ROKULIPÄIVÄ

23/11/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silmät eivät aukea, väsyneenä viikonlopusta, flussaisessa olossa, kaikki köhivät, kukaan ei halua lämpimän peiton alta pois, viimeinen lapsiviikon päivä ja putkimieskin on myöhässä. Eihän siinä auta kun laittaa päiväkotiin ja eskariin viestit että pojat pitävät maanantain vapaapäivänä.

Leikittiin, ulkoiltiin, syötiin ja hyvin ja nukuttiin kaikki yhdessä päikkärit. Aika ihana rokulipäivä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VIIMEISET KUVAT TYÖPISTEELTÄ

5/06/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietiskelin tuossa jokuaika sitten työpisteen siirtämistä keittiöön. Tai vaihtoehtona oli joko laittaa sinne lasten leikkinurkkaus keittiövälineineen tai sitten työpöytä. Kyselin mielipidettä teiltä ja ehdottomasti eniten ääniä sai työpisteen sinne siirtäminen. Lapset sitten mielummin apuna ihan oikeassa ruoanlaitossa ja lelut sinne lastenhuoneeseen. Työhommien siirtäminen keittiöön on siitäkin järkevämpi homma, sillä siellä on kaappi jossa säilytän kaikki tärkeät paperit ja muut. Pääseepä nyt lähemmäs sitä.

Täällä uudessa kodissa työpisteen virkaa on nyt väliaikaiseti toimittanut tuo edellisessä kodissa tv-tasona ollut String-system hylly. Mutta sitä aiemmassa kodissa hylly toimi myöskin työpöytänä. Meillä oli silloin siinä Stingin työtaso, mutta möin sen muutama vuosi sitten tapeettomana. Nyt sille olisi taas käyttöä.

Tai oikeastaan en ole vielä varma tilaanko keittiön uuteen työpisteeseen tuohon Stringiin lisää osia, vai teenkö sen yhdestä toisesta hyllystä. Tuo korkeampi kokonaisuus jää kuitenkin olkkariin, vaihtaa vain paikkaa.

Monissa blogeissa on viimeaikoina näkynyt noita kotimaisen Lifesaverin uuden uutukaisia toimistotarvikkeita. Niitä löytyy monella eri kotimaisen suunnittelijan kuoseilla, mutta itse ihastuin heti tuohon tosi simppeliin Ruutuun. Tuotteet ovat sellaista ihanaa pehmeää ilmavaa muovia, tulee fläsärit jonnekkin sinne ysärin alkuun. Sain itsekkin pienen lähetyksen noita tuotteita ja kivasti sopivat omaan kotitoimistoon.

Teen siis kotona töitä – jos joku ei vielä tiennyt :-D – mutta myönnettäköön, että aika usein näitä testejä tulee naputeltua jossain ihan muualla kun tuossa työpisteellä. Nytkin kirjoitan tätä sohvalla.

ps. Joko mun kuvamuokkausohjelma tai kameran säädöt on jotenkin oudot, sillä kuvat muuttuu hassun väriksisi ja epätarkoiksi kun muokkaan ne sopivat kokoisiksi tänne blogiin. Tosi harmi, mutta yritän selvitellä asiaa, pahoittelut siis viimeaikoina olleista suttuisista kuvista!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

UUSI AARTEENI

2/06/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisen roska on toisen aarre, näinhän sitä sanotaan. Tai sitten ne jotkut ovat vaan fiksuja, eivätkä haali kotiinsa loputtomasti kunostettavia huonekaluja nurkkiin pölyyntymään. No, minä en selvästikkään ole sellainen ihminen, vaan todellakin kannan kotiin pöpeöikköön hyljätyn designaareteen jos sellaiseen törmään. Ja nyt törmäsin.

Olin jo vähän aikaa etsinyt sopivaa työtuolia. En kovin aktiivisesti, mutta pitänyt silmät auki. En oikeastaan tiennyt tarkalleen minkälaisen tuolin edes tahtoisin, se saisi olla vanha tai ainakin jollain tapaa klassinen ja ajaton, mutta silti persoonallinen. Ei toimistotuolin näköinen – ainakaan liikaa. Ja luonnollisesti sen pitäisi olla hyvä istua pidempiäkin aikoja. Ja sitten tämä tupsahti eteeni – Domus, tietenkin!

Domus on Ilmari Tapiovaaran 40-loppupuolella alunperin Domus Academican opiskelija-asuntololan suunnittelema lukutuoli. Hyvin suunnitellusta ja ergonomisesta Domus-tuolista tuli kuitenkin lopulta sekä kotimainen että ulkomainen menestystuote. Eikä ihme, sen lisäksi että se on hyvin kaunis on siinä todella mukava istua ja se on selälle hyvä ja tukeva. Lukutuolin viran lisäksi tuolit toimivat hyvin yleistuoleina muuallakin kotona ja julkisissa tiloissa.

Olin aika innoissani sillä tuolini vaikutti päällisin puolin suhteellisen hyväkuntoiselta. Toki maali oli rapissut, mutta tuolissa olevat viinylipehmusteet olivat vuosien ajan suojanneet herkimpiä viiluosia. Muuten tuo olisikin jo ihan mennyttä tuolla sateessa seistessään. Revin siis päälliset irti, mutta otin alkuperiset pehmusteet talteen jos joskus tahtoisin laittaa siihen uudestaan kankaan. Ajattelin nyt ainakin kuitenkin aluksi vain pitää sen ilman niitä. Mutta…selkänojan pehmusteen alta paljastuikin jotain kamalaa. Viilu on hakattu tahalteen rikki, jotta pehmuste pysyisi siinä paremmin paikallaan. Päätin kuitenkin etten ala säätämään uuden pehmusteen laittamisen kanssa, ainakaan vielä, vaan yritän puukitillä saada ne sekä nuo miljoona naulanreikää paikattua. Haaveet puunvärisestä tuolista saan kuitenkin ehkä kuopata, tai saa nähdä miltä se kitti sitten tuossa näyttää.

Mitään leimaa en tuolista harmikseni löytänyt. Näyttää vähän että tuoli on jossain välissä maalattu/petsattu/jotain uudestaan, joten voi olla että mahdollinen leima on jäänyt sen alle. Pehmusteen alla on kyllä lyijärillä teksi, mutten saa selvää että mitä siinä lukee. Ehkä Veik..jotain. Harmi että tulevan kunnostuksen jälkeen sekin nyt häviää.

Sellainen pieni projekti tähän väliin! Ainiin ja se että se eräs yö aloittamani huonekalujen uudelleen järjestely on edelleen kesken, lastenhuoneen lattialla on 50 litraa pikkulegoja, kaikki tiskit ovat likaisina ja huomenna tulee iso vanha kaappi – joka toki myös vaatii kuunnostusta. Niin ja pimennysverhot pitäisi porata paikoilleen, samoin kun pari hyllyä. Ainiin ja eteisen vaatekomeron uudelleen organisointi ja hyllyjen ja naulakoiden laitto. Niin ja kylppärin pikku pintaremppa. Ja lamput kattoon. No, eipähän jää aika tylsäksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.