Jos joku olisi sanonut minulle neljä vuotta sitten, että tulemme muutaman vuoden päästä kulkemaan koko perhe Crocseissa kesät talvet, en olisi uskonut. En silloin edes tiennyt että Crcosilla on muitakin kuin reikäsandaaleja – jotka taas yhdisin johonkin ihan muuhuin kuin urbaaniin kaupinkielämään. Takana on kuitenkin kolmas kesä kun crocsit ovat olleet meidän perheessä käytössä. Siinä välissä on ollut myös syys ja talvikenkää.

Kävimme tällä viikolla katsomassa Crocsin tulevan talven malliston hauskassa perhetapatumassa. Ja kyllä vaan, meille tulee taas ihan ehdottomasti Crocsit talveksikin. Itseasiassa mallistossa oli useampikin kenkä jonka saisi niin omasta kuin lastenkin mielestä nököttää pian eteisemme kenkähyllyssä.

Niin lasten kuin aikuistenkin kengistä löytyy todella paljon kirkkaita värejä, mutta myös tummempaa kuten metallinhohtoista mustaa värjeä karttaville. Aikuisille, naisille ja miehille on lisäksi aivan uskomattoman lämpimiä nahkaisia saappaita, kyllä niillä takenee tarpoa hangessa kovillakin pakkasilla.

Myös Crocsin talvikengissä on sama hieno ominaisuus kuin muissakin kengissä – uskomaton keveys. Millään muulla valmistajalla ei ole näin mukavia, tukevia, lämpimiä, mutta silti niin kevyitä kenkiä. Kyllä se vain on asia joka tekee askeleesta keveämmän ja loskasäässä tarpomisesta astetta kivempaa. Sekä aikuisen, mutta etenkin lapsen on kevyillä kengillä mukavampi ja helpompi liikkua.

Löytyykö teiltä muilta Crocsin kenkiä? Lapsilta, itseltänne?

Lomalta paluun ja alkavan syksyn kunniaksi kävin päivittämässä vähän tukan väriä. Olen ollut punapää niin kauan kun vain muistan, nyt viimeisen vuoden hiukset ovat olleet vähän enempi liukuvärjätyt, niin että latvoissa on ollut kuparia tai jotain muuta punertavaa ja tyvi taas on ollut melko tumma. Etenkin kesän porottavassa auringossa punainen väri haalistuu todella nopeasti, niinpä päätin testata nyt vähän rajumpaa väriä.

Luottokampaamooni, Punavuoren Katjamariateamiin, oli tullut uusia Elumen suoravärejä ja päätimme kokeilla niitä. Elumenin värikartasta löytyy myös shokkivärejä, turkoosi houkutteli paljon.. Mutta lopulta päädyin kuitenkin tähän vähän hillitympään punaiseen. Nuo Elumen värit ovat siitä kivoja, etteivät ne sisällä ollenkaan hapetetta eikä ammoniakkia. Lisäksi väri suojaa ja hoitaa hiusta ja tuo siihen poikkeuksellisen upean kiillon. Värin kesto on myös hyvä ja väri pysyy intensiivisen hehkuvana todella pitkään.

Väri on ollut päässä nyt viikonlopun yli, ja ainakin edelleen melkoisen karhea ja pörröinen hiukseni tuntuu edelleen pehmeältä ja sileältä käsittelyn jälkeen. Värikin on pysyt hyvin vaikka hiuksia on tullut kampaamokäynnin jälkeen pestyä jo muutaman kerran. Ehdottomasti siis suosittelen testaamaan!

Kuinka usein (tai harvoin) muuten te käytte kampaajalla? Itseni on ainakin pakko päästä vähintään vuodenaikojen vaihtuessa sekä isompia tapahtumia tai juhlia ennen.

Vaikka tässä kaupunkilaisia ollaan melkolailla henkeen ja vereen, on myös luonto ja eläimet selkeästi tärkeitä jo myös perheemme pienimmille. Itsen olen etenkin kesäisin päässyt olemaan paljon maalla ja erilaisilla maatiloilla, ja niiden eläimet ja työt ovat tulleet tutuiksi. On ihana että vaikka asummekin muutaman kilometrin päästä Helsingin keskustasta on on luonto kuitenkin länsä. Löytyy paljon paljon puistoa, erilaisia lintuja, metsää, citykaneja ja kettuja. Lyhyen matkan päästä löytyy erilaisia saaria, mökkejä vai vaikkapa tämä Haltialan tila. Ja mikä parasta, kaikkiin näihin pääsee julkisilla, pyörällä tai kävellen.

Haltialan maatila on pieni ja sympaattinen. Tilaan kuuluu vanhan kartanon rakennuksia sekä navetta, kesäkuusta lokakuuhun eläimet ovat ulkosalla. Eläimiä ei tialla ihan hirveästi ole, muutama lapsirakas lammas, sympaattisia possuja, kanoja, vuohia, lehmiä ja hevosiakin kai jossain. Aluetta ympäröivät laajat maisemapellot, joilta voi käydä keräämässä itselleen vaikka kimpullisen auringonkukkia.

Tila on tosi ihana retikokohde, eläinten lisäksi sieltä löytyy pieni leikkipuisto ja sympaattisessa ravintolassa maksaa lasten annos seisovasta pöydästä neljä euroa. Perhosia lentelee ja lanta haisee – ihanaa maalaistunnelmaa parinkymmenen minuutin matkan päästä keskustasta. Ensi kerralla me hölmöt kaupunkilaiset ehkä muistetaan laittaa kumisaappaat jalkaan.

Me täällä jo kovasti odotellaan tulevaa sunnuntaita ja Skidit Festareita Kallion parhaimmalla sisäpihalla.
Tänäkin vuonna luvassa on paljon kivaa ja ilmaista tekemistä sekä ihmettelemistä ihan parhaalla lasten kaupunkifestivaalilla.

Skidien festaireiden ohjelmassa on tänä vuonna musiikkia (mm Kengurumeininki ja MC Hugo), työpajoja, sirkusta, nukketeatteria, elokuvia, pomppulinna, laatikopyörään tutustumista, tanssikoulu, Pikkukakkosesta tutut Maltti ja Valtti, kirjasto, kaupunkiviljelyä, lapsiystävällinen brunssi, muskaria, kantovälineopastusta, kirppis ja sata muuta juttua. Tapahtuman juontaa Edu Kehäkettunen.

Toivottavasti moni teistäkin pääsee mukaan, tulkaa moikkaamaan! Muutamat ylläolevat kuvat viime vuodelta.

Me oltiin pari yötä Turussa poikien kanssa (kuten osa varmaan instagramista jo huomasikin), joten seuraavaksi tulossa varmaan jonkinlaista reportaasia siitä.

Mijaksen (lausutaan Mihas) vuoristokylä on aivan ehdoton vierailukohde aurinkorannikolla lomaileville. Suloiseen pieneen kylään pääsee helposti, vaikka nopeasti 800 metrin korkeuteen kulkiessa korvat menevätkin lukkoon. Vanha valkoinen kylä upeine näkymineen Afrikkaan saakka on henkeäsalpaavan kaunis. Kaikkialla on kukkia, käsityöläaisten keramiikkaa ja nahkatöitä. Kylästä löytyy myös vanha kirkko, härkätaisteluareena, hurmaavia ravintoloita sekä historiaa. Kylää voi kierellä myös keppoisasti vaikka aasin selässä kulkien.