Olin jonkin aikaa sitten Lego Duplon järjestämässä tapahtumassa tutustumassa tarkemmin Legoon ja sen historiaan sekä uuteen Taaperoille suunnattuun Duplo-sarjaan. Legihan on loistava keksintö, samoin kun sen tuplasti suurempi sisarus Duplokin. Palikat saavat lasten mielikuvituksen laukkaamaan ja niistä voi rakentaa oikeastaan mitä vain. Tiesittekö muuten että pikkulegot sekä duplot sopivat myös yhteen! Taaperon rakennussarjojen palikat ovat hieman suurempia kun ihan tavalliset duplopalikat mutta toki myös yhteensopivia niiden kanssa.

Nyt minulla on ilo arpoa teille uuden Taaperosarjan setit! Osallistua voit kommentoimalla nimimerkin kanssa alle. Arvonta päättyy ensi viikon torstaina, eli 28.2. Arvonnassa on kolme voittajaa ja joikainen saa yhden Taaperosetin.

Taaperon rakennus -ja leikkikuutiot – Tuote sisältää 17  palikkaa ja osaa. Mukana on mm. ikkunakuutioita, karhu ja kuviopalikoita. Rasian kansi toimii rakennusalustana.

Taaperon rakennus -ja hinauslelut – Tuote sisältää 15 palikkaa ja muuta osaa. Mukana on mm. vedettävä vaunu, kuviollisia ja erikoissuuria palikoita.

Taaperon ensimmäinen rakennussarja – Tuote sisältää 37 palikkaa, joukossa on mm. silmin koristeltuja palikoita. Rasian kansi toimii myös rakennusalustana.

Arvonta onnea! – Tässä arvonnassa on triplavoittomahdollisuus!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS KAIKILLE!

Sanokaa nyt etten ole ainut joka kokee välillä suuriakin tunteita lasten kanssa leikkiessä. Ihan totta, mua usein rupeaa jopa harmittamaan kun ensin pyydetään rakentaaman jotain ja sitten se tuhotaan surutta. Onhan se ihan hölmöä, mutta jotekin sitä pääsee välillä niin niihin leikkeihin ja etenkin rakentamiseen mukaan.

Muuten en hirveästi jaksa leikkiä lasten kanssa leluilla, mutta legoilla rakentamisesta tykkään. Tai niin kauan kunnes lapsi päättää että tää talo onkin rallirata ja tuhoaa hetkessä vaivalla väsätyn rakennelman. Sama juttu kesällä hiekkalaatikolla. Pyydetään rakentamaan hiekkalinna tai autorata ja juuri ennen kun se on valmis päättää lapsi hypätä sen päälle. Ja minä siinä vieressä yritän suojella viimeisiä rippeitä, ei saa rikkoa! Älkää tuhotko!

K sai syksyllä lahjaksi ihan pieniä legoja joista voi ohjeiden mukaan rakentaa erilaisia autoja. Isä ja poika rakentelivat niitä ja kun autot olivat valmiit oli isä sitä mieltä, ettei niillä saa leikkiä jotteivät mene rikki! Naureskelin ja olin aika ihmeissäni, nehän ovat leluja ja leikkimiseen tarkoitettuja. Mutta nyt kun olen taas parina iltana rakennellut lasten toiveesta taloa, eläintarhaa, autotallia.. jotka on heti tuhottu, alan ymmärtään hieman tuota mihenkin ajatusjuoksua.

Kaapo on jo tajunnut että äidin kiusaaminen toisen leikin lomassa on hauskaa. Ja niinhän se varmaan onkin, kyllä mua itseänikin välillä naurattaa oma tuohtumukseni. Huomaan ajattelevani että noh, rakennan sitten yksin illalla hienon eläintarhan kun lapset ovat nukkumassa. Vielä en onneksi ole tähän ryhtynyt, jos näin joskus käy niin mut saa viedä jonnekkin hoitoon. Parina iltana on ollut myös suuri kutkutus asetella nukkekodin kalusteet ja pikkusälät nätisti.

Olen menneellä viikolla känyt varmaan kolme kertaa ehkä ihanimassa krääsäkaupassa, Tigerissä. Joka kerta ihmetyttää liikeeseen astuesa kuinka sitä yhtäkkiä tarvitsee erilaista yövaloa, suolaisirotinta, purkkia, pilliä, melkeinpä mitä vaan. Joka kerta mukaan on lähtenyt kaikenlaista, vaikka tarkoituksena oli mennä katsomaan vain että onko yövaloja tullut lisää.

Samanlainen tollanen hiomakonehan me ehotomasti tarvitaan – tunne tulee usein myös ainakin Clas Ohlsonnilla, mutta Tigerissä ne ostokset oikeasti lähtee mukaan kun kaikki maksaa siellä vain euron-pari. Kuten tämä pinkki virtahepo pyyhekumi. Ja herätyskello. Ajattelin lakata virtahevon, jolloin sen kestäisi ehkä lastenkin leikeissä, pyyhekumina en raaski sitä käyttää. Ostin muuten ekan joululahjakin, Tigeristä tietty.

Tämä ei ole yhteistyöposastaus, ei sisällä mainoslinkkejä enkä saa tästä mitään hyötyä.

Viime kesänä tuli eteen pinnasängyn hankinta. Siihen saakka Elvis oli nukkunut riippukeinussa tai meidän välissä. Kaapon vanhan pinnasängyn sai muutettua jatkettavaksi sängyksi, ja se oli siis hänellä edelleen käytössä. Kellarissa kyllä pölyyntyi Brion peruspinnis, mutta joka oli taas ihan hirveän iso ja ruman värinen.

Rupesin etsimään mahdollisimman edullista tai jopa ilmaista, valkoista pinnasänkyä nettikirppiksiltä ja vaihtedaan/annetaan palstoilta. Koska kellarissa odotti aivan hyvä ja toimiva sänky patjoineen, ei hyviä perusteluita uudelle sängylle, etenkään hintavalle, oikein ollut.

Toiveita uudelle sängylle oli siis valkoinen väri, pieni koko ja joku persoonallinen juttu. Omasta lapsuudesta tuttu pallo-pinnasänky, eli se retro missä parissa pinnassa on sellainen puinen pallo lapselle leluksi, siinti haaveissa. Pian huomasin että moni muukin haaveili samaisesta joten hyväkuntoisten sänkyjen hinnat menivät reippaasti kipurajani yli. Ja se kipuraja oli siis 30 euroa.

Sitten tärppäsi. Muutaman kilometrin päästä kotoamme löytyi pienikokoinen Muuramen valkoinen pinnasänky. Muutoin se oli aivan tavallinen, mutta edellinen omistaja oli liimannut siihen myyrätarroja. En ollut aluksi ihan varma tarroista, mutta muutaman päivän mietinnän jälkeen olin jo aivan ihastunut sänkyyn tarroineen ja ostin sen meille.

Muuramen vanha pinnasänky on nähnyt elämää, mutta silti edelleen hyväkuntoinen ja tukeva. Myyjä kertoi ostaneensa sen käytettynä, muistaakseni ainakin kahden lapsen perheestä. Sen jälkeen siinä ovat nukkuneet hänen kaikki neljä lastansa.

Pienen koon lisäksi sängyssä parasta on jaloissa olevat pyörät. Sänkyä on helppo liikutella tarvittaessa huoneesta toiseen sekä heijata lapsi uneen. Harmi ettei tätä enään valmisteta. Toisaalta huutiksessa näytti nyt tälläkin hetkellä olevan muutama kappale sänkyjä myynnissä.

Kaikki nuo myyräpehmot pojat ovat saaneet lahjaksi tai tuliaisiksi. Ne ovat mielestäni ihania, tosi retroja mutta sopivan hillittyjä. Lapsellisia, mutta eivät liian lällyjä.

Sitten kun tuo vielä ymmärtäisi, että kuinka kivaa tuolla sängyssä olisi nukkua. Mielummin kuin äidin vieresä ja tississä…

Yksi omasta lapsuudesta hyvin mieleen jäänyt lelu on Fisher Pricen parkkitalo. Hissillä kujetettiin pikkuautoja (ja varmaan muutakin) ylös ja ajettiin liuskaa pitkin alas. Välillä tankattiin, otettiin tullimaksuja tai vietiin autot korjaamolle.

Kaapolle tahdoin aikoinaan samanlaisen ja sellaisen saimmekin mummiltani. Hän oli ostanut 80-luvun mallin vuosia sitten kirpputorilta serkulleni ja se kappale siis päätyi meille. Siitä parkkitalosta oli hissi rikki eikä saatu sitä enään korjattua. Muuten se ajoi asiansa hyvin ja oli leikeissä päivittäin. Perinteisten autoleikkien lisäksi talo toimi myös Kaapon tuolina ja penkkinä aina kun aikuisten silmä vältti. Lopulta parkkikerros halkesi niin pahasti ettei sille ollut enään mitään tehtävissä.

Vanha parkkitalo lähti siis ”pajalle” ja rupesin etsimään tilalle uutta. Huutoneistä löytyikin jos jonkinmoista taloa, niitä katsellessa halusin ehdottomasti tämän vanhan klassikon. Retrotalojakin löytyi, mutta ehjissä oli hinnat melko korkeat. Lopulta päädyin ostamaan tämän kuvissa näkyvän, 70-luvulla tehdyn ja paljon leikityn kappaleen. Vaikka tarrat ovat kuluneita ja haalistuneita on talo muuten täysin ehjä. Tässä ennen 80-lukua tehdyssä mallissa on kiva myös tuo ”puinen” alusta. Näissä eri aikaan valmistetuissa taloissa on myös vähän erilainen tuo henkilöhissi. Tässä se toimii parhaiten kuljettamaan mitä vaan, sillä se ei ole suunniteltu vain FP omien ukkeleiden mallin mukaan.

Tosi vähän löytyy uutenakaan kivoja lasten parkkitaloja. Puiset on suurimmaksi osaksi nättejä, mutta todella hintavia eivätkä kuulemani mukaan kovin kestäviä. Itse en ole mikään retro-ihminen, mutta vanhoihin, omasta lapsuudesta tuttuihin leluihin on jonkinlainen side. Ja näissä vanhoissa leluissa, kuten fisher price tai vaikka brio, on laatutaso todella korkea. Lastenleluissa inhoan heti hajoavaa pikkukrääsää, järkyttävää että lapsille myydään niin paljon roskaa. Kierrättämisestä tulee myös hyvä mieli, mahtavaa jos vanhana löytyy hyvää tavaraa eduullisesti. Parasta jos sen voi vielä tulevaisuudessa pistää kiertämään eteenpäin.