että äskeiset kaksi tuntia olisin (taas) voinut viettää erittäin mielelläni jotenkin muuten kuin kaksivuotiasta nukuttaen. Onpas taas hoettu puhki mantrat pää tyynyyn ja nyt nukutaan. AAAARGH.
Vauva nukahti itsekseen omaan sänkyynsä, ilman mitään kommervenkkejä.
Mutta entäs tuo toinen! Ei mitään puhetta että edes menisi omaan sänkyynsä. Suoraan isin ja äidin sänkyyn. Jonkun on kokajan oltava vieressä, mieluiten molmpien vanhempien. Pidettävä kädestä kiinni, silittäen päätä tai poskea. Taistellaan viimeisin voimin unta vastaan. Pyöritään ja hyöritään, pyydetään minuutin välein kaikkea särkylääkkeestä kuumaan kahviin. Ja potallekkin pitäisi päästä.
Unikoulu vai nuijanukutus?
Täysin sama oli taas meidänkin 2veen kanssa tänään. Huoh! Vanhempi lapsi ”oppi nukkumaan” 4v paikkeilla 😀
kuulostapa tutulle… tää ei oo kyllä käynyt omansa kanssa edes tappelemaan omasta sängystä, vähän herättelin toiveita että kun isimies tulee kotiin niin sitten. ja vauva, se tosiaaan nukahtaa tai siis nukahti, herättelen toiveita että kyseessä on vain 5kk kriisi eikä siskonsa tavoin iäinen nukahtamisonkelma.
Ja meilläkin Daniel juuri nyt klo 23:48 nukahti itkupotkuraivareiden, vaunujen kaadon ja pään maahanlyönnin jälkeen (siis Daniel itse löi päänsä maahan kolme kertaa raivareiden ohessa). Ja vauva kiltisti omassa sängyssä … huh huh. Go the fuck to sleep, indeed.
Liityn kerhoon. Viisikuinen nukahti kuin huomaamatta sängylle, mutta 2v+viisikuisen nukuttamiseen tarvittaisiin todellakin se nuija. Vauvan urheista päiväunista huolimatta kahteen edelliseen päivään en ole ehtinyt saada esikoista nukutetuksi päiväunille, vaikka olen siihen käyttänyt aina sen 1,5h kunnes vauva herää. Tänään tärppäsi, onneksi, tai nuija olisi voinut osua omaan päähän :E
😀 ! Hullua hommaa tää!