Minun oli tarkoitus tulla eilen normaalisti koulusta kotiin ja päivittää blogia. Olisi ollut yksi kiva kirja-arvonta. Sen sijaan tapahtuikin jotain kauheaa. Jotain mitä olen aina pelännyt.
Kyse ei kuitenkaan onneksi ole mistään liian vakavasta. Kukaan ei ole hengenvaarassa tai vastaavaa. On minulla pahempiakin pelkoja, mutta kyllä, tämä on yksi niiden joukossa.
En aluksi ajatellut edes kertoa tästä. Aihe on kiusallinen ja nolo. Hävetti kertoa tästä kavereillekkin. Miksi? Sitä jäin miettimään itsekin. Jos asia on niin yleinen kun sanotaan, miksi kukaan ei ikinä puhu tästä? Jospas minä nyt aloittaisin: Meillä on täitä.
Täit. Joka syksy päiväkodin seinällä oli lappu: Täitä liikenteessä. Joka kerta sain yhtä hirveät vilunväreet ja syyhytyskohtauksen sen lukiessa. Rukoilin mielessäni joltain korkeammilta voimilta, ettei meille tulisi niitä. Eikä meille tullut. Kunnes sitten eräänä syyskuisena iltapäivänä. Aurinko paistoi ja Vilmaan kilahti viesti. Voi helvetti. Tänä vuonna ne tulivat ennen varoituksia.
Kaikki tapahtui sellaisella äidin automaatiolla. Tiedättekö mitä tarkoitan? Toimin kuin robootti, johon oltiin syötetty tiedot miten tällaisessa tilanteessa toimia. Äkkiä apteekkiin, sieltä kaikki mahdolliset tökötit ja kammat. Kotona hatut ja takit pusseihin ja pakastimeen. Kaikki vaatteet pois päältä. Lapsi kerrallaan kampaukseen, shampoopesuun, kampaukseen. Itse siinä välissä. Pehmoleluja pakkaseen ja loput pusseihin. Woltista pizzaa. Hiuksien kampausta. Sänkyjen petausta ja pyykkien ripustamista. Koskaan en ole hartaammin toivonut, että olisi helmikuu ja ennätyspakkaset.
Nauru ei ollut kovin herkässä, mutta yritin pysyä postitiivisena ja hoin koko illan ääneen ”onneksi teidän hiukset juuri leikattiin, onneksi tämä sattui nyt viikonloppua vasten”. Poikien hiuksia kampaillessa kerroin samalla myös dokumentaarista tarinaa täistä ja hänen päivästään lapsen päässä. Ainakin lapsia nauratti.
Koko täi-episodi pysäytti kaiken ja muutti koko viikonlopun suunnitelmat. Ei se nyt ihan maailmanlopulta tuntunut, mutta jotain sinnepäin. Joillekkin tällainen voi olla ihan yhtä tuttu-juttu kun vaikka joka vuotinen oksennustauti. Mutta kun itselläni tai lapsilla ei ole ikinä täitä ollut, on siitä tullut vuosi vuodelta pelottavampi juttu.
Tänä aamuna heräsin levollisin mielin. Huomasin että edellispäivän toimenpiteet olivat auttaneet. Ehkä tästä selvittäisiinkin hengissä? Ehkä minun ei tarvitsekkaan viedä kaikkia mattoja pesulaan tai pestä petivaatteita enää kolmatta kertaa. Täit ovat kiusallinen vaiva, ja niitä voi tulla kenelle tahansa. Eihän se kivaa ole ja teen jatkossa kaikkeni ettei niitä enää tule. Mutta nyt ainakin tiedän, että tästäKIN selvitään.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Ihan pakko kysyä, että huomasitteko itse että teillä on täitä? Siis kutinaa? Ihan näkyvästi täitä?
Kaikkea kivaa näiden muksujen mukana tuleekin. Mua kanssa puistattaa nämä loset:täit, kihomadot…yh, onneksi niitä ei koskaan VIELÄ ole ollut
Opettajalta tuli viesti, että on epäilys ja kotona sitten huomattiin. Ei ollut mitään kummempaa kutinaa
Meilläkin tuli lapsille ensimmäistä kertaa täitä viime syksynä. Ötökkä kammoisena selvisin hyvin. Sain nyppiä päistä eläviä sekä niitä munia. Tärkeintähän on nyppiä niitä munia pois koska ne ei shampoolla kuole. Nyt meille tuli taas syksyllä täitä. Yhdelle tytölle ruuttasin estosuihkeen ja hänelle ei tullut vaikka kahdella muulla tuli. Yleensä pesen 2 kertaa päät ja laitan lakit,petivaatteet, patjat,peitot ja nallet pesuun/saunaan. Suursiivo ei ole tarpeen koska täin kiinnittymiskyky muistaakseni häviää päivässä. Eli ei tartu jos on esim. Jossain sohvalla. Mutta leviää kuin rutto noin muuten eli koko porukka täishampoot päähän ja joka ilta munia nyppiä. Raskasta mutta jos niistä haluaa eroon niin suosittelen. Tsemppiä!
Pakko korjata sen verran että useimmat apteekissa myytävät täishampoot tappavat sekä täit (myös munat) että saivareet. Osa aineista tappaa tukahduttamalla, osa itse aineen vaikutuksella. Shampoon teho heikentyy jos sitä ei käytetä oikein ( riittävästi shampoota per pää, oikea vaikutusaika). Toki kampaaminenkin on todella tärkeää että nuo inhotukset saa pois kunnolla. T: Farmaseutti
Joo, tosi ällöä. Vedettiin tosiaan kaikkien päät sillä myös saivareet tappavalla shampoolla ja kampailtu ollaan pari kertaa päivässä. Näytti jo eka kerta tehoavan, mutta jatketaan edelleen + estosuihke. YÖK
Hmm, pahin pelko, oikeesti?!
”Kyse ei kuitenkaan onneksi ole mistään liian vakavasta. Kukaan ei ole hengenvaarassa tai vastaavaa. On minulla pahempiakin pelkoja, mutta kyllä, tämä on yksi niiden joukossa.”
Teepuuyöljy!!! Sitä laitan aina lasten pipoihin ja tippoja päänahkaan, kun täikausi alkaa. Ei ole täitä näkynyt, vaikka molemmat päiväkodissa ovat. Toinen on vielä oikein pitkähiuksinen, että siellä luulisi täit viihtyvän. Ja siis täitä on ollut liikkeellä.
Eikös teepuuöljy ole hurjan allergisoiva? Teille se on kuitenkin sopinut sitten. Ideana houkutteleva, sillä itselläni monta tyttölasta ja heillä runsaat hiukset. Onneksi täitä ei ole vielä ollut.
Ei se hiuksen pituudesta riipu, viihtyykö vai ei.
Joo, oliko se nyt että jos hius on yli sentin tai puolitoista niin täillä on siellä hyvä olla. Toki vähän lyhyemmistä on helpompi saada ne sitten pois, mutta kaiken mittaisissa taitavat viihtyä.
Meillä oli aiemmin sellaista eucalyptyssuihketta ja nyt ostin apteekista jotain estosuihketta. Kaikkia näitä varmasti yhdistää juurikin tuo haju, josta täit eivät välitä.
Ei haju, vaan öljy, joka tekee hiuksesta niin liukkaan, että täi ei saa siitä pitävää otetta.
Meilläkin kohdattiin tämä pelko keväällä, kun eskarilainen toi tuliaisia. Hengissä selvittiin, mutta vieläkin pelottaa!
Arvasin kuvista jo, että mitä on tapahtunut. Niin ällöä, mutta onneksi osasit toimia robottina ja toivotaan, etteivät tule toiste kylään. Heti alkoi oma pääkin kutiamaan, kun luki täistä.
Joo superällöä! Tosin huomasin vasta tänään, että olinkin pessyt osan pyykeistä vahingossa 30C enkä 90C kuten oli tarkoitus, joten kaikki piti pestä uudestaan
Ja sori kutituksista, pelkkä ajatus riittää!
Tytöllä oli viime talvena. Perjantaina minäkin huomasin, ja oli tärkeää menoa sovittu lauantaille.
Lapsenlikkaa ohjeistin ja kerroin avoimesti. Lähtivät onneksi kerrasta. Itellekin pidin ainetta yliaikaa.
Huomasin lapsella, jonka vaaleista hiuksista käveli päälaella jotain tummaa. Lisäksi hän alkoi raapia päänahkaansa.
Korvien lähellä ja niskassa nuo myös viihtyvät.
Itellä en nähnyt, mutta koko perheelle pitää tehdä täishampoopesu.
Inhottavia, onneksi niistä taitaa tosiaan olla suht helppo päästä eroon
Sä selviät. Se on kamalaa, mut siivoat KAIKEN. Onneksi ei ole kihomatoja. Pipot, sohvat, vaatteet, sängyt, pehmot, kaikki. Sä pystyt siihen!
Kiitos kiitos kiitos, yritän.
Hei,
ja voihan kökkö!
Meidän lapsi kanssa aloitti elokuussa uudessa päiväkodissa ja eiköhän heti ekan viikon jälkeen tullut tieto, että jo keväällä alkanutta täiepidemiaa(!?) ei ole saatu kukistettua.
Olisi mielenkiintoista tietää, että miten teidän päiväkoti hoiti infoamisen? Oliko lapset tutkittu päiväkodin toimesta, meillä lapsi myös täällä Helsingissä ja ollaan vähän pimennossa, että mitä päiväkodissa tehdään asian estämiseksi, tyyliin tutkitaanko lasten päät aamulla hoitoon mentäessä jne, jotta leviämiseltä voidaan välttyä.
Todella esimerkillinen siivousoperaatio, johon selkeästi kaikki eivät ryhdy, kun täit palaavat vuodesta toiseen..
Tsemppiä ja kivaa syksyä teidän kolmikolle!
Kyllä nämä tällaiset tutkimiset ovat huoltajien eivätkä päiväkodin henkilöstön asia. Infoaminen ja opastaminen, miten toimia on päiväkodin henkilökunnan tehtävä.
Päiväkodissa on tosiaan ilmoitettu lapulla kun epidemia on alkanut, mutta tosiaan se on kodin tehtävä sitten tarkistaa ja huolehtia niiden mahdollisesta poistamisesta. Nyt kun sattui omalle kohdalle, toivon tosissani että kaikki aina tarkistaisivat ja tekisivät häädön kunnolla, muuten ne tulevat aina uudestaan.
Tuohonkin tottuu. Kaikki eivät tee siivousta yms. yhtä perusteellisesti, joten vaiva jatkuu ja kiusa uusii….niin se vain valitettavasti on.
Kuuratessa voi iloita, että tuleepahan tehtyä joulusiivous samalla
ja muistuttaa itseään, että täit ja kihomadot ovat loisista maailman vaarattomimpia ja vaivattomimpia.
Juu, nyt on ainakin puhdasta pyykkiä : D !
En jaksanut kaikkia kommentteja lukea läpi, mutta suoristusrauta on kuulemma tehokas täin hävittäjä. Meille ei vielä täitä ole ehtinyt, mutta juuri luin että meillä päinkin on epidemiaa ja heti kaivoin pojan tukan läpi. Vielä ei näkynyt mitään poikkeavaa, taidan koputtaa puuta.
Hyvä kuulla, omaa päätä kun on niin vaikea tarkistaa kunnolla, mutta rautaa tulee päivittäin käytettyä
Hyiiiiiii apua alko heti kutittamaan päätä
Täällä yks ötökkäkammoinen joka olis panikoinu ihan sikana jos olis täiyllätys!
JOO SIIS IHAN KAUHEETA YÖÖÖÖÖÖK
Kiitos kun jaoit tämän kiusallisen tapauksen lukijoillesi. Vaikka täit (sekä kihomadot sun muut iljetykset) ovat nolo asia, olisi reilua että kaikki puhuisivat niistä avoimesti. Siksihän ne yhä edelleen leviää, kun kaikki perheet eivät hoida vaivaa kunnolla ja mokomat ehtivät levitä. Shampoon kanssa ei pitäisi nuukailla, koko perheen päät käytävä läpi ja koti pitäisi kuurata lattiasta kattoon, ihanaa kun teit sen noin esimerkillisesti. Täitä iljettävämpi on ehkä kihikset, mutta toivottavasti teille ei niitä tule. Mukavaa syksyä!
Äh, hyi, yäk, tuo yksi ällöttävimmistä asioista! Harmi kuulla, että meni viikonlopun suunnitelmat pilalle.
Toivottavasti lähtevät pian pois päästä, varsinkin jos ilmennyt inhottavaa kutinaa.
Itsellä oli sen verran salakavala tapaus tuossa vuosia sitten, että vasta kampaajalla ollessa kampaajani huomautti ”Ootkos huomannut että sulla kuhisee täitä päässä?”. Menin erittäin, erittäin nolostuneeksi ja hämmentyneeksi kysymyksestä ja vastasin etten ole huomannut. Isäni katsoi hiusrajaa ja totesi siellä näkyvän kuhisevaa liikettä. Ei kai siinä sitten muuta, kuin apteekin kautta kotiin ja pesulle. Hoito toistettiin niin monta kertaa, kuin oli tarvis ja taas oltiin iloisia. MUTTA ei kauaa, kun meni viikko ja sain nuo penteleet uudestaan päähäni. Onneksi ei ole enää sen jälkeen tarvinnut tuosta rutosta kärsiä!
Heti alkoi omaa päätä kutittaa, kun luki tekstin. Pelkään myös hyvin paljon täitä, vaikka omia lapsia ei ole, ja itselläkään ei onneksi koskaan ole ollut täitä. Muistan aina lapsena ollessani koulukyydityksessä, kun siellä oli noin neljä-viisi vuotta itseä nuorempia eskari- ja ekaluokkalaisia, jotka heittelivät pipoja toisten päälle, koska heillä oli täitä, ja halusivat ilmeisesti, että muillakin olisi. Toivottavasti teille ei tulisi enää täitä tämän jälkeen, vaatii niin paljon työtä ja inottaviakin ovat. Harmillisen yleisiä täit ovat kyllä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa säästytään täiltä.