Bassofoorumilla on hauska juttu jossa kallioilainen Juni esittelee kotikulmiaan. Käykää lukemassa täältä!
Pauli
Tuleva isoveli on ollut kovin kiinnostunut vauvoista. Kaapo tietää kertoa että vauvat sanovat suupielet alhaalla ”bää”, kakkaavat paljon, juovat tissistä maitoa ja syövät tuttia. Hän silitittää ja koskettaa tuttavien vauvoja liikkuttavan hellästi. Kaapo tulee välillä laulamaan tulevalle pikkusisarukselleen, laittaa käden vatsalle ja lallattaa jotain omaansa niin suloisesti että itsellä tippa meinaa tulla silmäkulmaan. Vatsalle toivotetaan myös aina hyvää yötä ja sitä pusutellaan sekä huhuillaan huhuuta.
Ostin viime viikolla kirpparilta vauvanuken. Kaapo nimesi sen Paulaksi. Koska nukke on poika aloimme kuitenkin kutsua sitä Pauliksi. Ihan ensin K ilmoitti että vauva tarvitsee pipon, sitten sukat. Sai hän ylleensä myös yöpaidan sekä tutin. Paulia hoivataan kun muistetaan, sen kanssa ollaan mm katsottu pikkukakkosta, tehty vauvahierontaa, käyty kylvyssä ja saunassa, sylitelty ja leikitty. On Pauli jopa syönyt tissiäkin paidan läpi (minun).
Nukkea kohtaan ei ole mustasukkaisuutta ollut havaittavavissa. Oikeastaan pelkkää hellää hellyyttä. Toki tilanne on varmaan aikalailla toinen kun oikea vauva tulee. Siihen saakka jatketaan harjoittelua Paulin kanssa. Käydään vähän leikin kautta läpi mitä vauvalle saa ja ei saa tehdä ja jotain sellaista.
Miten muut useamman lapsen vanhemmat olette valmistautuneet lapsen kanssa vauvan tuloon?
Ja miten teillä on ensimmäiset kuukaudet menneet?
Minttu
Tukka ja mies lähti..
Mies tuli onneksi takaisin, oli vain viikonlopun pelaamassa jalkapalloa.
Tukka sensijaan saa mun puolesta pysyäkkin poissa. Kun ensimmäisen kerran olen Lassen nähnyt ollessani seiskaluokalla oli hänellä lyhyet hiukset. Sen jälkeen ne ovatkin olleet pitkät. Noin 10-vuotta pitkähiuksisena päätös (suostua) leikata hiukset oli varmasti suuri. En sano että Lasse olisi näyttänyt jotenkin rumalta pitkissä hiuksissa, mutta kyllä tämä lyhyt vaan sopii niin hyvin. Taitaa olla aika tyytyväinen itsekkin. Minä olen leikkaamisen jälkeen hykerrellyt kuin ihastunut teinityttö aina hänet nähdessäni.
ps. Kuten varmasti olette huomanneet suuren blogihiljaisuuden, en voi muuta kuin pahoitella. En tiedä onko syynä nämä ihanat kesäsäät vai paskana oleva selkä, mutta koneella en jaksa istua minuuttia kauempaa. Ihana silti huomata että täällä on käynyt porukkaa ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!
Minttu
Ei
Uhmaikä – se on nyt täällä. Luulin se jo alkaneen aikaa sitten mutta e-hei, se ei ollut vielä mitään.
Tempperamenttinen tuo lapsi on aina ollut ja mm raivarit saanut aina kun lähdetään puistosta kotiin. Nyt meno on vaan jotain x 100. Kaikki on ei tai en. Myös kaikki kivat jutut. Mä vahvasti epäilen ettei tuo lapsi enään edes osaa sanoa joo. Uutuutena hullut kauppa-raivarit, niin ruokakaupassa kun vaikka kirppikselläkin. Ollaankin saatu paljon ilmaista tavaraa kirpparilla myyjiltä, kun tuo huutaa jokaisen pöydän kohdalla jotain pikkuautoa. Kaupassa huudetaan ”piirakkaa” tai ”pillii” (pillimehua) ja näitä tavaroita ei missään tapauksessa saa laittaa kassan hihnalle. Alepassa kapeitten hyllyjen välissä on sitten helppo nappailla lasipurkkeja ja viskoa niitä maahan. Tyyppi on myös huomannut ettei äiti pääsekkään enään juoksemaan kovin lujaa perään. Silloin on hyvä vaikka rimpuilla irti, heittäytyä maahan ja lähteä pinkomaan niin kovaa kuin pikkukoivilla pääsee ja huutaa ”karkuun!”.
Usein vaan naurattaa kun tollanen pikkutyyppi yrittää pomottaa (ja salaahan näille tietysti naureskellaan). Tai kun se vastaa kaikeen ei, mutta tekee ihan päinvastoin. Mutta niitäkin päivä on, kun lapsi on huutanut, raivonnut, kiukutellut ja itkenyt eitä KOKO päivän. Silloin ei hymy ole niin herkässä.
No, uhmaikä kuuluu kehitykseen ja on siinä tärkeä vaihe. Kunhan ei nyt vuosia kestäisi. Muuten mullakin on pian se.
Linkkejä aiheesta:
Uhmaikä on raskas mutta tarpeellinen – Piltti
Uhmaikä – Perhesivut
Lapsi on uhmaiässä – MLL
Minttu






















