Taas meillä on astetta enemmän kodikkaampaa ja toimivampaa, kun Fatboylta tilaamani säkkituolit tulivat. Sain valita heidän valtavasta mallistostaan meille mieluisia tuotteita ja päädyin valkoiseen Fatboy Junioriin sekä Ice Blue väriseen rahiin.

Säkkituolien värimaailman ja koot mietin niin että ne toimisivat niin lastenhuoneessa kuin olkkarissakin. Vaikka säkkituoli on junior-kokoinen, istuu siinä hyvin aikuinenkin, varsin mukava se on kun säkin pistää pystyssä seinää vasten ja istahtaa päälle. Lapset taas tykkäävät makoilla sen päällä, molemmat mahtuvat siihen hyvin samaan aikaan. Point-Rahi toimii  hyvin jos tulee ennemmän vieraita, tai sohvan vieressä jolloin sen päällä voi lepuuttaa jalkoja tai sitten illalla poikien sängyn vieressä iltasatua lukiessa. Lasten mielestä huippuhauskaa on tietenkin hypätä rahin päältä säkkituolille…

Fatboyn mallisto lajeenee laajenemistaan. Hiljattain myyntiin on tullut ainakin Baboesjka, joka on kolmen neliönmallisen tyynyn setti. Tyynyt asetellaan päällekäin ja kiinnitetään toisiinsa tukevalla remmillä tai sitten niitä voi käyttää irrallisina lattiatyynyinä. Hauska uutuus on myös pehmoinen matto jota löytyy erilaisilla barokki/itämaishenkisellä kuvioinneilla. Erikoista matoissa on sen reunoilla kulkevat napit, jotka kiinitettäessä matosta saa myöskin lattiatyynyn. Tulossa on myös todella nättejä, kankaisia vaihtopäällisiä. Meidän pojat tuntien, sellaista tullaan tulevaisuudessa tuohon valkoiseen säkkituoliin tarvitsemaan..

Löytyykö teiltä muita säkkituoleja, Fatboyta tai joitakin muita? Minkälaisia kokemuksia niistä on? Usein kun kuulee hyvinkin eriväisiä mielipiteitä – jotkut tykkää ja jotkut ei yhtään, olisi kiva kuulla mitä Te olette mieltä.

Loppukesä ja alkava syksy on mainiota aikaa marjojen ja muiden luonnon antimien säilömiseen. Sain jo keväällä Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Purkissa keittokirjan, josta itse innostuin enemmän hiljattain.

Purkissa innostaa tekemään ruokaa alusta asti itse. Kirjassa on paljon ihania ohjeita erilaisen hillojen, mausteiden ja kastikkeiden tekemiseen, hedelmien, vihannesten ja marjojen säilömiseen ja paljon muuta ihanaa ja innostavaa. Purkissa on täynnä hyvää fiilistä ja ihanaa tunnelmaa.

Kirjan kuvitus saa sormet syyhyämään ja veden kielelle. Upeat kuvat on ottanut ruokakuvistaan tunnettu Laura Riihelä. Kuvat saavat tällaisen noviisinkin suunnittelemaan hillottamista, säilömistä ja oman ketsupin tekemistä. Kuvista saa myös ideoita esillepanoon ja purkkien koristeluun.

Ajattelin itse aloittaa juurikin noista marjoista ja sienistä. Jotain erikoista sormisuolaakin haluan tehdä sekä pakkaseen erilaisia maustetahnoja. Hillot tai säilötyt vihannekset ovat myös oivallinen lahjaidea kyläilemään mennessä.

Purkitatteko te yleensä kesän ja syksyn satoa talven varalle?

Monta vuotta vuorotyötä tehneenä ja nyt kohta neljä vuotta kotona lasten kanssa ollessa en ole pitänyt maanantaita mitenkään erityisen ikävänä päivänä. Ainakaan niin ikävänä kuin monen muun mielestä se tunnetusti on. Viikonpäivät ovat usein sekaisin eivätkä viikonloput välttämättä eroa kovinkaan paljoa arkipäivistä.

Tänään, maanantaina, kaikki oli kuitenkin toisin. Takana oli kiva ja tapahtumarikas viikonloppu ja sitten se maanantai alkoi sillä että kaikki heräsivät väärällä jalalla. Mitään ei huvittanut tai oikeastaan jaksanut tehdä, ulos lähtö kesti tuntikausia ja puoleen päivään mennessä Elviskin oli vetänyt jo kahdet ”Damien raivarit”. Edes lempikahvi lempimukista ei auttanut. Ei en kestä enään-hokeminen tai aikuismaisesti kaikkien puisotossa olijoiden nähden lapsen ruokalapun paiskaaminen maahan, ei. Ei myöskään auttanut yrittää miettiä positiivisia voimalauseita, nyt vaan on näin, ei mikään. Vitutti vaan ihan suunnattoman paljon, enkä keksi syynä olleen mikään muu kuin se että sattui olemaan maanantai.

Tätä samaa tunnetta kesti pitkälle iltaan – en tykännyt yhtään! Toivottavasti tästä ei tule viikottaista tapaa. Inohan itsessäni yli kaiken sitä, että hermostun liian nopeasti ja raivoan lapsille. Se käytös saa tuntemaan itseni niin tyhmäksi ja huonoksi että suutun entistä enemmän – ja noidankehä on valmis. Vihaisena näytän muutenkin rumalta ja ryppyiseltä.

Käytiin me sentään iltapalan aikaan vielä metroretkellä ja iltakävelyllä, hassuteltiin, otettiin kuvia ja kuvattiin poikein kanssa videoita. Silti on tosi kurja fiilis tästä maanantaista – hyi yök mikä päivä! Onko joskus muillakin?

Ah, Tiger – tuo lemppari krääsäkauppani josta löytyy aina jotain kivaa kotiin. Nyt sieltä löytyy paljon kivaa myös lapsille ja ulkoleikkeihin. Tigerissä käydessä väkisin tarttuu aina jotain mukaan, suurinosa hinnoista kun pyörii muutaman euron paikkeilla.

Saimme kivan kesätehvehdyksen muutama viikko sitten, kun Tiger lähetti pojille sangollisen ulkoleluja. Perinteisiä hiekkaleluja, palloja, verkkomailat, kastelukannut, frisbeen, katuliituja ja ötökkäpurkkeja. Voitte vain kuvitella miten innoissaan pojat olivat (ja äitikin).

Lelut tuovat iloa myös muille pihan lapsille, sillä ainakin täällä meillä päin on tapana viedä pihoille ja puistoihin kaikille yhteisiä leluja ja jättää ne sinne.

Mitkä ovat teidän lempi pihapelit tai leikit? Itse innostun ainakin mölkystä ja sulkapallosta, uutena suosikkina on myös temppuradan tekeminen katuliiduilla.

Kävimme poikien kanssa muutaman päivän kylässä ystäväni E:n ja häneen perheensä kauniissa kodissa Turussa. E muutti vuosi sitten Alppilasta Turkuun koulun takia ja ikävä on ollut, vaikka aika silloin tällöin olemmekin nähneet. Kesä-Turku on ihana ja siellä ollessa tulee aina kauhea Turku ja puutalokuume.

Olemme tutustuneet lasten kautta puistossa jo aikaa ennen blogeja. Kun minä aloittelin omaani blogiani ja kerroin tulevasta bugaboo postauksestani, E ihmetteli että miksi helvetissä haluan ostaa rattaisiini jotain erivärisiä kuomuja ja kaiken lisäksi jakaa sen koko maailman kanssa! Myöhemmin E:kin perusti oman, aivan loistavan Taikinananaaman Seikkailut blogin. Niin ja osti bugaboot. Minä taas puolestani tunnen oppineeni E:ltä ainakin jonkinlaista tervettä kriittisyyttä ja asioiden sanomista suoraan. Uskon että ajattelemme monista asioista samalla tavalla, ja joistain asioista taas ei. Hienoa on kuitenkin löytää ystäviä aikuisiällä ja pitää ne, vaikka välissä olisi kymmenen vuoden ikäero ja muutama sata kilometriä. Ystävyyttä haluaa vaalia myös samanikäisen lasten kanssa jotka tulevat ihanasti toimeen. Kaapokin rupesi heti ikävöimään ystäväänsä kun kävelimme juna-asemalle.

Olen muutenkin viime aikoina ikävöinyt hirveästi ystäviäni, tuntuu että puolet heistä seikkailevat ympäri maailmaa. Ja vaikka yhteyttä pidetäänkin netin kautta olisi niin ihana välillä nähdä ihan oikeastikkin. Onneksi kaikki eivät silti ole karanneet Australiaan, Englantiin tai asuisi muuten vaan keskellä metsää. Vaikka välillä haaveilen erakoitumisesta luonnon helmaan ei siitä oikeasti tulisi mitään, en millään pärjäisi ilman päivittäisiä live-ystäväkontakteja.