Sporttikuva viikossa, koko vuoden ajan.

Tällä viikolla on ulkoilu, lenkkeily, jumppailu sekä tanssi -ja joogatunnit maistuneet. Ihan mahtavaa! Tämän viikon yksi mieleenpainuvimmista jutuista oli kuitenkin jouksukouluun liittyen cooperin testi. Tulos ei ollut ihan huono, mutta ei nyt ihan kovin hyväkään. Keväällä sitten uusiksi, toivotaan että tämä fiilis pysyy yllä ja tulos on sitten jo parempi.

Cooperin juoksutesti on varmasti moenelle tuttu koulun liikuntatunneilta. Itse en ole testistä ikinä tykännyt, enkä tykännyt nytkään. Mutta juoksen jälkeisestä välikuolemasta kun selvisi, tuli myös hyvä fiilis. On tosi kiva että nyt on jotain konkreettista mihin sitten verrata ja seurata omaa kehitystään. Ainiin ja koko homma kuvattiin telkkariin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan oltu nyt kolmena päivänä harjoittelemassa päiväkodissa. Ristiriitaiset tunteet! Osa minusta hyppii ja hurraa, jes vihdoinkin oikeasti aikaa tehdä duuneja ilman huonoa omaa tuntoa ”äitillä on vaan vielä tää yksi homma, laitetetaanko joku dvd-pyörimään”-kommenteista. Ja se toinen puoli taas asettuu X-asentoon tuohon ulko-oven eteen ja huutaa että ei, emme ole vielä valmiita tähän!

Päiväkotimaailma tuntuu liian rajulta muutokselta kotihoidossa olleille lapsille, Elvikselle etenkin. Itsekkin olen aivan puhki ja pää pyörällä kaikista asioista näiden muutamatuntisten harjoittelupäivien jälkeen, miltähän tämä kaikki mahtaa pienestä lapsesta tuntua. Huh!

Koska Kaapo ja Elvis ovat eri ryhmissä, olen lähinnä hengaillut Elviksen kanssa pienten puolella. Ensimmäinen ihmetykseni oli se että pienet eivät ulkoile joka päivä. Odotin ehkä liikoja myöskin päivittäisestä opetuksesta. Ei siellä ei ole aamupiiriä, puhuta viikonpäivistä, säästä tai mistään. Leikitään vaan. Ja sanomattakin on selvää että jos ryhmässä on 18 lasta ja 4 aikuista niin kaikki itkevät lapset eivät vain pääse syliin silloin kun harmittaa. Ja jos joku ottaa toiselta lelun tai tönii niin sitä ei välttämättä huomata. Ja tarkoitukseni ei ole kritisoida, nämä ovat vain havaintojani yleisesti päiväkotielämästä. Kaikki hoitajat ovat kyllä todella kivoja ja ottavat lapset huomioon, niin hyvin kun se vain on mahdollista.

Kaapo on taas ollut itsekeseen todella reippaasti. Välillä olen päässyt kurkkimaan että mitä hän on tehnyt. Näin tänään ikkunasta kun hänelle ilkuttiin ulkona, vitsit että tuntui pahalta. Eikä se yksi vahtivuorossa ollut aikuinen tietenkään huomannut. Onneksi Kaapo oli sinnikäs ja myöhemmin heillä näytti näiden ilkkujien kanssa olevan ihan hyvät leikit. Meno isojen puolella vaikuttaa kyllä olevan paljon rauhallisempaa kun pienten puolella. Silti ajattelin tekemisen olevan enemmän ohjattua. Kaapo pelasi tänään tunnin tietokoneella (!!!). Ehkä sekoitan nyt päivähoidon esikouluun, myönnettäköön että minulla oli hoidosta erilainen mielikuva. Tai sitten olen nähnyt vasta liian vähän.

Tänään testattiin päikkäreille menoa. Silittelin Elviksen uneen. Tunnin päästä hän heräsi hysteerisesti itkemään äitiä. Harjoittelun aikana en ole voinut edes käväistä viereisessä huoneessa ilman kauheaa itkua ja huutoa. Ensi viikosta tulee tulemaan tosi rankka kun tositoimet oikeasti alkavat. Sydän on särkyneenä jo valmiiksi kun mietin jättäväni lapset ensimmäistä kertaa yksin päiväkotiin. Kauheaa kun ei voi yhtään tietää että mitä siellä tapahtuu.

Kuitenkin tässä on puolensa. Kai. Onko? Ainakin lapset saavat pehmeästi totutella päiväkotielämään muutaman kerran viikossa ennen ensi syksyä. Meinasin kirjoittaa että laspille tekee ihan hyvää irroitautua vähän minusta ja itsenäistyä – SIIS ANTEEKSI MITÄ. Iroittautua äidistä ja itsenäistyä 2 -ja 4 vuotiaina? Seuraakin he saavat kotona toisistaan sekä päiväkerhojen, puistojen ja muskareiden muista lapsista, sitäkään en voi käyttää verukkeena hoidon tarpeelle. Töitä olisi kuitenkin tehtävä, ja nämä projektit eivät odota. Painostus takaisin työelämään on aika vahva, joka suunnalta. Mutta onko aika kauheaa tehdä se lasten kustannuksella.

Tiedän, kirjoitukseni on varmasti tosi sekava ja paniikinomainen. Parin kuukauden päästä varmaan nauran tälle ja ajattelen että olipas siinä hysteerinen mutsi.

Onko teillä muilla ollut päiväkodin aloitus (tai siis harjoittelu) yhtä kauheaa?
ps. Katsokaa miten reippaasti mun vauva syö ekaa päiväkotilounastaan, otti vielä lisää!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten jo aiemmassa sporttikuvasarjassa kerroin, kävin viime viikonloppuna skeittaamassa Kontulan hallissa. Oma skeittiharrastus on loppunut jo reilusti yli kymmenen vuotta sitten, kun ollien sijasta alkoi kiinnostamaan enemmän se skeittipaikoilla tyttöjen kanssa istuskelu ja söpöjen skeittaripoikien katseleminen. Kaapo innostui skeittaamisesta alle kaksivuotiaana ja omassa pihassa ja puistossa skeittailun lisäksi ollaan käyty muunmuassa keksäisin Eläintarhalla, mutta itse en ole laudan päälle hypännyt. Ennen kun taas nyt.

Kontulan skeittihalli on suomen suurin ja lauantaisin siellä on oma vuoro aloittelijoille. Me tosin olimme paikan ainoat aloittelijat ja noin tunnin verran jaksoimme olla muiden tukkeena, kunnes päätimme siirtyä pois jaloista sisääntulo käytävään. Parissa tunnissa tuli helposti hiki, kun potkimme ja laskimme tuota loivaa mäkeä ylös ja alas. Oma treenini koostui lähinnä oikelle kääntymisen sekä jarruttamisen treenauksella. Lähtötilanne oli se että osasin mennä suoraan, kääntyä vasempaan ja hypätä kyydistä kun vauhti meni liian kovaksi, heh. Loppua kohti oma meno selkästi muuttui varmemmaksi, mutta uskallusta tarvitaan vielä ihan hirveästi lisää!

En ole edes varma kiinnostaako minua nyt hirveästi rampeilla ja muilla laskeminen tai temppujen opettelu. Luulen että tulevana kesänä longboardaus voisi olla enemmän oma juttuni. No, siihen vasta uskallusta tarvitaankin! Pienemmät pojatkin vetivät hienosti, siitä se lähtee! Ja Elsa tietty kans, sai taas komean mustelman.

Tarkoitus olisi käydä nyt säännöllisesti tuolla hallilla ja kun säät ja kadut sallivat niin siirtyä sitten tietysti ulos. Tulevana lauantaina skippaan kuitenkin skeideilyt, ja osallistun Etnofitnessin superlauantaihin. Etnofitness on tanssi ja liikuntakeskus Kurvissa ja uusi yhteistyökumppanini. Tulevana lauantaina monipuolisille tanssitunneille voi osallistua vaikka useammalle peräkkäin, pilkkahintaan. Kaikki tunnit sopivat kaikille, joten mukaan vaan! Itse testaan 90´s dance partyyn ja jooga flow tunnit.

Onko siellä lukijoissa skeittauksen harrastajia, tai harrastavatko lapsenne? Olisi kiva kuulla oikeastaan ihan kaikkea siihen liittyvää ja etenkin aloittamiseen liittyviä juttuja. Niin ja että miten alamäessä jarrutetaan ilman että joku luu katkeaa?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroinkin jo jokin aika sitten vuoden 2014 olevan kaikille tutun Tove Janssonin 100-vuotis juhlavuosi. Muumien äidin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta ja sitä juhlistaa myös Lindex söpöissä pastellinsävyisissä lastenvaatteissaan.

Juuri hiljattain etinstäkuulutin yksinkertaisia lastenvaatteita, mutta täytyy myötää että ainakin näin tietokoneen ruudulla myös nämä hempät muumit iskevät. Malliston tuotteissa on rauhallinen ja ajaton värimaailma sekä vintage-tunnelma. Väripaletissa nähdään paljon meleerattua harmaata ja roosaa sekä luonnonvalkoista. Mitäs te tykkäätte?

Uniikin juhlamalliston myynnistä lahjoitetaan 10 % UNICEFille. Lahjoitussummalla tuetaan maailman lasten luku- ja kirjoitustaidon kehitystyötä. Malliston pitäisi tulla myytiin kauppoihin sekä nettiin viikolla 6. Mallisto koostuu 15 eri tuotteesta ja se on lähes kokonaan valmistettu ekologisesta puuvillasta. Koot alkavat vauvanvaatteista ja päättyvät kokoon 122 cm.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lapset aloittavat huomenna päiväkodin. Iik, apua, paniikki!

No ei, oikeasti tosi kiva juttu, vaikka kyllä tavallaan vähän jännittääkin. Eniten jännittää se että miten ihmeessä pääsen sängystä niin aikaisin ylös, miten ihmeessä ehdimme aamuisin päiväkotiin ajoissa ja myös se että löydetäänkö koko päiväkotia – en ihan tarkalleen tiedä missä se edes on!

Tämä viikko menee vielä harjoitellessa, huomenna käydään vain vähän katselemassa paikkoja ja ulkoilemassa, loppuviikosta olisi tarkoitus olla sitten päikkäriajan yli. Tai vähän pihalla olen siitäkin että onko minun oltava kokoajan paikalla harjoittelun aikana, vai mitä häh.

Tuttuun tyyliini vaatteet on nimikoikoimatta, enkä muutenkaan ole valmistunut päiväkodin aloitukseen. On pojilla sentään Joulupukin tuomat, mitä hienoimmat päikkyreput.

Kertookahan mitä niihin reppuihin nyt pakataan? Vaihtovaatteet ja tossut ainakin. Mitäs muuta?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.