MIKSI ME OLLAAN AINA MYÖHÄSSÄ?

3/10/2013

myöhässä4myöhässä3myöhässä8myöhässä1myöhässä2myöhässä11myöhässä6myöhässä5myöhässä10myöhässä9

– Torkutan liikaa tai unohdan laittaa koko herätyksen
– Vähintään toinen lapsi on aina huonolla tuulella
– Aamupala ei maistu
– Huono hiuspäivä
– Tavarat ovat kateissa
– Kerhoeväät ovat vielä kaupassa
– Lapset eivät kuule tai näe muuta kuin telkkarin
– Jos telkkari on kiinni eivät he sitikkään kuule mitään, mutta sotkevat sitäkin enemmän
– Ei ole mitään vaatteita
– Näperrän kännykkää ja kuvaan aamukahvia instagramiin
– Juuri ulos lähtiessä päätän sittenkin laittaa vielä ihan nopeasti eyelineria..
– Joku unohtunut juttu pitää käydä aina hakemassa kun vihdoin on jo päässyt ulos


17 Responses to “MIKSI ME OLLAAN AINA MYÖHÄSSÄ?”

  1. Avatar Kati sanoo:

    Myöhäisiä ja kiireisiä aamuja harrastetaan täälläkin. Tosin laitan kellon herättämään nykyään mahdollisimman myöhään, ettei mahdollisuutta torkuttamiseen enää ole. Illalla katson seuraavan päivän vaatteet valmiiksi pinoihin ja kaikki muutkin tarvikkeet käden ulottuville. Kun kotoa pitää poistua arkisin seitsemältä, on pakko tehdä mahdollisimman moni asia valmiiksi. Aamulla ei vain ajatus kulje yhtään :D

    Tsemppiä aamuihin! Onneksi kelloja käännetään taas kohta sinne järkevämpään suuntaan.

    • Hui, seitsemältä! Tekee todella tiukkaa päästä tuohon parin metrin päähän kerhoon edes yhdeksäksi! Mutta kyllähän nuo aikasemmat aamut häämöttävät meilläkin pian edessä, sitten on pakko varmaan alkaa tekemään jotain etukäteisvalmisteluja :-)

  2. Repesin vikassa. :D Nimim. Tänään(kin) roudasin muksun mukaan autosta takaisin hakemaan hoitoreppua eteisestä. Aaaargh!

    • Hahahaha, niin tuttua! Meillä lapset on jo tottuneet jäämään odottamaan alas rappuun kun ”äiti unohti puhelimen/lompakon/koko laukun/kerhorepun” tai ”ai siellä sataa, oottakaa hetki…”

  3. Mä nykyään aina rupean valmistautumaan hyvissä ajoin lähtöön, ja sitten totean että no, nythän tässä sitten kerkeääkin vielä… Ja sitten jo juostaankin ovesta ulos ja kirmataan takaisin niitä unohtuneita tavaroita hakemaan – ja ollaan myöhässä.

    • Toi on paha, se käy tosi usein! Pitäsi vaan tajuta että jos jatkan tätä vauhtia ja hoputtamista niin ethkä saatetaan tänään olla ajoissa :-D

  4. Avatar Elisa sanoo:

    Me ollaan kans aina myöhässä. Yleensä se johtuu torkuttamisesta ja aamu-unisista lapsista (ja äidistä), joita saa kiskoa pedistä liian pitkään.

    Välillä sit taas on niitä aamuja, että katson kellosta, että meillä on vaikka kuinka paljon aikaa. Sit alan puuhaileen kaikkea turhaa, ja yhtäkkiä se aika vaan on huvennut. Mä luulen, että aamuisin kellot käy vähän nopeammin kuin siinä kahden ja neljän välillä päivisin.

  5. Todennäköisyys olla ajoissa perillä kutistuu suhteessa määränpäähän vievän matkan lyhyyteen. Ts. lähelle mentäessä ollaan AINA myöhässä.

  6. Avatar Tessa sanoo:

    Miten niin tuttua tuo aina myöhässä? On… Meillä on aina joka paikkaan kiire vaikka kuinka valmistautuu.

  7. Mun piti kirjoittaa samasta asiasta. Olin ennen maailman täsmällisin ihminen – tai oikeastaan aina etuajassa – mutta nyt pitää aloittaa valmistautuminen n. 3 h ennen tapahtumahetkeä tai myöhästytään varmasti, ja oikeastaan siltikin varmaan myöhästytään. D’ouh.

  8. Avatar Laura sanoo:

    I so feel you! Meillä on kolme tyttöä: kaksi koululaista ja kaksivuotias. Onneksi ei itse tarvitse selvitä mihinkään (kotiäiti), tukka voi olla likainen ja meikit unohdettuna vessaan. Aamulla pitäisi vaan saada koululaiset kouluun ja kahtena aamuna viikossa kaksivuotias kerhoon. Haasteellista on, voin kertoa! Meillä ei voi ollenkaan avata telkkaria, sillä silloin lapset vaipuu telkkarikoomaan, ei pue eikä kuuntele. Minä ja vanhin tyttö ei todellakaan olla aamuihmisiä ja sekin aiheuttaa yhteydenottoja. Lisäksi vanhimmalla tytöllä kaikki pukeminen on hankalaa, valittaa kaikista vaatteista (kiristää tai on liian löysät) ja se saa mun verenpaineet nousemaan. Katsommekin aina illalla vaatteet valmiiksi, mutta ei sekään aina auta :( Harvoin selviän ilman huutamista, mutta kun niin käy niin olo on kuin voittajalla :) Lapset ovat toistaiseksi selvinneet kouluun ajoissa, mutta armoton kiire on joka aamu. Voikun joku kertois mitä pitäisi tehdä toisin! Tsemppiä sun ja poikien aamuihin :)

  9. Avatar Maria sanoo:

    Aamen! Aamuisin vaatteet on valmiina, enkä edes meikkaa, mutta aikataulun romuttaa yleensä juuri huono hiuspäivä, lapsen uhmakohtaus (kun hirveä kiire..), avaimien katoaminen tai pakkaamatta jääneet eväät..
    Olen myös aika hyvä siinä että jos vaikka lähden viemään pakettia postiin, niin koko perusrepertuaari on kyllä mukana, mutta se paketti nököttää eteisen pöydällä!

  10. Avatar Saija sanoo:

    Heh, kuulostaa tutulta, ilman lapsiakin! :) Ihana tää sun blogi, oli kiva tutustua!

  11. Avatar Satu sanoo:

    Me ollaan aina kans myöhässä! En vaan tajuu! Joka ikinen tiistai tulis uusi tilaisuus ehtiä sinne kerhoon ajoissa, mutta aina lähdetään myöhässä ja joko juostaan paikalle tai mennään nolona alkuhartauden aikana. :/
    Se on kai tätä äitiyttä..

  12. Avatar Hilppa sanoo:

    Palasin syyskuun alusta työelämään ja lapset aloitti hoidon. Nyt on vaan pakko olla ajoissa ja saada muksut ja itsensä kuntoon. Nykyään ne entiset kotiaamut tuntuukin yllättäen aika leppoisilta ;) no, aika aikaansa kutakin!

  13. Avatar Melina sanoo:

    Meillä suurin ongelma on se, että ei löydy kenkiä. Sitten etsin niitä kuumeisesti kaapeista, sohvan alta, parvekkeelta. Välillä kengät löytyvät pihalta (lapset olivat heitelleet niitä parvekkeelta alas), ja kerran talvikenkä löytyi vessanpöntöstä. Siis sen jälkeen, kun oli jo käyty pissalla. Ja meillä siis on aika siistiä – lapset vaan hakevat vähin äänin kenkiä kaapista leikkeihinsä.

    Talvisin sama juttu pipojen ja hanskojen kanssa.

  14. Avatar Linda sanoo:

    Ihania kuvia!! Aivan, kuin meiän aamuista =D