Tästä meinasi tulla valitushenkinen postaus. Siitä kuinka tavallisen arkinen päivä on tänään ollut. Herätys, aamupala, leikkimistä, ulos ja kauppaan, ruoanlaittoa, pyykkien viikkausta, lastenohjelmaa, lounas, päikkärit, välipala… – Ja sitten tuli tunne että mitä ihmettä nyt valitan, tänäänhän oli oikein ihana päivä! Sain jälleen viettää sen lasteni kanssa omassa kodissamme. Ja niin aion tehdä vielä tämän vuoden loppuun.
Vaikka toki välillä arki tuntuu rankalta, etenkin kun lapset sairastavat, tai jopa tylsältä. Mutta kun sitä pysähtyy ajattelemaan se tuntuu ihan hiton hienolta. Edessä on vielä monen monta vuotta oravanpyörää, aikaisia herätyksiä, aamukiireitä, päiväkoti -ja koulurumbaa sekä aikuskontakteja. Mutta nyt on nyt. Lounaita yöpaita päällä, rauhallisia lukuhetkiä, kainaloon kömpiviä lapsia, spontaaneita lettukestejä, mammakahveja ja päiväunia.
Tähän elämään ja arkeen mahtuu myös ikäviä ja surullisia asioita, mutta nämä iloiset pesevät ne mennen tullen. Pitää vaan muistaa iloita ja pysähtyä välillä miettimään niitä. Ei haikailla menneeseen tai tulevaan vaan olla tässä ja nyt.
Ja huomenna taas jaksaa. Kaurapuuroa, tiskivuoria, kakkavaippoja, likapyykkiä, räkäneniä ja kaikkea muuta ihanaa.
































