Tuntuumpa omitusielta istua pitkästä aikaa koneen ääreen. Vaikea keskittyä. Kirjoitin aiemmin että meillä oli netti poikki. Se oli pois käytössä kokonaiset neljä päivää. Mutta kun se taas alkoi toimimaan ei minua enään huvittanut edes avata sitä. Olin muutamassa päivässä niin tottunut tieteokoneettoman elämään etten edes tiennyt missä välissä muka ehtisin sen ääreen istahtaa. Loppuviikosta netti siis jo pelitti taas, mutta läppäri pysyi kiinni. Viikon tauon jälkeen istun jälleen tässä. Seitsemän päivää kone kiinni tuntuu nykypäivänä paljolta.

Yhden pikaisen postauksen (alla) kävin naputtelemassa puhelimella. Puhemella pääsin myös pikaisesti sähköpostiin ja Facebookkiin. Se riitti hyvin. Aloin jopa miettimään koko blogin lopettamista. Kun muutaman päivän oli siitä erossa ei ajatus lopullisesta luopumisesta tuntunutkaan kovin kummoiselta. Pinnalliset tavarapostukset ovat alkaneet suoraan sanottuna vähän ällöttää. Samanhenkisiä blogeja lukiessa tulee vain kamala tavarahimo. Ajattelin että voisin irrottautua kaikesta siitä. Tai voisinhan myös kirjoitella enemmän syvälisempiä juttuja, mutta ääh. Ihan totta, ei tässä nyt tällä hetkellä ja näillä unimäärillä hirveästi ole mitään syvällisiä, pohtivia tai kovinkaan fiksuja ajatuksia. Suurimmat pohdinnat ovat viime aikoina tapahtuneet kaupan jäätelöaltaalla. Suklaa vai mansikka? Hmmm, siinäpä vasta pulma! Heh.

Tänään kävin nopeasti kurkkaamaan pitkästä aikaa blogiini. En minä halua sitä lopettaa. Se kuitenkin antaa minulle iloa, tai paremminkin te lukijat sitä annatte. Kiitos siitä. Mutta luulen että pidän pientä kesäpaussia kutenkin. Ihan siitä syystä että vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja. Nautin kesästä, kuumuudesta, auringosta ja ulkona olemisesta. Tunnen pienoisia omantunnon tuskia jos en käytä näitä muutamia kesäpäiviä ”tehokkaasti”. Kesäpäivät täyttyvät kivasta tekemisestä, kavereista ja tapahtumista. Välillä on myös ihana viettää laiska päivä rannalla tai mökillä.

Postaukset pysyvät siis kesän ajan varmaan muutamassa jutussa / viikko. Meitä voi kuitenkin seurata Istagramin kautta jonne laitailen muutamia kuvia päivässä. Se löytyy siis ilmaisella puhelimen applikaatiolla mamigogominttu -nimellä.

Ylläolevat kuvat ovat viimevikkoiselta reissulta Hakanimenen leikkipuistoon. Ärsyttävä blogger muutti ne suttuiseksi mössöksi (argh, miksi!?). Koneettomaan viikkoon on mahtunut myös paljon paljon muuta, kaupinkireissuja, leikkipuistoja, perhelounaita, kaverilounaita, kaverin läksiäiset, baari-ilta, neljä kesäteatteriesitystä, musiikkiohjelman nauhoitukset. Ai niin ja oltiinhan me Lassen kanssa KAHDESTAAN yötä hotellissa, käytiin kylpylässä, syömässä, hohtominigolfissa, nukuttiin kunnon yöunet ja sellaista kivaa. Tälläviikkolla haaveilen alennusmyynneistä. Juhannussuunnitelmatkin taidettiin juuri lyödä ainakin osittain lukkoon. Jee.

Jos ette vielä ole osallistuneet valokvauslahjakorttien arvontaan niin menkää ja vinkatkaa ihmeessä myös kaverillekkin! Nyt teitä lahjotaan muuten kunnolla, sillä P&G on tarjonnut arvottavaksi myös upean Multiquick 5 sekoittimen. Siitä lisää pian!

Minttu

Kolme esitystä takana ja kolme edessä. Jokainen näytös on ollut ihan erilainen. Hienosti on mennyt. Lapsiyleisölle on ihana esiintyä. Ovat niin rehellisiä, vaativia ja heittäytyvät täysillä mukaan. Olivat he ihan pieniä taaperoita tai jo isompia koululaisia kaikki ovat tykänneet.

Näytelmä on yhdistetty kahdesta 60-luvulla kirjoitetusta satunäytelmästä. Siinä on oikein hyviä opetuksia sekä tietysti upeita hahmoja! Pupu, oravia, peikkoja, noita, lapsia, puhuva nukke, kuningas, hoviväkeä. Omasta roolistani, kiukuttelevasta peikkotytöstä Ärripurrista tykkään paljon. Sitä on ollut huippua tehdä. Ja mikä hieno roolimalli, uhmainen miniärri meiltä löytyykään omasta kodista! Hih!

Viimeisiä esityksiä voi tulla katsomaan Itä-Pasilaan. Vapaa pääsy, joten kannattaa tulla jos vain sillä päin asuu tai liikkuu. Toivotaan loppuviikoksi yhtä hienoja esitysäitä ja yleisöä! Tarkemmat tiedot löytyvät FBstä tai kysyttäessä sähköpostilla.

Ps. Meillä on netti poikki koko viikon ja tämä puhelimella postaaminen ei ole oikein mun juttu. En osaa esim linkittää tällä. Kuviakaan en saa kamerasta. Joten vähän hiljaisempaa varmaan täällä.
Kuvat Mira Iiskola.

Minttu

Elämä koettelee niin isoa kuin pientä. Se ettei saa katsoa Salama McQueenia voi tuntua yhtä epäreilulta kuin että oma isä on ollut kohta kaksi viikkoa teho-osastolla hengityskoneessa. Elämä on. Toisille toista, välillä hyvää ja välillä pahaa. Nimenomaan elämää. Välillä se vaan tuntuu niin hirveän epäreilulta. Tapahtuu ihan vääriä asoita väärille ihmisille.

Sitten tulee päivä kun huomaa että parempia asiota on enemmäin kuin huonoja. Pahimmasta ollaan päästy yli ja toivoa on taas paremmasta. Elämä elää ja huomenna kaikki saattaa olla taas päinvastoin.

Tänään on hyvä päivä. Hyviä uutisia, hyvä fiilis, teatterin ensi-ilta meni hienosti tänään toinen näytös. Teitä lukioita on tullut paljon lisää ja ihania kommentteja juttuihini. Kiitos kaikille ja kaikelle.

Minttu

Tänään oli puistoruokailun ensimmäinen päivä. Puistoruokailusta olen kertonut blogissa myös vuosi sitten. Se on kaupungin tarjoama ateria joka arkipäivä koulujen kesäloman ajan. Alunperin puistoruokailu on suunniteltu lomaileville koululaiseille joiden vanhemmat ovat töissä, mutta nykyään siitä saavat nauttia kaikki alle 16 vuotiaat lapset. Ruoka tarjotaan kaikissa Helsingin kesällä avoinna olevissa asukaspuistoissa, omat astiat, lisukkeet ja juomat pitää vain ottaa mukaan. Lisäksi joka päivälle on suunniteltu pientä ohjelmaa ja ennen ruokaa lauletaan yhdessä laulu.

Puistoruokailu on huippu juttu! Onkohan tällaista myös muissa kaupungeissa? Espoossa ainakin joskus ollut. Vielä kun vanhemmat saisivat ostaa lapsilta ylijääneet ruoat vaikka muutaman eron hintaan / annos. Jokatapauksessa tämä äiti kiittää, katsokaa nyt kuinka iloinen olin kun lapseni sai ilmaista ruokaa ja molemmat nukahtivat kotimatkalla rattaisiin.

Minttu