat matkakertomuksesi.

Ja jos reissu Pariisiin, tai johonkin muuhun kaupunkikohteeseen kiinnostaa, TÄÄLLÄ kannattaa käydä osallistumassa 200 euron matkalajkakortin arvontaan.

Au revoir! (ps. en oikeasti polta, yksi lukija vaan vinkkasi että se on yksi MUST juttu Pariisissa, tämä kuva on omistettu sinulle) pps. Meidän reissua pääsee seuraamaan niin omassa Intagramissani @mintturipakinttu sekä olemme ottaneet haltuun myös @tjareborgin tilin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja niin se vauva täytti tänään jo kolme vuotta. Muistelin eilen facebookissa Elviksen synnytystä, sitä joka kesti 102,5 tuntia. Hulluinta mitä olen ikinä tehnyt ja tekisin koska vain uudestaan.

Kolme vuotta on kulkenut sivillä. Kuulostaa rankalta, mutta onhan se vähän niin että toinen lapsi menee vaan siinä ekan vanavedessä. Ainakin sinä ensimmäisenä vauvavuotena, siksi ajankulku tuntuu varmaan vielä tuplanopealta. On ollut hienoa seurata tässä vuosien aikana sitä että millainen persoona Elviksestä oikein kehkeytyy.

Siinä missä Kaapo näyttää paljon isältään, on Elvis taas ihan miniversio minusta. Hassua nähdä tismalleen samat ilmeet ja eleet, jotka itselleni ovat tuttuja esimerkiksi lapsuuden valokuvistani. Myös luonteen puolesta pojat ovat ihan erilaisia. Se kävi ilmi jo synnytyssairaalassa. Nimittäin että tässä on kyseessä nyt melko pippurinen tapaus.

Tempperamentiltaan Elvis on siis hyvin räiskyvä ja itsetietoinen. Hän tietää mitä haluaa, miten asiat pitää tehdä ja ne pitää myös tehdä sillä samaisella sekunnilla. Samalla hän on kuitenkin hyvin empaattinen. Isoveljeä kokoajan seuraten Elvis on jo kolmevuotiaana hyvin omatoiminen, osaa ja haluaa (ainakin välillä) tehdä asioita ihan itse.

Tällä hetkellä uhma tuntusi olevan huipussaan, en ainakaan voi usko että se tuosta voisi vielä pahentua. leikit ovat usein vauhdikkaita ja jopa rajuja, mutta kyllä Elvis välillä jaksaa pitkäänkin puuhastella rauhassa vaikka legojen parissa. Mielikuvitus on myös huikea, kuten lapsilla yleensäkkin – myös erilaiset rooli -ja pukuleikit ovat jo pitkään olleet tosi mieluisia.

Puhetta tulee kokoajan lisää ja se selkiytyy pikkuhiljaa. Äitinä sitä itse tietysti ymmärtää paljon paremmin kun muut. Yövaippa jätettiin pois ekoja kertoja joskus loppukesästä, vaihtelevalla menestyksellä sen kanssa. Elvishän vaihtoi päiväkodissa jo isojen (3-5v) heti kesäloman jälkeen ja onkin siinä ajassa kehittynyt huimasti juurikin näiden erilaisten taitojen kanssa. Hän käy vessassa omatoimisesti, osaa ottaa juotavaa kun janottaa sekä pukea ja riisua ulkovaatteet. Nyt harjoitellaan sormilla uuden iän näyttämistä ja lelujen jakamista kavereiden kanssa, hankalia juttuja molemmat!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen mukana Indiedaysin ja Tjäreborin kampanjassa, jonka tiimoilta pääsemme Kaisan kanssa tutkimaan ensi viikolla Pariisin katuja, kahviloita ja shoppailumahdollisuuksia. Äitini puolelta minulla on sukua juurikin Pariisista, mutta nyt vasta pääsen itse sinne ensimmäisen kerran. Lähes henkeä pidätellen jo odotan että pääsen kokemaan Pariisin, seikkailemaan metrolla, mutustelemaan croissantia Eiffel-tornin juurella ja vaan fiilistelemään kaunista kaupunkia ja sen tyylikkäitä ihmisiä.

Mummiltani sain tänään pienen Pariisi-oppaan ja kartan, mutta häneltäkin parhaat vinkit olivat vaan että kävele ja ihmettele. Ja se minusta onkin parasta kaupunkilomilla. Koko miljoonakaupunkia vaan on ihan mahdotonta tutkia neljässä päivässä, ja olisi kiva tehdä täsmäiskuja oikeesti hyviin paikkoihin. Joten kertookahan, jos nyt pääsisit Pariisiin niin mitä tekisit, mihin menisit?

Aiomme testata mahdollisimman monta kivaa ravintolaa ja kahvilaa, toki käydä ihmettelemässä nähtävyyksiä sekä hieman myös kartoittamassa shoppailumahdollisuuksia. Tiedätkö siis jonkun ihan ehdottoman ravintolan? Missä kahvilassa on parhaimmat kahvit ja kauneimmat leivokset? Mihin putiikeihin kannattaa hassata kaikki rahat? Ja tietysti myös kiinnostaa että mitä paikkoja kannattaa välttää?

Yövymme Astor Saint Honore nimisessä hotellissa, joka on kuulemma aivan kävelymatkan päässä monista nähtävyyksistä. Ihan Champs Elysées -kadun kulmilla. On tosi kiva päästä Kaisan kanssa reissuun, kokoamme teille matkan päätteeksi kattavat suosikkimme niin ravintola kuin shoppailutarjonnastakin. Ja vaikka ilman lapsia lähdenkin matkaan, ehdottomasti tulee kaupunkia myös katseltua perheellisen näkökulmasta. On hauska toteuttaa matka Tjäreborin kanssa, moni varmasti mieltää heidät vain pakettimatkoistaan aurinkorannalle, mutta heidän kautta saa myös monenlaisia kivoja kaupunkimatkoja – kuten vaikka Pariisiin.

Kertokaahan siis vinkkinne meille, ja käykää toki osallistumassa myös TÄÄLLÄ Tjäreborgin 200 euron matkalahjakortin arvontaan!

ps. Menenpä tästä lakkaamaan kynnet..

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oletteko kuulleet Kallion seurakunnasta? Seurakunnasta joka toivottaa kaikki toimintaansa mukaan lämpimästi tervetulleiksi, siis ihan kaikki. Tietystikkään ikään, näköön tai kokoon katsomatta, muttei myöskään vaikkapa sekuaalisella suuntautumisella tai okeastaan edes koko uskonnolla ole väliä. Kallion seurakunta ajaa näkyvästi muunmuassa seuksuaalivähemistöjen oikeuksia ja tasa-arvoa, kirkoissa järjesteteään sateenkaarimessuja ja kesällä mediassa sai huomiota kirkon pihalla ollut pomppulinna jonka päällä olevassa kyltissä kehoitettiin lapsia pomppimaan ihan homona.

Meidän perhehän ei kuulu kirkkoon, emmekä oikeastaan ole juuri millään tavalla uskonnollisia. Mutta kyllä sitä tällaista toimintaa vaan haluaa tukea, etenkin kun meidätkin on aina otettu niin avosylin vastaan. Muskarissa alettiin käymään Kaapon ollessa vauva ja sen jälkeen osallistuttu kaikenlaiseen muuhun perhetoimintaan ja kävihän Kaapo kirkon kerhossakin melkein pari vuotta. Jos meininki olisi vanhoollista, suppekatseista ja syjivää (kuten se valitettavasti monessa seurakunnassa on) en tietenkään tahtoisi, tai lasteni olevan, siinä millään tavalla osallisena. Mutta kun ajatus ja arvomaailma on tämä, haluan todellakin kannattaa sitä!

Kaiken tämän lisäksi tuota meidän lähikirkkoa, eli Alppilan kirkkoa, ollaan kokoajan tuotu vieläkin lähemmäksi ihmisiä. Siitä on haluttu rakentaa kaikkien yhteinen olohuone. Ja siinä onkin hienosti onnistuttu. Täällä Alppilassa toimii pieni juokko ihania ja aktiivisia naisia, joista yksi on, kuvissakin oleva, Riikka. Riikka muiden aktiivisten kanssa on ollut kovasti viemässä eteenpäin ajatusta tästä olohuoneesta. Alkuvuodesta kirkolla alettiin järjestemään huippuhyvää brunssia ja nyt kesällä arkisin aluassa lähti käyntiin kahvilatoiminta.

Mekin kävimme vihdoin poikien kanssa testaamaan kahvilan. Peruskahvila-tarjonnan lisäksi keskiviikosta perjantaihin siellä saa myös nauttia viereisen Alppitorin herkullisista lounaista. Koska alppari on yksi lempiravintoloistani olen tosi iloinen tästä. Ravintola siis toimittaa kirjkolle muutaman erivaihtoehdon. Lounaan hinta aikuisille on 9 euroa, ja se sisältää myös raastesalaatin sekä leivän. Lasten ateria on 5 euroa sisältäen vielä maidon ja rusinat. Lapsille on tietysti myös varattu alue leikkiehin kahvilan yhteyteen.

Kahvilan ja lounaan lisäksi perjantaisin lapsiperheet on huomioitu erityisen kivasti. Silloin ennen lounasta siellä järjestetään erilaista ilmaista toimintaa, kuten lastenleffaa, temppurataa tai ohjattua askartelua. Sen voi kivasti ottaa yhteisenä hauskana aikana lasten kanssa, tai sitten mennä paikalle läppärin kanssa, kuten moni äiti näytti tekevän.

Suosittelen oikeasti testaamaan paikan jos täällä päin liikutte. Ja tosiaan, aivan mihinkään uskomukseen tai muuhukaan katsomatta – kaikki ovat sinne hyvin tervetulleita. Brunssien, tapahtumisen ja kahvilan tarkoitus ei ole tuputtaa Jumalan sanomaa, vaan tuoda ihmiset yhteen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä naapurstossa. Osa kahvilan tuotoista hjataan Kirkon ulkomaanapuun.

Mitäs mieltä muuten olette tällaisesta? Osallistuisitteko itse seurakunnan toimintaan itse siihen kuulumattomina? Itsehän olen joskus aikoinaan saanut aika kovaakin kritiikkiä blogiin juuri tästä syystä.

Lisätietoja Alppilan kirkon kahvilasta facebookissa. Kiitos Riikka lounaasta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen klo 21.04 laitoin watsappiin kavereille viestin: SANOKAA ÄKKIÄ, LEIKKAANKO OTSATUKAN? Paria minuuttia myöhemmin nauroimme kaikki pissat housuissa, se ei nimittäin mennyt ihan niinkuin piti. Otsatukasta tuli ihan hirveä, liian lyhyt ja epätasainen. Onneksi oli sentään virtuaalinen tukiryhmä. Mun kaverit on vaan niin parhaita.

Eli, kun illalla iskee yhtäkkinen hiuskriisi, en välttämättä suosittele kaivamaan fiskarsseja esiin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.