Lähdin lauantaina muutaman tunnin varoitusajalla Lahteen. Sunnuntai-aamuna heräsin Hämeenlinnasta. Onneksi Hunajaisen kauniista kodista, jossa astelin valmiin aamupalanpöydän kautta sohvalle katsomaan hömppää. Se että miten tähän päädyttiin, löytyy Hunajaista-blogista.

Viimeaikoina on yökyläilyjä tullut harrastettua enemmän kun koskaan, noh sitten teinivuosien. Mikä onkaan hauskempaa kun herätä kaverin vierestä ja aloittaa kälätys heti aamusta. Vieläkö te muut harrastatte yökyläilyä kavereiden kesken?

Kiitos Riikka ja Ville! <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minulta on tovottu postausta siitä että miten pojat asuvat huoneessaan, miten huoneen jakaminen sujuu ja missä lelut säilytetään. Aiemmin poikien huone on ainakin vilahdellut vähän enemmmän täällä ja täällä.

Yhteiseen huoneeseen pojat muuttivat jo vanhassa asunnossamme, Elvis siirtyi muistaakseni sinne noin vuoden ikäisenä – eli reilu vuosi sitten. Siirtyminen ylipäätään vanhempian makkarista meni muistaakseni hyvin ja Kaapokin suhtautui kaiken jakavaan pikkuveljeen hienosti.

Niin kauan kun asumme Helsingin kantakaupunissa on edes turha haaveilla siitä että pojilla olisi omat huoneet. Ei näillä neliöhinnoilla tulisi moinen edes mieleen. Ja koska pojilla on suht pieni ikäero, tasan kaksi vuotta, luulen että heille sopii vielä pitkään jakaa huone keskenään.

Kerrossänky hankittiin jo edelliseen kotiin, jossa lastenhuone oli vielä nykyistä pienempi. Uuteen huoneeseen mahtuisi kaksi erillistä sänkyäkin, mutta nyt jää sitten enemmän tilaa leikeille ja muulle. Leluja karsittiin muuton yhteydessä tosi paljon, mutta jostain kummasta niitä on vain kertynyt tosi paljon taas lisää. Suurin osa leluista on kuusilaatikkoisessa Ikean lipastossa, johon ne saa kivasti järjesteltyä ja pois näkyvistä. Kirjat ja kivoimmat lelut saavat taas olla esillä ikkunalaudalla.

Poikien huoneesta löytyy kahdelta seinältä meidän kodin ainoat vaatekaapit, joten tyhjää seinää on vain tuon yhden verran, jota vasten sänky ja pieni pöytä on. Pöytä ja tuolit ovat vanhoja päiväkotikalusteita ja ostettu Pakilan työkeskuksesta huimaan 14 euron yhteishintaan.

Vaikka pojilla on viihtyisä ja avara huone, viihtyvät he aika paljon kuitenkin olohuoneessa. Yleinsä siellä missä minä olen. Mutta välillä on ihanaa kun pojat uppotuvat pitkäksi ajaksi leikkeihinsä omaan huoneeseen, missä se sotkukin sitten vain pysyy.

MItes teillä muilla on lastenhuoneasiat?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huhtikuussa tulee vuosi siitä kun muutimme uuteen kotiimme kolmisin lasten kanssa. Uuden kodin löytäminen ei ollut mikään ihan helppo juttu. Vaikka edellinen kotimme oli omistusasunto nyt muutimme vuokralle. Kriteereinä oli löytää asunto joka sijaitsisi tietyllä alueella, eli Alppilassa tai Kalliossa, olisi tarpeeksi suuri, ei liian kallis (vaikka kaikki ne ovat), siisti, valoisa eikä siinä saisi olla muovimattoa. Mutta jos sopiva asunto löytyi sen halusi vähintään 50 muutakin ihmistä. Etsin asuntoa melkein kaksi kuukautta. Kävin katsomassa vaikka minkälaisia kämppiä. Osa kivoja, osa outoja ja osa ihan pommeja. Kaikenlaisia takaiskujakin tuli. Erääseen kivaan asuntoon ei haluttu ottaa lapsia asumaan, toisesta paikasta välittäjä ilmoitti että turha edes tulla katsomaan kun ei täällä ole hissiä. Jahas.

Lopulta sitten kuulin nykyisestä asunnostamme kaverin kaverin kautta. Asunnossa asui ennen suunnittelija Poola Kataryna, joten voitte uskoa että ihastuin siihen heti. Ei se täydellinen toki ollut, olisin halunnut vähän avarampaa tilaa, mutta tässä ovat kaikki huoneet omiaan. Keittiö on uusittu joskus 90-luvulla ja kyppärin kukkakaakelit vain maalattu kaakelimaalilla putkiremppaa odotellessa. Mutta paljon tässä on myös hyvää. Läpitalon valoisa asunto viidennessä kerroksessa. Sisäpihan ihanat näkymät yli kattojen, parveke, parkettilattia, kiva piha ja juuri tarpeeksi tilaa. Meidän koti.

Kun asunto ja muutto varmistui sain kuulla ikäviä uutisia. Vesivahinko! Eteisen seinässä kulki vanha putki joka oli vuotanut. Korjaamiseen ja kuivaamiseen meni melkein kuukausi. Kun pääsimme vihdoin muuttamaan ehdimme vain kantaa tavarat sisään ja siitä parin päivän päästä lähdimme lasten kanssa kuukaudeksi Espanjaan. Toukokuun lopulla palasimme uuteen kotiimme ihmettelemään. Pikkuhiljaa tavarat löysivät paikkansa ja aloimme sopeutumaan uuteen kotiin ja elämään.

Nyt useamman kuukauden asumisen ja kotiutumisen jälkeen voi todeta että oma koti kullan kallis. Tästä on pikkuhiljaa tullut meidän näköinen, olen tutustunut muutamaan naapuriin ja vaikka tässä asuminen onkin väliaikaista, ei minulla ole vielä kiire pois. Kolmen ihmisen elämä ja tavarat 50 neliön kaksiossa tosin aiheuttavat usein niin pientä kun vähän suurempaakin kaaosta. Mutta kai lapsiperheessä kaaos on taattu, olisi niitä neliöitä sitten vaikka kuinka paljon tahansa.

Luin eilen Weekday Carnival blogista suomeenkin rantautuneesta Style Room palvelusta. Sinne voi siis ladata kansioihin kotikuvia. Meidänkin koti löytyy sieltä jos tahdotte käydä kurkkimassa vähän enemmän. Salasanat beta-versioon löytyy tuolta WDC-blogista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään olen miettinyt että kaikki olisi niin paljon helpompaa jos elämä olisi enempi mustavalkoinen. Olisi vain joo tai ei, ilman mitään sävyjä siinä välissä. Asiat menisi tietyllä tavalla ja niihin olisi turha edes yrittää vaikuttaa. Mutta olisihan se ihan hiton tylsää niin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lähdettiin Kaisulle ja pojille kylään. Perille päästyämme tajusimme että kello on jo tosi paljon ja meidän pitää jäädä sinne yöksi. Se ei haitannut. Yökyläilyt kavereiden luona on parhaita. Varsinkin kun oli paljon ruokaa, karkkia, valomiekkoja, legoja, ilmapatja, vähän rakkaushuolia ja telkkarista alkoi Putous. Kaisun kauniissa kodissa kyläily on muutenkin ihanaa, en yhtään pistäisi pahaksi jos hän tahtoisi adoptoida minut ja ottaa luoksensa asumaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.