Eilisen Ravintolapäivän ehdottomasti hauskin konsepti oli vauvojen gourmetravintola Koura & Pinsetti. Nimensä mukaisesti vauvat saivat nauttia upean kolmen ruokalajin ateriansa käsin. Tarjolla oli mm kurkkua kolmella tavalla, luomu kasviksia, itse tehtyä leipää sesamtahnalla, lihapullia sekä tattarilettuja ja marjoja.

Elvishän on sormiruokailussa jo lähes konkari. Kaikki ateriat eivät mene itse alas, mutta sanotaan että noin puolet päivän ruoista hän syö sormin. Ravintola oli myös hyvä paikka tutusta sormiruokailuun niille jotka eivät sitä ole ennen kokeilleet tai vasta aloittelevat kiinteitä. Ravintolan emäntä kertoi samalla sormiruokailusta ja antoi kivoja vinkkejä siihen.

Itse olen suuri vauvantahtisen sormiruokailun kannattaja ja suosittelen omasta kokemuksestani sen ainakin osittaista harrastamista. Siinä vauva oppii erilaista koostumuksista ja lämpötiloista. Ruoka tulee tutuksi myös ulkonäön ja tunutuman kautta sekä suun hermosto että sorminäpäryys kehittyy. Koko perhe voi näin ruokailla yhdessä samaan aikaan, omaan tahtiinsa ja vauva oppii tunnistamaan milloin hän on kylläinen ja lopettaa syömisen siihen.

Ihana että niin moni on innostunut Ravintolapäivästä, kaikki ravintolat missä olemme käyneet ovat olleet hurjan ihania ja ruoka hyvää. Ihan tässä lähistöllä oli monta kivaa paikkaa, Koura & Pinsetti meidän kotipihalla. Marraskuussa taas seuraavan kerran.

Onko teille sormiruokailu tuttua puuhaa? Kuinka moni sitä ”harrastaa” ja mitä olette siitä mieltä? Entäs ulkopuoliset? Itse olemme saaneet ravintolassa vain hymyjä Elviksen ruokaillessa (ja sotkiessa), mutta
vahnemmat ihmiset kuulemani mukaan ihmettelevät ja kummaksuvat tätä. Entä kuinka moni osallistui Ravintolapäivään, ravintoloistijana tai asiakkaana?

Uskomatonta, meidän lapset ovat olleet yöunillaan kohta jo tunnin. Tuntuu ihan kummaliselta. Molemmat nukkui päivällä niin huonosti, tai Kaapo ei yhtään että saatiin ne aikasin nukkumaan. Tämä päivä on kylläkin siitä syystä tutunut jotenkin loputtoman pitkältä.

Kävin tänään hakemassa postista pahvilaatikollisen Crocseja! Yhdet kumpparit tosin vielä puuttuivat. Jos ette ole käyneet, niin tästä pääsette Crocsin 50e lahjakortin arvontaan. Tämän kuun loppuun myös Zalandosta lukijani saavat 10% alennuksen yli 50e ostoksista koodilla .zalandoetumamigogo. Niin ja mainostetaan nyt vielä, oma Facebook kirppikseni on täynnä ihanania vauvan vaatteita ja kokoajan tulee lisää 😉

Tahdon vielä kiittää ihan hirveästi teitä kaikkia ihania ja ahkerasti kommentoivia lukijoita! Teidän takia jaksan tätä blogia kirjoittaa. Olen saanut teiltä ihan hirmuisesti ihananaa ja kaunista palautetta, KIITOS! <3 Ja uusia lukijoitakin on yhtäkkiä tupsahtanut listoille vaikka kuinka monta. Tervetuloa!!

Minttu

Tämän kesän aikana olen pistänyt itsessäni merkille uuden (?) piirteen. Piirteen josta en tykkää yhtään.

Se ilmenee seuraavalla tavalla. On upea päivä, kaupunki täynnä erilaista ohjelmaa ja tekemistä ja odotukset sen suhteen korkealla. Kuten tänään. Mutta aamulla iskeekin jonkinlainen lässähdys, ahdistus, saamattomuus. En osaa päättää mitä teksin joten en tee sitten mitään. Ja ärsyttää vielä lisää.

Kun yhden päivänä pitäisi suorittaa monta eri juttua, pop up myyjäiset, tapaaminen, lounastreffit, uimista, festarit ei mistään tule mitään. On hienoa että tapahtumaa riittää ja tykkäämmekin niihin osallistua. Harmi vaan että näin lomakauden loputtua kaikki osuu aina samalle päivälle. Ei kaikkeen pysty eikä kykene. Niinpä olen huomannut tällaisina päivinä tehneeni sitten lopulta jotain aivan muuta.

Tänään sitten löysin itseni selvittämässä kassiröykkiötä. Miljoonittain lasten pieniä tai käyttämättä jääneitä vaatteita. Kävin kaikki läpi ja päätin pistää kaiken myyntiin. Mietin blogikirppiksen, huutiksen ja facebook kirppisten väliltä. Päädyin facekirppareihin ja sain kuvattua kahteen ryhmään menevät vaatteet, huh. Vielä jäi pari merkkiä.

Päätin helpottaa hommaani ja olla tukkimatta kavereideni seiniä ilmoituksillani, joten perustin uuden profiilin jonne latasin kuvat. Jos siis lastenvaatteet kiinnostavat niin facebookista löytyy nyt Mintun Kirppis. Saa pyytää kaveriksi tai kuviin pitäisi muutenkin voida kommentoida. Jos siis tahdot jotain niin nyt on mahdollisuus, tällä hetkellä sieltä löytyy Polarn O. Pyretin kansio sekä kansio jossa h&m, lindex ja kappahlin vaatteita. Yritän viimeistään huomeniltana naputella kuvat kirppisryhmien sivuille, joten siihen asti on aikaa varata parhaat päältä.

Sitten vielä yksi surullinen tapaus. Joku ilmeisesti omaan elämäänsä täysin kyllästynyt ihminen häiriköi minua täällä blogissa. Siksi kommenttien valvonta on päällä, jos ihmettelette. Tämä anonyymi yrittää jatkuvasti kommentoida negatiivissävytteiseti, haukkuen suurimmaksi osaksi ulkonäköäni. Huoh. Sairaaksi tekee tästä sen, että hän laittaa erilaisia viestejä jatkuvasti. Esittäytyy eri henkilöiksi ja ennen kommenttien valvontaa kävi keskustelua itsensä kanssa. Hänen viestestään kuitenkin näkyy että ne ovat kaikki yhdeltä ja samalta. Tähänkin aiheeseen postauksen otsikko mielestäni sopii hyvin. Tälle ilmeisen hyvännäköiselle, hoikalle ja terveystietoiselle kaikkipätevälle henkilölle toivotan nyt toivottavasti hyvästit näin julkisesti. Hanki joku oikea harrastus jooko.

Teille muille toivotan oikein mukavaa iltaa ja aurinkosta sunnuntaita! Huomenna lasten festarit, lintsipäivä, Ravintolapäivä, kirppispäivä ja mitäs vielä…

Minttu

Kaapo sai naapurin pojan vanhat polvi, kyyner -ja rannesuojat, joten päätimme lähteä testaaman ne ja samalla läheiseen Eläintarhan skeittipuiston. Kuljemme aina välillä puiston ohi ja Kaapo on viime kesästä saakka pyytänyt päästä sinne. Puisto on tosi suosittu, etenkin sillä käy tosi paljon kouluikäisiä ja välillä se on ihan tukossa skeittareita, potkulautalijoita, rullaluistelijoita ja temppupyöriä.

Nyt olikin hyvä hetki mennä sinne, sillä kaikki olivat koulussa . Aimmin en ole viitsinyt, sillä K on kuitenkin tosi pieni. Pelkäisin kokoajan että K jää jalkoihin, jonkun alle tai on ikävästi muiden tiellä. Nyt puistossa oli rauahllista ja vain pari muuta vanhempaa skeittaria jotka osasivat varoa. Liikennettä puiston vieressä on paljon, ohikulkijat hymyilivät ihastuksissaan tälle pienelle skeittarille.

Mä en itse tiedä skeittaamisesta oikein mitään, (ainoastaan olen seurannut sivusta teinistä saakka ja tykkään monien skeittimerkkien vaatteista ja kengistä, heh) mutta Eltsun parkki vaikuttaa hyvältä ja monipuoliselta. Se on avara, siisti ja siellä on hyvä aloitella ja harjoitella skeittausta mutta myös kokeeemmille siellä on varmasti paljon tekemistä.

Skeittaamisesta Kaapo on kiinnostunut jo heti kun oppi kävelemään, syynä varmasti isin erittäin kiinnostava skeittilauta. Viime keväänä K sai sitten aina välillä ottaa isin skeitin mukaan puistoon ja ihmetys oli sekä itsellä että muilla valtava, kun poika pystikin laudan päällä, pääsi eteenpäin ja jopa yritti temppuja! Siis alle kaksi vuotiaana. Noin vuosi sitten K sai vihdoin oman pienen lastenskeitin, lelukaupasta tosin, mutta toistaiseksi ainakin ajaa asiansa. Tänä keväänä K sai myös vihdoin sopivan ja äidin makuun kivan kypärän, joilloin skeittiharrastus pystyi kunnolla alkamaan. Nyt kun varusteet on kunnossa, rohkenemme antaa hänen kunnolla testasta osaamistaan ja uskallustaan.

Kuten uskoa saattaa, K on ollut pienestä saakka hyvin fyysinen, liikkunut, juossut, hyppinyt täysillä heti kun se vain on ollut mahdollista. Hän onkin skeittauksen lisäksi ollut aina kovin kiinnostunut myös potkulautailusta, pyöräilystä, jalkapallosta ja jääkiekosta. Miten musta tuntuu että saan tulevaisuudessa kuskata noita poikia harrastuksista toiseen ja seisoskella kenttien ja kaukaloiden reunalla aika paljon 😉

Mistä lajeista teidän lapsenne ovat kiinnostuneet tai harrastavat? Ovatko he enemmän tällaisia liikunallaisia villikkoja vai rauhallisia runotyttöjä -ja poikia?

Minttu

 
Tosi moni on kysellyt sekä täällä blogissa, facebookissa että istagramin kautta poikien (ja heidän kavereiden) lätsistä. Kaapolla onkin ollut koko kesän oranssi-sininen lätsä ja viime viikolla molemmat saivat uudet farkkulätsät.

Hatut ovat siis erään tuttavaäidin, Katjan tekosia. Lätsiä näkyykin alueellamme tosi tosi paljon, melkein kaikilla puiston lapsilla on ainakin yksi lätsä. Basson sivuillakin kirjoitetaan ”lippahattu on ristitty Kallio-hatuksi, koska tuntuisi, että jokainen lapsi näillä nurkilla omistaa kyseisen menestystuotteen.” 

Olen aina tykänyt noista lätsistä, mutta pitänyt niitä Kaapon tyyliin vähän liian hippeinä. Vasta nyt loppukeväästä ostin ensimmäisen hatun, kuvioton lätsä tupsun kanssa ei olekkaan yhtään hippi. Ja sittenhän niitä oli pakko saada lisää. Noista farkkuisista olen tykännyt aina erityisen paljon ja nyt syksyä vasten ajattelin niiden olevan juuri hyvät. Kaapon hattu on hieman vaaleampaa, harmaampaa farkkua ja Elviksen perus tummansinistä denimiä. Molempiin lätsiin valitsin vielä vähän tuollaiset pastelliset tupsut, haaleankeltaisen ja mintunvihreän.

Hattuja saa siis tupsulla tai ilman. Itse tahdoin ehdottomasti tupsun, jo ulkonäön kannalta mutta värillinen tupsu on myös loistava apu pitää lasta puistossa silmällä tai löytää hänet nopeasti lapsivilinän keskeltä. 

Jokin aika sitten kirjoitin ihastuneeni Coston unikkeihin lastenhattuihin, joita oli myynnissä Skidit festareilla. Unikkimalleja myytiin sillä alehintaan, 40e/lakki. Normaalit lastenmallit maksavat nettikaupassa lähemmäs 60 euroa. Melko suolaista. Vaikka kuinka ihania hyvänsä se ovatkin, en ikinä raaskisi laittaa tuollaista summaa lasten hattuihin (jotka parhaassa tapauksessa häviävät heti). Onneksi meillä on Katja ja hänen lätsänsä!

Kaikki lätsät ovat tehty kierrätysmateriaaleista, vanhoista kankaista. Niitä löytyykin monenlaista, väristä, kuviota, ohutta, paksua, mitä vaan. Hattuja on muistaakseni kolmea eri kokoa, myös aikuiselle sopiva koululaiskoko. Takana on kuminauha, joka joustaa ja kiristää sopivasti niin että lätsä sopii päähän pitkään.

Netistä hattuja ei valitettavasti saa tilattua, mutta jos asut pääkaupunkiseudulla on niitä saatavissa seuraavan kerran 29.8 Käpylän lippakioskilta ja 30.8 Kallion puistokirppikseltä Dallapenpuistosta.

Minttu