KOULULAINEN

9/09/2016

Processed with VSCO with x1 presetProcessed with VSCO with x1 presetProcessed with VSCO with x1 preset

Ekaa luokkaa on takana nyt kuukausi. Koulun alku on ollut täynnä kommelluksia ja suuria tunteita. On hurjaa lähettää lapsi ikäänkuin selviytymään ihan itsekseen. Uudella, lähes neljänkymmenen oppilaan luokalla, ei ollut entuudestaan kavereita. Näihin uusiin lapsiin tutustuminen ei käynytkään yhtä vaivattomasti kun vuosi sitten eskarissa. Voi vain kuvitella miltä tuntuu ensin olla yksi ryhmäsi suosituimmista lapsista ja seuraavana hetkenä sinulla ei olekaan ketään kaveria. Olet vieraassa ja täysin uudessa ympäristössä, kaikki toimintatavat pitää opetella ja omaksua, et saa ääntäsi aina kuuluviin. Sinua jännittää, pelottaa, tunnet itsesi ulkopuoliseksi, yksinäiseksi, olet hukassa, tavarasi ovat hukassa, tunnet ettet osaa mitään. Voin kertoa, että muutamia kyyneleitä on vieritelty täällä puolin ja toisin.

Sitten on myös ollut niitä ilon hetkiä. Kun vihdoin pääseekin mukaan siihen jalkapallopeliin. Kun uudet kaverit odottavat seuraavana aamuna koulun pihassa. Kun tekee ekan kerran kepposia kavereiden kanssa. Kun tuntee että on valmis kulkemaan yksin koulusta kotiin. Kun läksyt ovat ihan lällyjä.

Olen tässä myös huomannut, että vanhemmuudesta tulee oikeastaan vaikeampaa kun lapset kasvavat. Hötkyilyn, hoitamisen ja hoivaamisen tilalle tulevat niin suuret tunteet, etten ole samanlaisia ennen kokenut. Huoli, suru, epävarmuus, riittämättömyys, pelko, paniikki, henkinen väsymys. Mutta näiden lisäksi vielä vahvempi onni ja rakkaus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

11 Responses to “KOULULAINEN”

  1. Avatar Ipa sanoo:

    Täällä toinen ekaluokkalaisen äiti, joka allekirjoittaa jokaisen sanan tekstistäsi. Tunteet ovat heiluneet laidasta laitaan niin itsellä, kuin lapsellakin. Jokainen päivä on luopumista ja uuden oppimista, iloa ja ihmetystä. Mutta me selvitään!!

  2. Avatar Riina sanoo:

    Lähes neljänkymmenen oppilaan luokka????? Apua….

  3. Avatar Aino sanoo:

    Siis oikeesti melkein 40 oppilasta luokalla?? Järkyttävä luokkakoko… Herkkis postaus muuten, tykkäsin! En vaan pääse yli tosta neljästäkympistä

  4. Avatar neito sanoo:

    Pistän paremmaksi lapsi-luvun kanssa. Meillä (järvenpäässä) pojan eka-luokalla on hieman yli 50 oppilasta. Opettajia on kaksi sekä 2 avustajaa. Sekä välillä erityisopettaja luokassa. Luokka on kuitenkin käytännössä jaetta koko ajan kahteen luokkaan eli yhdellä opettajalla on 25 oppilasta. Eka-luokkalaisilla on käytössä yhden talon ala-kerta, jossa aula ja kaksi luokkatilaa. Aulassa on taulu, josta lapset näkevät kumpaan luokkaan menevät.

    Voisin siis kuvitella, että Kaapon luokallakin on jokin saman tapainen jako luokassa ja opettajiakin varmasti kaksi.

    • Avatar Riina sanoo:

      Elikkäs mikä ero tässä on siihen, että olisi suoraan kaksi luokkaa, joiden apuna sitten avustajat jne? :)

      • Avatar neito sanoo:

        Suurin ero on kai se, että lapsella on kaksi tasa-veroista opettajaa, jotka opettavat kumpikin lasta. Sekä meillä on lapset jaettu neljään eri ryhmään, ja yhdellä opettajalla on kaksi ryhmää opetettavana. Samat kaksi ryhmää eivät ole koko ajan parina, vaan niitä sekoitellaan. Joten ryhmäkin hieman vaihtelee päivän / viikon mittaan. Ryhmä koko per ope on siis ”normaali”, mutta lapsia on enemmän ja kaksi opea. Ilmeisesti aika samantapainen systeemi kuin Kaapolla ja tämä siis Järvenpäässä. :)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Joo Kaaponkin luokalla on kaksi opettajaa ja osan viikosta avustaja. Hommia tehdään välillä pienryhmissä ja esim kieliä opetetaan kahdessa eri ryhmässä. Tämä systeemi nyt toista vuotta tuolla käynnissä ja ainakin opet ja rehtori kehuneet sitä kovasti ja paremmin toimivammaksi kun kaksi erillistä luokkaa :-)
      Tuntuu vaan hurjalta, että toisen pitäisi tutustua lähes 40 uuteen lapseen, lähes kaikki tuntevat toisensa entuudestaan. Kaapo kun tuli eri eskarista kun muut.

  5. Avatar Nippe sanoo:

    Äitini kävi maalla Pohjois-Suomessa jaettua luokkaa koko kansakouluajan. Tarkoittaa samassa luokassa ykköset ja kakkoset, kolmoset ja neloset, sekä vitoset ja kutoset.
    Hauskinta tässä on se, että muutimme etelästä 80-luvulla äitini kotikylään, ja me siskoni kanssa menimme äitini vanhaan kouluun.
    Siskoni ope oli sama, joka äitiämmekin oli opettanut. Hän oli vielä vuoden virassa ennen eläkkeelle pääsyä.
    Koulussa oli samat tavat vielä silloin, kuin 50-luvulla.
    Aamuksi kaikki kokoontuivat samaan luokkaan laulamaan aamuvirren, jota opettaja säesti kenttäharmoonilla (Jaloilla poljettava pianon kaltainen härveli!)
    Ulkovessatkin piharakennuksessa olivat vielä käytössä!

  6. Avatar Livia sanoo:

    Ihana postaus ja koululainen. Se on totta että kun lapsi kasvaa voi entistä vähemmän vaikuttaa siihen miten lapsella menee. Toivottavasti kaikki riittävän hyvin <3

Kommentoi