Vaikka ilmat superhelteestä jo vähän viilenivät, riittää lämpöasteita sääennusteiden mukaan ainakin vielä tälle viikolle. Mikä tarkoittaa siis sitä, että päivittäisen jäätelöannoksen nauttiminen ei ainakaan vielä lopu.

Jaoin tämän vauvojen jäätelövinkin jo aiemmin kesällä instassani, Espanjan reissullamme ollessamme. Kun isommat veljet ja serkut saivat siellä syödä jäätelöä ihan joka päivä, halusi tottakai vauvakin osansa. Maitoallergiansa ja ihan vain sen takia, etten halua hänen saavan vielä sokeria, keksin heittää muutaman hänen smoothiepussinsa pakkaseen ja tarjota sitä sitten jäätelönä – menestys!

Vinkki siis on laittaa vauvalle maistuva hedelmäsose / smoothiepussi pakkaseen jäätymään, jonka jälkeen pussukan ylöosa korkkeineen leikataan saksilla pois. That simple! Jäätelön huvetessa, voi vauvaa auttaa työntämällä jäistä hedelmäsosepalaa pohjasta ylöspäin – tai vaihtoehtoisesti syöttää koko homman itse vauvalle. Näin selviää ainakin pahimmilta sotkuilta eikä vauva kylmetä sormiaan, mutta meillä se juttu on ainakin just se itse syöminen.

Toki ekologisempaa ja ekonomisempaa olisi tehdä soseet itse ja pakastaa ne uudelleen käytettävissä jäätelömuoteissa, mutta on näissä pussukoissa myös puolensa. Uuden pussin voi heittää helposti pakkaseen aina niiden huvetessa, jonka lisäksi nämä säilyvät yllättävän pitkään myös matkassa mukana. Etenkin jos ne pakkaa kylmäkassiin – pitää vain muistaa ottaa sakset mukaan! Ja jos pussi ehtiikin sulaa, voi sen syödä silti.

Tottakai näitä voi syödä koko perhe, eikä vain vauva. Loistavia nämä ovat myös näin kesän lopulla, jos yrittää itse päästä irti siitä sokeri/jäätelökokusta johon ainakin minä olen itseni ajanut, mutta on silti pakko saada jotain maistuvaa ja kylmää suutuntumaa. Helppo ja terveellinen kesäherkku!

Minkälaisia muita viilentymistapoja olette keksineet perheen pikkusimmille (ja miksei isommillekin?)

Huh hellettä! Tulihan se kesä lopulta.

Tässä kuvassa pelataan mölkkyä lämpömittarin näyttäessä 32 astetta varjossa. Onneksi oli sadetin sekä pelin poikkaissut jäätelöauto.

Kerroinkin aiemmin, että sain viettää neljä päivää kaksistaan keskimmäisen lapseni kanssa. Erkin omien sanojen mukaan se oli ihan mahtavaa! Ja niin oli minustakin. Neljään päivään mahtui ainakin:

– Kaksi päivää stadikalla
– Yksi päivä Linnanmäellä
– Yksi päivä hiekkarannalla
– Vesijuoksua
– Pari jäätelöä
– Neljä kertaa vuoristoradassa (kaksi kertaa etuvaunussa)
– Käsi kädessä laitteesta toiseen juoksemista
– Yksi irronnut hammas
– Kattilallinen lohikeittoa
– Kolme samassa huoneessa nukuttua yötä
– 2,5 luettua kirjaa
– Pitkät löylyt saunassa
– Muutamat nauruhepulit
– Kiireetöntä olemista
– Maapähkinävoiöverit
– Vanhassa lähikaupassamme nostagisointia

Kerroinkin pikaisesti jo meidän pienestä kesäseikkailusta muutama postaus sitten, alpakoita esitellessäni. halusimme lähteä kolmistaan vauvan kanssa muutaman päivän raodtripille – jonnekkin minne ehtii ajaa vauvan päiväunien aikana. Vaihtoehtoja meillä oli aika paljonkin ja vaihdoimme suunnitelnaammekin myös aivan viime metreillä. Päätimme ajella Saloon ja siellä paljon (ehkä vähän liian) hypeteettyyn Matildan vanhaan ruukkikylään.

Halusin ehdottomasti yöpyä jossain persoonallisessa bed & breakfast paikassa, jossa saisi mielellään olla jotain kivaa ja vaanha maalaistunnelmaa. Toki nyt kesäsesonkina kaikki paikat olivat ihan täynnä (jonka lisäksi tarjonnasta oli vaikea valita), mutta onnistuimme löytämään lyhyellä varitusajalla yhdeksi yöksi kivalta kuulostavan ja näyttävän paikan.

Toinen yö oli vielä jännittävämpi, vietimme sen nimittäin puussa olevassa teltassa! Kun kaikki majoituspaikat olivat täynnä, aloin katselemaan vaihtoehtoisia tapoja viettää yö. Aprikoimme pitkään ja hartaasti, miten yö vauvan kanssa teltassa sujuu. Peruimme jutun jo useasti, mutta lopulta päätimme todellakin seikkailla ja antaa telttailulle mahdollisuuden. Pääisishän sieltä tarvittessa sitten vaikka keskellä yötä ajamaan kotiin. Kiinnostaisiko teitä muuten kuulla tästä telttailusta enemmän ja tarkemmin?

Telttayön jälkeen meidän oli tarkoitus palata kotiin, mutta meillä oli ollut niin hauskaa, ettemme vielä malttaneet. Soitimme mökkeilemässä olleille sukulaisille ja tunnin päästä kurvasimmekin jo heidän pihaansa, söimme, sanoimme, uimme meressä ja nukuimme hyvät unet enenn kotiinlähtöä. Ihana pieni seikkailu!

Kesäreissun automatkojen pelastaja löytyi pusikosta! Oltiin ensin kävelemässä kansallispuistoon, kun vauva ilmoitti, ettei halunnut istua rattaissa enää hetkeäkään. Ei muuta kun viereisestä ojasta mustikoita suuhun tasaiseen tahtiin ja matka sai jatkua. Samaa kikkaa toteutettiin sittemmin myös pidemmillä automatkoilla, kun keräsimme valmiiksi mustikoita mukaan matkaan. Kiitos luonto!