Kun ei tajuu niin ei vaan tajuu. Olen viimeisen ehkä puolen vuoden aikana törmännyt tähän Tusenblå imetystoppiin muutamissa blogeissa ja nettikaupoissa. Kaikki ovat sitä ylistäneet ja kehuneet, mutta mä en vaan tajua.

Toppia kehutaan käytännölliseksi, koska sen voi pukea tavallisten paitojen alle ja imettää tyylillä, tavallisilla vaatteilla.

Kuitenkin mietin, mitä järkeä ostaa paita jota voi käyttää vain muiden vaatteiden alla? Paita jossa on reiät tissien kohdalla?
Miksi ei mielummin laittaisi rahansa luukkupaitaan, joita voi käyttää ihan sellaisenaan. Jos siis imetysvaatteita haluaa ostaa. Luukkupaidat tavallisen paidan alla ovat varmasti aivan yhtä käteviä kuin paita jossa tissien kohdalla on aukot. Tavallisen paitojen alla voi imettäessä pitää hyvin myös masutuubia, tuubitoppia tai ihan tavallista toppia tissien alla vatsan peittääkseen.

Luukkupaidoissa on myös hyvää se että ne myös pitävät tissit suojassa ja lämpiminä. Toisin kuin hassu aukkopaita. Johan tuollaisen kanssa tulee rintatulehdus.

Musta tää vaan on ihan kreisi. Varsinkin kun sitä mainostetaan ja kehutaan niin nerokkaaksi.

Niin, en kyllä ole paitaa ikinä edes kokeillut. Voin silti sanoa etten tätä ”keksintöä” tajua. Ehkä juuri siksi?

Minkälaisia vaatteita muuten olette käyttäneet imettäessä? Itse käytän sekaisin ihan tavallisia ja sitten noita luukullisia. Ja imetän aina tavallisista paidoista helman alta, en tahdo että kaula-aukot venyvät.

Minttu

Kuinka hienolta tuntuukaan istua selkä suorassa koneen äärellä eikä kyyhöttää selkä kyttyrällä, nenä läppärin näytössä kiinni. Ja vielä niin että näkeekin jotain. Mulla on uudet rillit.

Jokunen aika sitten kirjoitin haavelevani uusista silmälasiesta. Kuinka ollakaan muutama päivä (tai jopa seuraavana) voitin LensWayn facebook kisassa uudet silmälasit. Palkintona oli siis 60 euron arvoiset lasit jotka sai valita kattavasta mallistosta. Sitä kalliimmista laseista sai sitten 60 euron alennuksen.

Kehyksiä oli aika vaikea valita. Ne kun ovat kaikki nähtävillä vain netissä. Laseja pystyy kyllä sovittamaan virtuaalisesti lataamalla oman kuvansa nettisivulle. Sitä en kylläkään kokeillut.

Loputa löysin mieleiset lasit. Ihastuin niihin oikopäätä. Ei haitannut että niistä olisi jotunut pulittamaan lisäpalveluiden jälkeen reilun seitsemänkymppiä itse.

Lasit olivat  Saimi Hoyerin suunnittelemasta SAIMI-kehysmallistosta. Saimi-kehykset ovat olleet mediassa paljon esillä. Isänikin osasi heti kehua että hyvännäköisiä laseja mallistosta löytyy. Pistin rillit tilaukseen ja jäin innolla odottamaan.

Seuraavana päivänä sain kuitenkin sähköpostia, Saimi-malliston lasihin ei voi käyttää voittamaani lahjakorttia. Kaikkiin muihin kylläkin, se luki jossain pienellä präntillä. #’*(/&*&%/

Koska optikkoni oli varoitellut että tavitsen melko varmasti uudet lasit imetyksen jälkeen en tahtonut laittaa isompaa summaa väliakaisiin laseihin. Ja pakkohan ”ilmaiset” rillit oli tilattava kun sellaiset olin kerta voittanut.

Kivaa kehystä ei vain meinannut löytyä. Muutamia mahdollisia, mutta jokaisessa oli jotain pientä vialla. Lopulta päädyin tilamaan vaihtoehdoistani kaikista halvimmat. Väri (läpikuultava harmaa) mietitytti kovasti, mutta muuten lasit olivat tarpeeksi yksinkertaiset makuuni. Saisinpahan ainakin oiken vahvuiset kotilasit. Niille jäi hintaa 4 euroa.

Tänään lasit saapuivat ja ne ovat tosi kivat! Vähän hassut (Harry Potter-hassut) mutta kivat. Harmaa väri käy mulle hyvin, musta olisi saattanut olla turhan jyrkkä. Täytyy sanoa ettei tuo kuva tee oikeutta niille. Kyllä nyt kelpaa ja ehdottomasti pidän näitä kodinkin ulkopuolella.

Suosittelen muuten kaikkia facebookissa olevia lukioitani liittymään LensWayn faneiksi. He järjestävät noita ”ilmaiset silmälasit” kisoja ilmeisesti muutaman kerran kuukaudessa. Eihän ne oikeasti ilmaiset ole, mutta tarpeeksi lähellä sitä.


Minttu

Vietän tänään ensimmäistä vapaailtaani. Meinaan nauttia lasin tai pari kuohuvaa. Pojat jäävät kolmisin kotiin. Pakastin on täynnä maitoa ja vauva syö hyvin myös pullosta. Silti vähän jännittää poikien puolesta.

Vaikka en yömyöhään aijokkaan olla, taitaa laukkuun olla pakko pakata huulikiillon ja lompakon lisäksi myös rintapumppu. Tätä(kin) on siis pienen vauvan äitinä olo.

Minttu

Moni on kysellyt jo viikkoja sitten että onko sairaalakassi jo pakattu. No ei todellakaan ole.
Ajattelin napata jotain mukaan sitten kun synnytys alkaa.

Kuitenkin näiden kyselyiden ja muutaman väärän hälyytyksen jälkeen tein listan (olenhan neitsyt-henkilö) mitä ottaa mukaan sairaalaan. Jos en vaikka itse pystykkään pakkaamaan tai ettei mitään tärkeää vain unohdu (asummehan kuitenkin lähes 3 km päästä sairaalasta).

Ajatuksena oli ettei mitään ylimääräistä. Mukavuudenhalu vei kuitenkin voiton nopeasti ja A4 täyttyi molemmin puolin. Näin siinä lukee:

SAIRAALAKASSIIN

– Neuvolakortti
– Harmaat äitiysverkkarit
– Parit lempisukat, villasukat ja alusvaatteet
– Velourhuppari
– Harmaa tuubitoppi
– Kaarituettomat imetysliivit ja liivinsuojat
– Aamutossut
– Meikkejä (valokynä, puuteri, huulirasva ja ripsiväri)
– Kasvovesi, voide ja pumpulilappuja
– Pesuaineet, shampoo ja hoitoaine
– Shaveri
– Harja tai kampa

– Ponnareita ja pinnejä
– Mustat äitiyslegginssit ja joku mekko/tunika (kotiinlähtöä varten)
– Belly bandit yms korsettisysteemi
– Hammasharja, laturi ja tahna
– Deodorantti
– Kamera ja laturi
– Puhelimen laturi ja kuulokkeet
– Imetysteetä
– Imetystyyny
– Rintapumppu

SYNNYTYSTÄ VARTEN

– Kuumavesipullo
– Musikkia (iPod ja minikaiuttimet)
– Gatorade / vitamin water -juomia
– Jotain pientä (hyvää) naposteltavaa
– Vadelmanlehtiteetä termarissa
– Lasselle kirja yms

LASSELLE

– Mukavat vaatteet (OnePiece, verkkarit, huppari sekä t-paitoja, sukkia, alusvaatteet max 4 päivälle)
– Aamutossut
– Deodorantti, kampa, hammasharja yms
– Ulkoiluvaatteet

KAAPOLLE

– Muutamat mukavat vaihtovaatteet ja sukat
– Sisätossut
– Yöpuku
– Ulkoiluvaatteet ja kengät
– Muutama tärkeä lelu ja kirja
– Vaippoja
– Hammasharja ja tahna
– Ruokalappu
– Sak ´n seat
– Lahja / yllätys / herkku

VAUVALLE

– Turvakaukalo
– Body ja housut
– Tumput, sukat ja hattu
– Haalari
– Fleece/trikoo peitto

Aijon kuitenkin ottaa kaiken hyödyn sairaalan paidoista/mekoista. Viime viikolla Kättärin päivystyksessä huomasin myös uutuutena valkoiset trikoot/pitkikset. Niitäkin aijon testata, mutta otan omat verkkarit kuitenkin varmuudeksi mukaan. Samoin aijon kyllä varmasti käyttää koko ajan sairaalan verkkopikkareita.

Tuota listaa voisi lyhentää vielä vaikka kuinka. Sillä sairaalasta löytyy ainakin myös pesuaineet, shampoo, kosteusvoidetta, hammasharja ja tahna, kampa, höylä, erikokoisia siteitä, aamutossut ja takki, sukat… Samoin vauvalle löytyy vaatteita, myssyjä ja hattuja, kapaloliinoja, harsoja, vaippoja yms yms. Lisäksi tarvittaessa ainkain rintakumeja, maidonkerääjiä, nänninkohottajia, tutteja ja tuttipulloja, hörpytysmukeja. Äideille on myös varattu jääkaappiin pientä syötävää ja juotavaa. Näin siis ainakin Kätilöopistolla.

Noita meikkejäkin otan mukaan vaan siitä syystä etten halua näyttää ihan paskalta tai kuolleelta myöhemmin valokuvissa. Huulirasvaa en normaalisti edes käytä, mutta se on mainittu niin monesti netistä löytyvistä listoista että pakko varmuudeksi sellainenkin ottaa.

Listaa tehdessä pyörittelin mielessäni noita mukaan otettavia vaatteita. Jostain syystä tutui todella tärkeältä että ne sopii sävyiltään sairaalaan. Harmaata, valkoista, vaaleansinistä. Ei mustaa tai kirkkaanpunaista ainakaan. Kuinka tärkeää, eikö!

Seuraavaksi pitäisi miettiä että mihin ihmeen jättiläissäkkiin nämä kaikki tavarat saadaan pakattua. Kaapon ja vauvan tavarat tulevat myöhemmin perässä, mutta kyllä noi omat ja Lassen kamat vievät jo tilaa.

heh

Puuttuuko mielestäsi listasta jotain? Mitä itse ottaisit / otit mukaan sairaalaan?

Minttu

Liittyessäni viime keväänä Vauva-lehden testiryhmään arvioimaan uutta iPhoneen ladattavaa raskauskalenteria on postiluukustani tupsahtanut sen jälkeen joka kuukausi Vauva-lehden näytenumero. Tosi kiva juttu! Vauvalehtiä en ole ikinä tilannut siitä syystä, että tahdon pitää osan asiosta ”ominani”, eli tilaan vain naistenlehtiä. Kuitenkin näitä vauva ja lapsiaiheisia lehtiä on mukava lukea.

Imetys on yksi ajatus joka on tulevan synnytyksen lisäksi pyörinyt nyt paljon mielessä. Itseasiassa ihan raskauden ensipäivistä saakka. Luinkin heti ensimmäiseksi innoissani Imetys hyvään alkuun -kirjoituksen.

Kaapon imetys kun meni kaikin tavoin aivan täydellisesti pieleen.
Sektion takia sain vauvan syliin vasta noin kahden tunnin kuluttua syntymästä, ensi-imetys viivästyi. Sektion yhteydessä saamani lääkkeet (epiduraali, morfiini) vaikuttavat myös vauvaan ja aiheuttavat imemisongelmia. Epiduraali myös vaikuttaa äidin omaan hormoonitomointaan epäedullisesti ja maidon nouseminen kestää usein kauemmin.

Kaapolla oli synyessään ihan pienen pieni suppusuu,  jolla oli todella vaikea saada minkäänlaista otetta jättikokoisesta tissistäni (jossa oli vielä kaiken kukkuraksi matala rinnanpää). Lastenlääkäri sanoi että imettäminen on anatomisesti mahdotonta. Leikkauksen jälkeen sain lääkkeistä sivuoreina mm kovan pahoinvoinnin, oksensin ensimmäisen vuorokauden, tärisytti ja kasvoja kutitti ihan hirveästi. Kipeän leikkaushaavan kanssa oli oikeastaan mahdotonta kokeilla hirveästi mitään erilaisia imetysasentoja. 

Sain rintakumin. Vihdoin vauva rauhottui, sai siitä otteen ja alkoi imemään. Sattui ihan hirvästi. Oikeaoppinen imemisote ei varmaan ikinä onnistunut. Muistaakseni toisena päinä rintakumiin alkoi muodostumaan vähäistä maitovaahtoa. Aloin jo iloita, maitoa vihdoin! Kuitenkin pian kävi selväksi että kumin kautta vauvan suuhun tuli vain lähinnä maidon makua, joka piti hänet hetken tyytyväisenä. Vauva alkoi kellertää, oli uninen ja veltto. Hänelle annettiin lisämaitoa. Ensin hörpyttämällä, mutta pian määrät alkoivat olla sen verran isoja että kätilö suositteli tuttipulloa. Niiden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Sairaalassa aloin pumppaamaan maitoa ja muutaman päivän päästä sitä alkoikin tulla jo ihan reiluja määriä. Aina syöttäessä imetin ensin rintakumin kanssa, vauva oli hetken tyytyväinen saadessaan pieniä tippoja suuhunsa, mutta lopulta nälkä vei voiton ja maito piti antaa pullosta. Koko sairaalassa olo aikanamme ei ostastolla valitettavasti ollut vuorossa yhtäkään työntekijää joka oli saanut jonkun paremman imetyskoulutuksen. Kätilöt kyllä yrittivät auttaa imetyksessä aina kun pyysin, mutta silti minusta tuntui että jotain olisi ollut vielä tehtävissä.

Neljä päivää synnytyksen jälkeen pääsimme kotiin. Jatkoin tissin tarjoamista ensin ilman rintakumia ja raivoamisen jälkeen rintakumin kanssa. Jokaisen imetyksen päätteeksi annoimme lisämaitoa pullosta. Kotona olevasta rintapumpusta puuttui joku osa, eikä se toiminut. Viikko kotiutumisen jälkeen sain sähköpumpun. Käsin lypsääminen ei onnistunut myöskään. Kun vauva oli viikon ikäinen tuli neuvolan hoitaja kotikäynnille. Hän ei opastanut imetyksessä, totesi vain että olin saanut sairaalassa kaiken tarvittavan tiedon. Ja kun kerta lääkärikin oli sanonut imetyksen olevan mahdotonta niin…

Pumppasin sähköpumpulla vauvalle maitoa yhteensä kolme tuntia päivässä. Yritin tarjota tissiä, sitten rintakumin kanssa ja lopulta pullosta. Se oli todella turhauttavaa ja raskasta. Yösyömiset vähenivät, rinta ei saanut tarpeeksi stimulaatiota rintakumin läpi ja maidontuli hiipui pikkuhiljaa. Kaapon ollessa kahden kuukauden ikäinen oli maidon tuotanto loppunut kokonaan. Syllisyys painoi, olin epäonistunut äitinä. Lastenlääkäri yritti piristää että korvikevauvoista tulee ihan yhtä terveitä lapsia kuin rintamaitovauvoista. Kaikki eivät valitettavasti olleet yhtä ymmärtäväisiä, jakelivat kummalsia neuvoja ja pahoittivat haluamattaan mieleni.

Kun Kaapo oli 4 kk ikäinen ajattelin hänen olevan sen verran iso että imetys voisi nyt onnistua paremmin. Sainkin maidontuotantoa vähän käyntiin mutta poika vain ihmetteli ja pyöritteli tissiä suussaan. Se siitä sitten.

Vauva-lehden artikkelissa imetysongelmistaan kertovan Hennan tarina on todella samankaltainen kun omani. Hänellä tosin on jo neljä lasta ja kahden viimeisen kanssa imetys on onnistunut hyvin, ilman rintakumeja. Jaan paljon samoja ajatuksia hänen kanssaan. Minuakin äsrytti ihmiset jotka puuttuivat imetykseen (sukulaiset) vaikka he tarkoittivat kaikki vain hyvää. Olisin todella tahtonut imettää, mutta se ei vain onnistunut. Pullojen ja korvikkeiden kanssa oli välillä todella ärsyttävä sählätä.

Tulevaan imetyksen sujuminen jännittää. Toivon ja tahdon sen onnistuvan. Rintakumia en tahdo ja vaadin koulutetun imetysohjaajan luokseni vaikka jostain toisesta sairaalasta. Toivon että tällä kertaa asiat menevät paremmin, synnytys menisi luonnollisemmin, pärjäisin ilman epiduraalia ja saisin lapsen heti rinnalle. Osaan myös odottaa vastoinkäymisiä ja toivottavasti selviän niistä tälläkertaa rauhallisemmin, en hermostu ulkopuolisen neuvoista ja tsemppauksesta. En myöskään koe niin suuria omantunnontuskia jos imetys ei tälläkään kertaa onnistu.

Miten teillä?

Minttu