Hupsista. Kaverini Sanna tuli eilen kylään ja hetken mielijohteesta kysyin suostuisiko hän leikkaamaan hiukseni.

– Mun fiskarssit on aika terävät.
– No okei, mutta omalla vastuulla.
– Mä luotan suhun.
– Leikkasin kerran ex-poikaystäväni tukan ja tiedätkö mitä siitä tuli?
– No?
– Irokeesi.
– Selvä, anna mennä.

Ja niin se tukka lähti. Oi mikä ihana tunne siitä tuli. Uusi polkkatukka tekee todella terää. Olen jo jonkin aikaa tuskaillut täällä blogissakin ohentuneita hiuksiani. Mielessä on kyllä jo muutaman viikon ollut kaksi vaihtoehtoa. Joko tukan leikkuu tai lisäkkeet. Leikkaaminen oli varmasti parempi vaihtoehto. Viihdyn uudessa kesätukassani superhyvin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen vietettiin Aussie blogigaalaa, jossa palkittiin suomen suosituimpeja blogeja muunmuassa muodin, kauneuden ja lifestylen osioissa. Onnea vaan vielä kaikille voittajille!

Me Henriikan kanssa aloitimme päivän jo hyvissä ajoin hemmottelun ja iltaan valmistumisen merkeissä. Ihan ensimmäiseksi istuimme kampaajan tuoliin Yrjönkadun Napsissa, jossa Nelli ja Elina loihtivat meille ihanat lettikampaukset. Meillä oli molemmilla sattumalta samanlainen visio kampauksista mutta päätimme sitten lopulta tehdä kuitenkin vähän erilaiset letit. Henriikka näytti tyrmäävän hyvältä muhkeassa tähkäpääletissään, omat punaiset latvat taas toivat hauskaa kontrastia pään yli meneviin kalanruotoletteihin.

Kampaajan jälkeen matka jatkui minnekkäs muualle kun meikkiin. Kalliossa sijaitsevassa Make Up For Ever myymälässä ja meikkistudiossa jo odoteltiin meitä kuohuvan ja makeiden mansikoiden kanssa. Meikin lisäksi saimme kunnolla tutustua tuotteisiin ja opetella meikkaamista itsekkin. Meille nimittäin näytettiin vain toisella puolelle kasvoja että miten meikki tehdään, ja toisen puolen saimme sitten tehdä itse. Tosi hyvät tuli, eikö?

Illan pukukoodina oli valovoimaisuus ja gaala-asuksi valitsinkin R/H:n Magic Mickey nimisen paidan jossa on hauskat kultaiset Mikki-Hiiren korvat edessä. Vaatelainaamosta minulla oli lainassa Antti Asplundin yksityiskohtainen kietaisuhame sekä Minna Parikan kultaiset pupukorkkarit. Kengät saivatkin hurjasti kehuja illan aikana, ja ihanat ne todella ovatkin. Henriikka oli taas ihan vastakohtani vaaleassa tukassaan ja kauniissa turkoosissa Piia Hännisen mekossa.

Tänään juhlitaan taas (ja jännitetään), illalla nimittäin palkitaan Indiedays Awardseissa muunmuassa Vuoden Blogiteko, johon tekin ihanat kävitte minua äänestämässä. Saa nähdä miten käy! Iso kiitos ja rutistus myös kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, olette ihania!

Kuvat Janne Simojoki

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt on taas tapahtunut niin paljon että ei meinaa itse edes perässä pysyä. Onneksi on instagram, sieltä voi tarkastaa.

Viimeisen viikon aikana olen

– käynyt kolme kertaa lenkillä, nilkka alkaa toipumaan!
– juonut kuohuviiniä aamupalaksi
– tuntenut suurta ja suloista haikeutta kulkiessa keväisillä kaduilla
– käynyt Tampereella kuvaamassa viimeisen jakson juoksukoulua
– katsonut telkkarista ekan jakson juoksukoulua
– tutustunut uusiin ihmisiin
– rekrytoinut pikkuveljet lastenvahdeiksi
– ollut juhlimassa ja tanssimassa kahdestaan exän kanssa
– tullut dumpatuksi
– lipsunut monta kertaa dietistä
– käynyt tinder-treffeillä
– opetellut optikon kehoituksesta käyttämään silmälaseja (mulla on ikänäkö!)
– ikävöinyt ystäviä
– itkenyt pitkästä aikaa (ihan vähän) ja nauranut ihan tosi paljon
– skeitannut samalla rattaita työntäen
– hurrannut pottaan tulleita pissoja (ei omia)
– kuunnellut täysillä musaa ja tanssinut paljon peilin edessä
– päättänyt ostaa uudet farkut
– jättänyt kouluihin hakemisen ja ennakkotehtävän tekemisen ihan viimetinkaan
– laulanut yksin kadulla
– tehnyt töitä
– ollut aika rento ja kiva äiti
– unohtanut taas vaikka kuinka monta asiaa
– jutellut ainakin neljän tuntemattoman ihmisen kanssa ihan muuten vaan ohimennen
– päättänyt vain katsoa että mitä elämä tuo eteen ja lakata ajattelemasta että olen hukassa

Mulle siis kuuluu ihan hyvää. Mitäs teille?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Haluaisin hirveästi uusia lippiksiä, mutta pelkään näyttäväni tyhmältä lakki päässä. En raaski laittaa rahaa hienoihin lippiksiin jotka jäävät pölyttymään hattuhyllylle syystä koska näytän mielestäni urpolta tai en muuten vaan osaa pitää mitään päässä. Päätin nyt kuitenkin vähän harjoitella tällä kympillä Gina Tricotista ostetulla kukkalippiksellä. Kertokaa heti tuomionne, tyhmä vai ei?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vuoden ajan tukkaa on lähtenyt huomattavan paljon päästä. Imetyksen lopetus, stressi, ero ja muutto saivat aikaan sen että hiukset ovat nyt ohentuneet varmaan puolella. Ja erityisesti viimeisen parin kuukauden ajan asia on alkanut jo haittamaan, niin suuri muutos on ollut. On kauhea pestä ja laittaa hiuuksia ja vain muistella kuinka paksut hiukset ennen olivatkaan.

Olen nyt tässä viimeaikoina syönyt hiuksia vahvistavaa ravintovalmistetta, mutta yleensä unohtanut ottaa pillerit – joten niistä ei ole ollut hyötyä. Testasin myös kampaajalla Nioxin-hoitoa ohentuneille hiuksille sekä tuuhentavia hiustuotteita. Mutten oikein kokenut niistäkään olevan tarpeeksi apua. Joten aloin haaveilemaan hiuslisäkkeistä.

Ja haaveeksi se on edelleen jäänyt. Vaikka hiuslisäkkeet/hiusten pidennyt/tuuhennus kiinnostelee kovasti, en ole niitä viitsinyt kokeilla. Pelkään jääväni ”koukkuun”. Sillä näin olen kuullut hyvin monelle käyneen. Samoin kuullut olen omien hiusten huononemisesta pidennysten takia, tiheistä huoltoväleistä ja rahan palamisesta. Mietin siis vielä.

Mutta mitäs siellä täytettä siellä ponnarissa nyt sitten on? Kävin tuossa loppuviikosta ihan muissa asoissa City Centerin Glitter myymälässä. Korujen, pinnien ja ponnareiden lisäksi liikkeistähän löytyy paljon erilaisia (ja todella kummallisen näköisiä) hiuslaitteita. Kohottavia tyynyjä, putkia ponnarin sisälle ja vaikka mitä. Niin ja pinneillä päähän napsautettavia hiuslisäkkeitä. Päähänpistona kokeiltiin minulle päähän tuollaista punertavan ruskeaa lisäkettä. Sen lisäksi tukan alla on kohottava tyyny. Kyllä, luitte oikein. Pää täynnä härpäkkeitä.

Itse ihastuin eniten tunteeseen että miltä hiukset oikeasti tuntuvat päässä kun siellä on vähän extraa. Ponnarin huomaa, sillä se painaa vähän ja tuntuu kädessä ihanan paksulta. Mahtava tunne hiirenhännän jälkeen, joka muuten näkyy aika hyvin luonnollisessa tilassaan esim tässä postauksessa. Mutta on myös kiva että tekotukan saa napsaistua helposti pois. Tämä lisäke on tekokuitua, mutta näyttää ja tuntuu mielestäni kivan luonnolliselta oman tukan seassa.

Onko teillä lukijoissa jollain pidennyksiä? Olisi tosi kiva kuulla että millaisia ja mitä niistä ajattelette. Entäs napsauttaako teistä moni vähän extratukkaa päähän vaikka juhliin lähtiessä?

Tuotteet saatu Glitteristä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.