Muistatteko aiemmat postaukseni uudesta suomalaisesta lastenvaatemerkistä, Gugguusta? Meiltäkin löytyy nykyisin heidän ihania vaatteita, en vain ole ehtinyt kirjoittamaan niistä vielä paremmin. Etenkin Elviksen vaatteet on jo useaan kertaan pesty eikä niistä ole kuin hyvää sanottavaa edelleen.

Palaan varmasti vielä lähipäivinä niihin, nyt vinkkaan vielä koneen ääressä kukkujille tänään päättyvästä synttärialesta! Koodilla SYNTTÄRIALE saa gugguun verkkokaupasta vielä tänään sunnuntaina -20% alennuksen.

Eilen kävi sellainen juttu, etten tiedä kannataisiko tästä edes julkisesti kirjoittaa. Kulutusvalintani kun saattat aiheuttaa närää, niin on käynyt ennenkin. Kerronpas nyt kuitenkin. Eilinen palkkapäivä tuli iloisena yllätyksenä. Olin saatumalta heti aamusta muutenkin kaupungilla ja kun sitten viimein iltapäivällä lähdin kotia kohti en jaksanut kantaa ostoksiani. Olin vähän järkyttynyt, ei mitään saisi ostaa niin paljoa ettei jaksa itse kantaa. Täytyy siis jatkossa ostaa vähemmän tai alkaa treenaamaan.

Puolustukseksi on sanottava että kaksi kassia sain blogin kautta, rahaa en tuhlannut ihan hirveästi. Mutta löytyi niistä omista ostoksistakin muutama ale mekko ja kengät. Ja jotain muuta kivaa pientä. Shoppailuseurana Elsa – vähänkö se on söpö tuossa kuvassa!

Sen verran vielä pitää sanoa että omasta mielestäni käyn rahaa aika maltillisesti. Toki kulutan, mutta normaalin rajoissa. Myyn myös jatkuvasti vanhoja vaatteita ja tavaroita eteenpäin. En ole muistaakseni ikinä joutunut piilottelemaan tai häpeilemään ostoksiani – välillä on joku ostos kaduttanut ja tuotteita tullut palautettua takaisin. Nytkin toinen ostamani mekko lähtee takaisin, ei se ollutkaan enään kotona niin kiva kuin kaupassa. Minkälaisia kuluttajia teistä löytyy? Onko joku muukin kantanut joskus selkä vääränä ja käsivarret maitohapoilla ostoskasseja kotiin?

Muutama kuva tältä päivältä, ennen kuin kamerasta loppui akku.

Kaapo sai aamulla päättää että mitä tänään tehtäisiin. En olisi ehkä jaksanut puistoilua ja olinkin iloinen että hän halusi mennä katsomaan eläimiä! Lähdimme siis Korkeasaareen. Pieni takapakki tuli, kun hän kuuli että sinne mennään lautalla, se kun ei jostain syystä käynyt. McDonaldsilla lahjominen kuitenkin onnistui (tälläkin kertaa) ja meillä oli oikein hauska päivä kolmisteen. Tai mitä nyt illalla itkettiin ja tapeltiin kun olimme kaikki niin väsyneitä. Sain kuitenkin kukkia ja Kaapo halusi ottaa kuvia, ”Äiti, mä kuvasin sua niin paljon että koko akku loppui!”

Kun harmittaa, hormoonit hyrrää, tuntee olonsa kurjaksi tai kipeäksi on ympärille saatava jotain perhmoista, lämmintä ja mukavaa. Olen kuullut monelta että mitä huonommin menee, sitä rumempi mummon vanha flanelliyökkäri vedetään päälle.

Kurjuuden hetkellä lohtua siis antaa suklaan lisäksi joku virttynyt vaatekappale. Omaksi lohtuvaatteeksi on osoittautunut POPin punavalkoraidallinen nilkkapituinen trikooyökkäri. Aluksi yöppuku oli minulle sellainen ihana hemmotteluvaate, jonka vedin päälle kun halusin olla todella mukavasti ja lämpimästi. Kävin se päällä (talvella takki päällä) jopa kaupassa. Nykysin se on menettänyt hohtoaan, mutta on edelleen todella ihana ja mukava päällä.

Eilen (tätä kirjoittaessa) mietin, että miksi lohtuvaatteeni on tuollainen mummoyökkäri, eikö olisi parempi jos vaatteena olisi vaikka joku ihana mekko joka päällä tuntisi itsensä ihan mahdottoman upeaksi. Totesin kuitenkin lopulta, että välillä vaan on ryvettvä ja riuduttava, syötävä ihan liikaa jäätelöä peiton alla, kuunneltava kliseisiä slovareita ja katsoa nyyhkyleffaa. Sen jälkeen tuntuu taas paremmalta ja kun virttyneen lohtuvaatteen taas vaihtaa normaaleihin tuntee olonsa viimeistään taas hyväksi.

Alppilan Bridget Jones kuittaa.

Joka kesä blogissakin puhuttanut Helsingin Kaupungin puistoruokailu alkoi taas viime viikolla. Mekin olemme sitä jo monena päivänä hyödyntäneet. Ja kuinka voisimmekaan olla hyödyntämättä, lähin puisto on muutaman minuutin kävelymatkan päässä, siellä on kavereita ja tekemistä meille kaikille ja puolen päivän aikaan lapset saavat ilmaisen lounaan.

Helsingissä puistoruokailua ollaan toteutettu jo monena vuonna. Ja nyt useampana vuonna se on ollut ainutta laatuaan koko Suomessa. Puistoruokailun idea on alunperin lähtöisin kesälomaa viettävien koululaisen ruokkimisella, kun vanhemmat ovat päivisin töissä. Nykyisin siitä saavat nauttia kaikki peruskouluikäiset ja sitä nuoremmat lapset.

Tarjolla on hyvin tavallista arki(laitos)ruokaa, useinmiten joku keitto. Omiakin eväitä, kuten vaikka leipää ja maitoa voi ottaa mukaan, mutta meillä pojat ovat ainakin saaneet vatsansa aina täyteen ihan pelkästä keitostakin.

Meillä on jotenkin erityisen ihana puisto, sieltä saa tarvittassa astiat lainaan jos omat ovat unohtuneet kotiin, tänään lapsille oltiin leivottu sämpylöitä. Huomenna muuten, Helsinki-päivän johdosta, saa myös mansikkapiirakkaa jälikuuaksi! Pienet on ilot!

Edelleen, olen tosi tyytyväinen ilmaiseen puistoruokailuun. Kun muutenkin olemme kesäpäivät ulkona ja olen huono etukäteen valmistetelmaan ruokia (vaan kauppaan lähdetään kun ruoka-aika lähestyy, usein monta kertaa päivässä), helpottaa tämä ihan tosi paljon!