Minttu

Kävipä kerran niin, että Ikea ostoksemme maksoivat alle yhdeksän euroa. Emme tarvinneet edes kassia! Ihan greisiä.
Matkoineen retkeen meni viisi tuntia. Ehkä kerron siitä möhemmin lisää.

Minttu

Toivottavasti ei. Kuitenkin tämä pääsiäinen on noudattanut hyvin samankaltaista kaava kun viime vuonnakin.

Ja nämä blogipostini ovat samoin olleet viime päivinä yhtä ankeita kuin sää ulkona. Yksi lukijakin on lähtenyt.
Parempia ja luovempia aikoja odotellessa… Menen syömään suklaata.

Minttu

Uskomattoman harmaa ja ankea sää! Onneksi sisällä kotona piristää lasten taide, värikkäät munat, vehreä ohraruoho, kauniisti koristellut pajunoksat sekä kirkasvalolamppu. Ja tietty suklaa.

Pääsiästä vietetään perheen kesken, vähän kyläillen ja hyvin syöden. Kuten viime vuonnakin. Mitään pääsiäis perinteitä meillä ei ole, mutta lasten syntymän jälkeen on pääsiäinen näkynyt kotona juurikin koristelussa ja teemaan mukaisessa askartelussa. Virpomaan oli tarkoitus mennä viime sunnuntaina, mutta Kaapo söi aamulla salaa kaksi Mingoin munaa kuorineen ja myöhemmin vielä puolikaan. Siitä seuranneen huiman verensokerin nousun ja laskun (= raivarien) takia päätimme että on parempi olla postumatta koko asunnosta.

Leppoisaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti aurinkokin paistaisi vähän. Katsotaan ehdinkö nyt päivittelemään täällä vähän enemmän. Viime päivät ovat olleet touhun täyteisiä, Elvis tekee hampaita, valvoo ja tankkaa maitoa, kotona on ollut kaikenlaista puuhaa ja mulla viikon sisällä kolme teatteriesitystä. Pieni hengähdytako nyt tekee ainakin itselle ihan hyvää.

Kaikki hyvät suklaamunat olen jo syönyt, pahoja vain jäljellä. Onneksi kaupat on huomenna taas auki. Melkein tulee ihan jouluinen olo kaiken tämän lumen ja suklaansyönnin parissa.

MItä te puuhattee pääsiäisenä? <3 !

Minttu

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut jonkin sortin kulttuurista lasteni kanssa. Teatteria, leffaa, sirkusta, edes jossain käyntiä. En ole kuitenkaan uskaltanut. Leikkikerhoissa, muskarissa ja jumpissa menee ihan hyvin. No tietty museoissa, lasten tapahtumissa ja ulkoilmakonserteissa. Mutta mites kun pitäisi istua aloillaan ja mielellään hiljaa, ainakin huutoraivoamatta ja usein vielä melko kauan. Ei tuon uhmaisen jäärän kanssa, ei. Ainut mihin edes olisin voinut kuvitellut voivani mennä lapsen kanssa on Teatteri Hurjaruuthin Laulu Etanoista. Valitettavasti esitykset ehtivät kuitenkin taas loppua ennen kun tajusin niiden edes alkaneen.

Päätin nyt rohkaistua ja lähdin leikkipuistoporukan kanssa katsomaan Helsingin luistelijoiden kevätesitystä, Dumbon jääseikkailua. 1,5 tuntia kestävässä esityksessä on mukana ihan pienimpiä luistelukoululaisia kuin kolminkertainen maailmanmestariryhmäkin.

Jääshow oli hyvä paikka harjoitella esityksessä olemista, seuraamista ja omalla paikalla istumista. Näytös oli koululaisnäytös ja paikalla oli paljon luokkia ja päiväkotiryhmiä. Pieni juttelu ja eväiden syönti ei haitannut esitystä, esiintyjiä tai muita katsojia. Elvis oli myös mukana ja viihtyi Manducassa lähes koko shown. Tai siis puoliväliin. Sen jälkeen sekä omani että muut lapset alkoivat kiemurrella penkeissään, karkailemaan ja kitisemään. Kivaa oli kuitenkin!

Nyt ainakin tiedän että esitysten maksimikesto olisi hyvä olla korkeintaan tunti. Omia eväitä kannattaa ottaa mukaan eikä takakireiden tyyppien taakse kannata mennä katsomossa istumaan.

Missä te olette käyneet lastenne kanssa, mikä ikäisenä olette olleet ekan kerran vaikka teatterissa tai leffassa (vauvakinoa ei lasketa nyt)? Suositelkaa jotain kivaa, ei liian pitkää ”kultuuria”. Ite pienenä kävin tosi paljon Teatteri Hevosenkengässä, sinne halajan myös lasteni kanssa ainakin. 

Minttu