Halusin pitää tarjoilun melko yksinkertaisena, aiemmilta vuosilta viisastuneena. Silti ruokaa jäi yli ihan hirvästi. Olisi pitänyt hanakammin tuputtaa kakkua vieraiden mukaan.

En ole mikään leipojatyyppi, tein elämäni ensimmäistä kertaa kakkuihin vaatokarkkikuorutteen. Kaulimen puutteesta johtuen ei kuoruutteesta tullut ihan täydellinen, mutta ihan hyvää jälkeä sai myös vanhalla Jallu-pullolla ja muovaluvahakaulimella. Muffiennsien kuorutteeseen sovelsin kakusta ylijäänyttä valkosuklaavaahtoa, kermavaahtoa, rahkaa ja tomusokeria. Suosikkini oli ehkä kuitenkin pinaatti-feta pannukakku.

 Aiempina vuosina on lapsille ollut pientä ohjelmaa, kuten ongintaa. Mitään sellaista emme nyt järjestäneet, mutta kaikki saivat lähtiesään mukaansa pienet lahjapussit ja foliopallot.

Meillä oli ilmapallokaupasta saatu kotiheliumpakkaus joka sisästi heliumtankin lisäksi paljon erilasia ja värisiä palloja, kiinnikkeitä sekä narua. Oli hauskan näköistä kun katto oli täynnä ilmapalloja, eikä ne pyörineet jaloissa tai poksahdelleet lasten käsissä. Tosi vähän tuli synttäreillä otettua kuvia, ja nekin joita otin eivät illan hämärtyessä ihan onnistuneet.

Mitään ihan virallista teema meillä ei ollut, mutta vähän yhteinyysstä tuli puna-valko raidallisesta ja pilkullisesta kattauksesta, punaisista ja mustista ilmapalloista ja raidallisista viireistä. Itselläni oli marjanneraidallinen mekkokin, joka tosin vaihui juuri ennen vieraiden tuloa mukavampaan farkkumekkoon.

Ihan hauskan näköistä oli, kun Lassellakin oli samansävyinen farkkupaita ja pojilla Mini Rodinin tiikeriä ja sinistä ribbiä. Ja kaulassa molemmilla h&m mirrit tuomaan vähän juhlafiilistä asuun.

Kaikenkaikkiaan hauskat juhlat, vaikka toipuminen viekin itseläni useamman päivän. Tosi helpottavaa, ettei näitä juhlia tarvitse jatkossakaan järjestää kuin kerran vuodessa.

Dagen efter

 Kiitos paljon vielä tätäkin kautta kaikille vieraille seurasta sekä aivan ihanista ja upeista lahjoista!

Oletteko muut olleet ihan naatteja lastenkutsujen jälkeen? Meillä ei yhtään autanut järjestelyissä Elviksen suunnaton eroahdistus tai yösyömisen vaatiminen. Miten te selvisitte? Tuntuu että mä en ole vieläkään päässyt yli ja osa astioista odottaa vieläkin pöydällä kaappiin laittoa. Entä kuinka monta kertaa vuodessa teillä juhlitaan synttäreitä?

Kaapo aloitti muutama viikko sitten kerhon. Kaikki on sujunut todella hienosti, siitäkin huolimatta etten saanut hommattua uutta reppua, eväslaukkua tai tossuja (niistä haaveilin täällä). Vanha reppu ja tossut ovat ajaneet asiansa myös hyvin ja löytyyhän noita rasioita ja purnukoita eväillekkin vaikka kuinka monta.

Vaikka Kaapo on käynyt jo viime keväänä saman tyylisssä aamupäivä kerhossa juttelilimme paljon ennen aloitusta, että mitä siellä kerhossa tulee tapahtumaan. Että K jää sinne kehotätien kanssa ja tullaan sitten hakemaan kun kerho loppuu. Puhuttiin ikävästä, että voi itkeä ja kertoa jos tulee ikävä, mutta kuitenkin aina kerhon päätyttyä hänet tullaan sieltä hakemaan. Vielä keväällä tämä yksin kerhoon jääminen oli Kaapolle iso paikka.

Nyt syksyllä hän oli selvästi valmiimpi ja kypsempi jäämään hoitoon. Toki lapset ovat erilaisia, mutta tässä kohdin selvästi huomasin sen ”maagisen” kolmen ikävuoden etapin ja syyn sille miksi siihen saakka lasta voi kotona hoitaa. Ainakin itselleni on tärkeää että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi hoitopaikassa, siihen liittyy vahvasti se että lapsi ymmärtää ettei häntä jätetä sinne, vaan että joka kerta tullaan hakemaan. Myöskin kolmevuotias hahmottaa käsitteet myöhemmin tai parin tunnin päästä jo paremmin kuin vaikka kaksivuotias.

Kerhon aloitus on siis mennyt loistavasti, K ilmoittaa minulle kerhon pihalla että Äiti, lähde nyt ja tule sitten myöhemmin hakemaan. Ja minähän tottelen. Kerho järjestetään kaupungin leikkipuistossa ja aluksi he ulkoilevat, säästä riippuen noin tunnin. Tämän jälkeen he siirtyvät sisälle, käyvät vessassa ja syövät pienet eväät. Mitä sen jälkeen tapahtuu on mysteeri, minulle ei ole kerrottu. Mutta ilmeisen hauskaa on ollut. Kun olen 2,5 tunnin päästä mennyt poikaa hakemaan on heillä ollut täysi tohina päällä, joko leikkien tai laulaen. Kerhon päätteeksi kaikille jaetaan takaisin kerhovihot joihin on painettu erilaisia leimoja. Kaapolla on kestänyt aina pitkään ennenkuin hän edes huomaa että häntä on tultu hakemaan. On tosi mielenkiintoista seurata salaa vierestä miten K leikkii muiden kanssa ja tottelee reippaasti kerhotätejä.

Sen lisäksi että kerhossa käyminen on Kaapolle hyvä ja opttavainen juttu, on se minullekkin rentoa aikaa vain yhden lapsen kanssa. Elvis nukkuu samoihin aikoihin pienet unet joten olen saanut ihan rauhassa käydä vaikka ruokakaupassa, kaupungilla, ostoksilla, kahvilla, kävelyllä, siivota tai tehdä ruokaa kotona… Tarkoituksena olisi myös keksiä jotain kahden keskistä äiti-lapsi tekemistä, kuten vaikka muskaria, mutta toistaiseksi toimii tämä hyvin ihan näinkin.

Kaapon 3-vuotisneuvolassa terveydenhoitaja sanoi että todella arvostaa sitä, että olen pitänyt Kaapon kotihoidossa (ja pidän jatkossakin). Ihan mukava kommenttihan se oli, mutta jotenkin se kuulosti hassulta. Kaapon kotona hoitaminen on meille paras ratkaisu ja siksi siis hyvä. Valintaamme ei pitäisi arvostaa siksi että se on nykypäivänä harvinaista vaan siksi että se meille mieluisin tapa.

Myönnän kyllä, että yleisellä tasolla en ymmärrä ihan pienten kokopäiväseen hoitoon laittamista. Mutta kuitenkin tähän saakka kaikki joihin olen tutustunut, joilla on pieniä tai vanhempia sisaruksia hoidossa, on ollut heille paras ratkaisu eikä sitä silloin ole varaa yhtään arvostella. Silloin se on paras juuri niin.

Mitenkä teillä? Onko muita perheitä jossa on syksyn tullen aloitettu kerho? Miten on mennyt?

Minttu

Viettiin tänään muuten Kaapon kanssa ihan kaksin laatuaikaa. Käytiin vähän hemmoiteltavina ja syömässä, mutta (blogimaiseen myhäilytapaan) siitä myöhemmin lisää.. 😉

Hurjaa että tuo pieni poikani on ensi kuussa vuoden ikäinen. Se on hienoa ja samalla todella surullista. Toisen lapsen kanssa aika menee vähintään puolta nopeammin kuin ensimäisen kanssa. 

Lapset ovat tietysti kaikki erilaisia sekä kehittyvät ja kasvavat omaan tahtiinsa. On silti mielenkiintoista verrata Elvistä ja Kaapoa toisiinsa. Joissain asioissa, kuten nevolan kasvukäyrissä ja hampaiden tulossa, he ovat ihan samanlaisia ja toisissa toisinpäin.

Elvis on ryöminyt, kontannut ja seisonut sekä kävellyt tukea vasten jo kuukausi kaupalla. Hän kiipeää sohvalle, tuolille, tuolilta pöydälle ja niin edelleen… Mutta ei kävele vieläkään, kuin yhden-kaksi askelta ihan silloin tällöin. Kaapo taas oppi ryömimään vasta muutamaa päivää ennen 11. kuukautispäiväänsä, samana iltana jo konttasi, siitä seuraavana nousi seisomaan ja kahden viikon kuluttua jo käveli. Yksivuotiaana Kaapo jo söi itse lusikalla, hirmuisia annoksia. Elvis syö sormin, mutta ei hirveästi. Lusikkaa ja ruokalautasta en voisi kuvitellakaan antavan hänelle eteen. Ellei huone ole sitten vuorattu kattoon saakka jätesäkeillä.

Leikkeihin E on selvästi saanut esimerkkiä ja hän leikkii tosi hienosti muiden kanssa. Pärisyttää pitkin autorataa, kokkailee, rakentaa torneja, lukee kirjaa… Nuorempana hän on myös oppinut jakamaan tavaroita ja useinmiten odottaa kärsivällisesti omaa vuoroaan.

Ihana Rakas. Ja toinen täyttää huomenna kolme. Voi nyyh ja ylpeys.

Elvistä pyydettiin aluviikosta kaksplussan kuvauksiin. E näkyy kahdessa jutussa, marraskuun ja joulukuun numeroissa. Vikaa kuvaa oli melkein mahdoton saada. Hänen piti köllötää unirätin kanssa, mutta kaikki muu kiinnosti enemmän. Lopulta sekin kuva sitten onnistui, mutta vaati kylläkin (vanhingossa) hänen varpailleen astumisen. Näin niitä herkkiä vauvakuvia siis saadaan 😀 Suloinen kuva tulikin. Valokuuvaja oli sama joka kuvasi mua ja Lassea viime kesäkuun numeroon, Minä <3 Sinä juttusarjaan .

Qnuttu on minulle uudehko tuttavuus tältä kesältä. Suomalainen nettikauppa myy laadukkaita lastenvaatteita, mm lemppareitani Mini Rodinia, Arrekidiä ja Moloa.

Arvomme nyt Qnutun kanssa yhtestyössä Mini Rodinin hienon uuden Cobra paidan, koossa 104/110cm.

Kaapolla on kuvissa samanlainen paita, samassa koossa. Paita on hieman reilumpaa kokoa kuin aiemmat Rodinit, etenkin hihoissa on enemmän pituutta. Laadukas paita, on kestänyt hyvin käyttöä ja pesua.

Arvontaan  voit osallistua kommentoialla alle. Laita mukaan s-postiosoitteesi! Ilmoitan voitosta henk koht.
Arvonta on käynnissä kuun loppuun, eli pe 31.8. saakka.

Minttu

Muistattehan myös Crocs lahjakortin arvonnan, joka sekin päätty perjantaina!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE!  

 
Tosi moni on kysellyt sekä täällä blogissa, facebookissa että istagramin kautta poikien (ja heidän kavereiden) lätsistä. Kaapolla onkin ollut koko kesän oranssi-sininen lätsä ja viime viikolla molemmat saivat uudet farkkulätsät.

Hatut ovat siis erään tuttavaäidin, Katjan tekosia. Lätsiä näkyykin alueellamme tosi tosi paljon, melkein kaikilla puiston lapsilla on ainakin yksi lätsä. Basson sivuillakin kirjoitetaan ”lippahattu on ristitty Kallio-hatuksi, koska tuntuisi, että jokainen lapsi näillä nurkilla omistaa kyseisen menestystuotteen.” 

Olen aina tykänyt noista lätsistä, mutta pitänyt niitä Kaapon tyyliin vähän liian hippeinä. Vasta nyt loppukeväästä ostin ensimmäisen hatun, kuvioton lätsä tupsun kanssa ei olekkaan yhtään hippi. Ja sittenhän niitä oli pakko saada lisää. Noista farkkuisista olen tykännyt aina erityisen paljon ja nyt syksyä vasten ajattelin niiden olevan juuri hyvät. Kaapon hattu on hieman vaaleampaa, harmaampaa farkkua ja Elviksen perus tummansinistä denimiä. Molempiin lätsiin valitsin vielä vähän tuollaiset pastelliset tupsut, haaleankeltaisen ja mintunvihreän.

Hattuja saa siis tupsulla tai ilman. Itse tahdoin ehdottomasti tupsun, jo ulkonäön kannalta mutta värillinen tupsu on myös loistava apu pitää lasta puistossa silmällä tai löytää hänet nopeasti lapsivilinän keskeltä. 

Jokin aika sitten kirjoitin ihastuneeni Coston unikkeihin lastenhattuihin, joita oli myynnissä Skidit festareilla. Unikkimalleja myytiin sillä alehintaan, 40e/lakki. Normaalit lastenmallit maksavat nettikaupassa lähemmäs 60 euroa. Melko suolaista. Vaikka kuinka ihania hyvänsä se ovatkin, en ikinä raaskisi laittaa tuollaista summaa lasten hattuihin (jotka parhaassa tapauksessa häviävät heti). Onneksi meillä on Katja ja hänen lätsänsä!

Kaikki lätsät ovat tehty kierrätysmateriaaleista, vanhoista kankaista. Niitä löytyykin monenlaista, väristä, kuviota, ohutta, paksua, mitä vaan. Hattuja on muistaakseni kolmea eri kokoa, myös aikuiselle sopiva koululaiskoko. Takana on kuminauha, joka joustaa ja kiristää sopivasti niin että lätsä sopii päähän pitkään.

Netistä hattuja ei valitettavasti saa tilattua, mutta jos asut pääkaupunkiseudulla on niitä saatavissa seuraavan kerran 29.8 Käpylän lippakioskilta ja 30.8 Kallion puistokirppikseltä Dallapenpuistosta.

Minttu