Pojat olivat viikonloppuna Gugguun kevätmalliston kuvauksissa. Nämä kuvat eivät ole sieltä, mutta muuten sama fiilis välittyy näistä hyvin. Olihan se jo tiedossa että aina kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan, etenkään silloin kun sitä eniten toivoisi. Jotenkin sitä kuitenkin ajattelee että koska lapsia tulee kuvattua niin paljon päivittäin, menisivät tuollaiset studiokuvauksetkin purkkiin. No, onnistuneitakin kuvia varmasti tuli, ketään ei pakotettu kuviin, osa kuvista saatiin otettua varamalleilla ja kaikille jäi loppupeleissä päivästä kiva mieli.
Kuvista tuli varmasti ihanaia, kaikki mallit olivat toinen toisaan söpömpiä ja uudet vaatteet tietysti ihania. Niistä vähän myöhemmin, kevätmallisto tulee myyntiin helmikuussa. Gugguun instagramista voi kuitenkin käydä vaklaamassa vähän etukäteen.
Miten teillä lapset suhtautuvat kuvaamiseen, etenkin vähän virallisempiin kuten vaikka päiväkotikuvaukseen? Joko ne ovat osalla otettu?
Elviksen haalari saatu osana kuvaspalkkiota ja se on IHANA!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.
Voi toista, ei sitä aina voi huvittaa 🙂 Ihana haalari! 🙂
Aina ei tosiaan voi huvittaa olla kuvattavana:) Söpö malli on siitäkin huolimatta ja haalari hauska!
Meillä on kokemusta lähinnä virallisten 1-vuotiskuvien ottamisesta, kahden nuorimman kanssa se on osoittautunut hintsun haastavaksi. Kotona lapset poseeraavat mielellään kameralle, mutta noissa kuvauksissa kummallakin meni herne niin syvälle nenään notta avot!
Pojan kanssa jouduimme keskeyttämään kuvauksen ja poistumaan läheiselle kivijalkakioskille lahjusten hakuun, siitä sitten uudella innolla kuvaamaan. Nyt pikkuisännällä on sitten kivat kuvat joissa vilkkuu muumipastilleita sussa ja käsissä ja joka paikassa. Ilmeet ovat riehakkaan voitonriemuisia…
Toiseksi nuorimmaisen, tytön, kanssa kuvauksista ei meinannut tulla mitään. Stailaus petti. Punainen ruutumekko ei diivaa miellyttänyt. Kun vaihdettiin sininen kyyhkyskuosinen niin alkoi homma pelittää. Myös näistä kuvita tuli persoonallisia, yhtään perinteistä kerubikasvoista lapsikuvaa ei otettu, ja sehän on ihan kiva se, oikeastaan!
Esikoinen oli mallikelpoinen kuvattava, saa nähdä miten tämä pieni nelonen…Hänet kuvataan siis vuoden päästä, on nyt 2 viikkoa vanha:)
http://mamainprogess.blogspot.fi/
LOL niin tuttua!
Voi toista, miten keskittynyt ilme! 🙂 Ai että ku vois itsekin noin vain vetää itkupotkuraivarit – tekis NIIN hyvää joskus 😀 Mieluiten keskellä jotain kauppakeskusta, ettei jäis vahingossakaan keneltäkään huomaamatta! Helpottaiskohan?
Heh heh, eipä tuo aina onnistu 😀 Meillä on vastaavanlaista kokemusta TV-sarjan kuvauksista, ja kiukuttelun lisäksi vauva vielä plöräytti mun paidan, farkkujen ja Uuggien päälle tuutit… No, saatiin purkkiin jokatapauksessa ja pitäis tulla telkkarista piakkoin 🙂 Semmosta se joskus on!
Täältä näkyy meidän kuvauksia:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.227514397410750.1073741830.212055245623332&type=1
Päiväkoti tai kerho kuvaukset on ollut vähän vakavia. Juuri ja juuri joku pienen pieni hymy tullut.
Itse otetut kuvat paljon nauravaisempia ja omia itsejään. 🙂
Haha, mainiot ilmeet suloisella pojalla!
Meillä on poika mallitoimiston listoilla. Toimiston koekuvaus sujui todella hyvin, kuten myös aina aiemmin päiväkotikuvauksetkin. Sen sijaan ensimmäinen varsinainen mallikeikka meni niin penkin alle kun vaan voi mennä. Jostain kumman syystä ei ole enää sen jälkeen kuulunut uutta keikkaa (ja oikeastaan onneksi- sen verran stressaava se tilanne oli äidillekin :).
Tänään oli taas päiväkotikuvaus ja ainakin poika kertoi hymyilleensä kameralle ja oli kuulemma ollut kiva setä kuvaajana. Ehkä se on se ryhmän paine kun muutkin suostuvat kuvattavaksi.
Voi mitkä kiharat ♥
Voi mikä ihana kiukkupussi! 🙂
Meillä oli eilen kerhokuvaus ja meni kyllä aika lailla penkin alle! Oltiin viimeiset kuvattavat ja 3v:tä jännitti aika lailla ja meni ihan perseilyksi koko touhu. Ei suostunut istumaan tuolissa. Ja sisaruskuvassa istui kyllä tuolissa, mutta väärässä reunassa eikä suostunut siirtymään. Itsekin siinä sitten vähän jo hermostuin, kun tiesin että kuvaajalla on kiire ja äkkiä pitäisi saada kuvat otettua. Eikä kuvaajan kommentit ”Kyllä noin ison tytön pitäisi osata olla näätisti” paljoa auttanut asiaa.
Ryhmäkuvassa oli sitten vain yksi lapsi mun kanssa, toinen piti huutokonserttia eteisessä! 😀 Jännityksellä odotan, tuliko yhtään hyvää kuvaa.
En kestä tota teidän Elvistä, niin söpö!!! <3 Ja tuttua on… -.-
Onpa ihana pieni <3
Meillä taustallan on oikea pÅssikuvauskokemus 🙂 Olin aivan varma, että pienempi muru itkisi kurkku suorana passikuvia otettaessa (koska viime vuoden tarhakuvakin meni sillä kaavalla :)) mutta mitä vielä! Kun jätkä pääsi istumaan kuvattavan penkille, naama vääntyi hauskaan irvistykseen – aivan kuten mr.Beanilla oli passikuvassa 😉 Siinä sitten naurettiin kippurassa hassua ilmeilijää ja sai todella paiskoa töitä, että saatiin (pojan) (ja ehkä minunki) naama peruslukemille 🙂
Tää on tenavien kanssa ihan parhautta; koskaan et voi tietää 😉
Minttu,minähän olen aina ihaillut,kuinka hyvin saat poikasi kuvattua. Tuntuu, että tämän bloggajamutsina suurin ongelma on aina siinä,kuinka saan F:n (lahjottua) kuviin. Yleensä liikkeet ovat niin nopeita ja vauhdikkaita, että ruudulle tallentuu vain vilahdus jalasta. Onko sulla hyviä vinkkejä kuvaamiseen?
Voi ihanuus Elvis <3 Nuo jumppikset on ihanat!