Moikka! Tulin vain rikkomaan hiljaisuuden kertomalla, että täällä siitä huolimatta ollaan! Monta päivää on mennyt kattavaa hiusten kasvatukseen liittyvää juttua tehden ja tiistaina pääsin vihdoin siihen viisaudenhampaan leikkaukseen!

Leikkaus ei mennyt ihan kuten odotin (tai toivoin), mutta kuitenkin hyvin. Rauhoittava esilääkitys ei jostain syystä toiminut tällä kertaa yhtään ja se yhdistettyä myöhässä olevaan hammaslääkäriin nosti jännitystä entisestään. Kyyneleiltä (ja paniikinomaiselta tärinältä) ei siis vältytty, mutta vitsit että olen helpottunut, että viimeinenkin viisaudenhammas on nyt vihdoin poissa.

Tuli juuri hiljattain kymmenen vuotta siitä, kun jouduin perumaan aiemmin suunnitellun leikkausajan raskaaksi tulemisen vuoksi. Röntgenkuva hampaasta oli vuodelta 2010, joten tätä poistoa on kyllä odotettu hartaasti. En voi uskoa, että elin kymmenen vuotta säännöllisesti oireilevan ja puoliksi puhjenneen viisaudenhampaan kanssa. Muutamat penisiliinikuuritkin on tullut sen vuoksi syötyä.

Leikkauksen jälkeisenä iltana, kun puudutus alkoi lähtemään, leikkauskohta ja poski oli melko kipeä, samoin seuraavana aamuna, mutta säännöllisellä ja kunnon annoksilla särkylääkettä kipu ja jomotus on ollut ihan siedettävää, usein ihan kokonaan poissa. Itseasissa kaikki on mennyt paljon paremmin mitä olin ajatellut.

Poskeni on edelleen aivan järkyttävän turvonnut, eikä suu aukea kunnolla, mutta olen jopa saanut syötyä ihan normaalia ruokaa. Poski tulee olemaan turvonneena varmasti vielä usean päivän, tikkejä suussa on kolme tai neljä ja niiden sulamisessa menee vielä ainakin viikko tai pari. Mutta hyvin sitä pärjää hetken vain toisella puolella suuta.

Päätin jo ennen leikkausta, että ihan oikeasti lepään sen jälkeen kunnolla pari päivää. Kyllähän siitä normaalistikin kirjoitetaan muutama päivä sairauslomaa. Ehkä myös siksi kipu on pysynyt aisoissa, kun olen vain ollut rauhassa kotona, katsellut sarjoja, pitänyt poskella kylmää ja syönyt mehujäätä totaaliseen kyllästymiseen asti.

Otin muutenkin koko hampaan poiston eräänlaisena self carena ja jatkanut siis samaa teemaa myös kotona. Ja tämähän on yksi parhaista tavoista pitää itsestään huolta, hoitaa tärkeät suu-asiat kuntoon ja lepäillä.

Ja jos siellä on joitain hammaslääkäripelkoisia tai muuten vaan jännittäjiä, joilla on sama homma vielä edessä, niin läheteän teille sellaisia terveisiä: jännityksestä huolimatta tämä kyllä kannattaa! Kipuahan ei toimenpiteessä tarvitse pelätä, se on vain henkisesti ikävää, muttei oikeasti edes kestä kovin kauaa. Oma hampaani piti porata kolmeen osaan, jotta sen sai poistettua, näin kävi myös edelliskerralla, joten osasin odottaa sitä. Hyvä hammaslääkäri kertoo kokoajan missä mennään, mitä tehdään seuraavaksi ja pitää tarvittaessa taukoja. Kaikille osapuolille on tärkeää ja mukavinta, että homma sujuu kivasti eikä kenellekään tule paha mieli.

Palailen hammas-asioihin taas pian, kunhan tämä tästä paranee ja asiat taas edistyvät. Seuraavaksi sitten vähän sitä esteettisempää puolta, eli hampaiden valkaisua, oikomista sekä kulumien paikkausta!