Vietin viikonlopun yksin kahden lapsen kanssa. Kyllähän sitä niinkin pärjää, mutta kuinka siitä selviää täysijärkisenä? Herranjestas ja huh! Molemilla pojilla on meneillään raju uhma/kasvu/kehitysvaihe. Päivät (ja yöt) tuntuvat olevan pelkkää huutoa, huutoa, huutoa, itkua ja huutoa. Vielä yksi huh.
Heikkona hetkenä, eilen illalla, pakenin hetkeksi parveelle huutoa. Oli pakko. Muutaman kerran syvään hengiteltyäni palasin sisälle ja otin käteeni Tammelta hiljattain saamani Uhmakirjan.
Ajattelin että kirja vakuuttaisi minut, etten ole surkea vanhempi ja lapseni ovat kuin ovatkin ihan normaaleja. Ja niinhän siinä juuri kävikin. Uhma on hyvä, uhma on hyvä, uhma on hyvä. En tietenkään pystynyt, sattuneesta syystä, kirjaa kovin pitkälle lukemaan mutta tosi hyviä pointteja tuli heti enimmäisiltä sivuilta vastaan. Tajusin myös itse eläväni jonkinlaista uhmaa.
Meitä siis elää täällä kolme uhmakasta, ei ihme jos on hermot vähän väliliä hieman koetuksilla. Täytyy toivoa ettei tätä kestäisi kovin pitkää ja että se auvoisa aika, jolloin olemme saavuttaneet sen hetkisen kypsyyden ja kehityksemme sekä uhma olisi (hetken) poissa, olisi myös meillä kaikilla samaan aikaan.
Kävin aamulla yksin kaupassa, söin yksin vadelmamunkin (ulkona vesisteessa) ja kohta lähden yksin kampaajalle. Kyllä tää tästä. Turun reissu taitaakin siirtyä ensi viikkoon.
Ruotsalaisten Malin Alfven ja Kristina Holfstenin kirjoittama Uhmakirja julkaistiin ensikerran jo vuonna 2001 ja se oli heti todella suosittu. Nyt kirjasta on ilemstynyt uusi, laajennettu painos. Toivottavasti ehdin pian lukemaan kirjan loppuun, kerron siitä sitten vielä enemmän. Mutta ensimmäisen 25 sivua lukeneena voin suositella kirjaa kaikille jotka ovat tai tulevat joskus olemaan tekemisissä lasten kanssa, etenkin vanhempina.
 |
| ”Kun me ärsyynymme, me ikäänkuin syysäämme lapsen pesästä, niinkuin linnut tekevät poikasilleen” |
 |
| ”Yhdeksän kuukauden ikää voi kutsua toiseksi napanuoran katkaisuksi” |
 |
| ”Lapsi voi usein olla kiukkuinen ja kitisevä. Kaikki tämä voidaan nähdä osana suurta rakkautta” |
 |
| ”Se millaisia meistä tulee vanhempina riippuu enemmän lapsesta kuin meistä vanhemmista” |
Tähän saa nyt jakaa hirveimmät uhmakohtaukset, riidat, riidanaiheet,päivät, kaikki.
Minttu
Kerrohan sitten oliko kirja hyvä, koska mä olin juuri ajatellut että tuo pitäisi hankkia ja lukea, koska aihe alkaa olla ajankohtainen..;-D
Lukenut olen ehkä 1/5 osan ja selannut pari kertaa läpi, näillänäkymin vaikuttaa oikein mielenkintoiselta. Ja kiva ulkoasu/kuvitus myös. Odotin että tässä olisi enemmän vinnkejä, mutta onkin ehkä jopa parempi näin kun kirja kertoo miksi ne lapset saavat niitä raivareita ja että on ihan ok olla itsekkin silloin raivona..
Meillä on viimeiset 5 vuotta ollut joku uhmassa (välillä se tosin on ollut mies eikä lapsi). Tellu on muutenkin syntynyt niin vahvaluonteisena että toisinaan itseni tekisi mieli itkeä ihan ilman uhmaakin. Poitsu taas rakastaa tällä hetkellä huutoja MÄÄ, MUN, EI, ENKÄ ja EIKÄ. Miehen tehdessä pitkiä työputkia elättelen vain toiveita, että ehkä tämä tästä joskus helpottaa. Pakkohan sen on.
Hahaaa, tuttua! Se helpottaa silloin kun lapset muuttavat pois kotota. Mutta ei missään nimessä lopu ikinä ;D
Voi pakko käydä itsellekkin hommaamassa tuo lohdutukseksi! :—-D
Hahaa! Mene. ;–DDD !
Kuulostaapa tutulle, nimim. Miehen töissä ollessa viikkoja kerrallaan parvekehetkiä tai vessähetkiä kertyy monta ;D
Pitääkin kirjakaupoilla vilkaista tuota opusta, jos se vaikka kotiutuisi meillekin 🙂
joooo-oo. tota allaolevaa telkkarin täysille laittamista pitää myös kokeilla… ;-D
Meilläkin on ollut tuo työn alla monta viikkoa ja se on melkein pulkassa. Voin kyllä suositella. Kirja on siis jaettu kappaleisiin, jotka käsittelee eri ikäisten uhmaa aina ihan teini-ikään saakka jos en väärin muista, joten tuosta on varmasti iloa pitkäksi aikaa. 🙂 Mä olen huokaillut parvekkeella helpotuksesta, yrittänyt ymmärtää ja torpata omia syyllisyydentuntojani, ja siihen tuo opus on ihan ässä!
teini-iän jälkeen taisi olla vielä raskausaika.. Ja alussahan jo luki että uhmaikä on koko elämän 😀 (allekirjoitan..) Syyllisyydentuntoihin tuo toimii hyvin!
Sympatiat sinne. Noh onneksi noista yh-viikonlopuista selviää hengissä, mutta juu siitä täysi järkisyydestä en tiedä… Itse vietän joka viikko neljän lapsen yh:na pe-ma, kun mies on töissä (tulee kotiin vain nukkumaan, hullun pitkät työpäivät). Meillä on siis 1,5v kaksos tytöt sekä 3v ja 5v pojat. Silloin kun täällä käy meno turhan Villiksi ja voluumitaso/ huutotaso liian kovaksi ja kaikki menee pieleen niin mä laitan musiikkanavan päälle ja äänen täysillä niin johan tulee hiljaista ja jos ei tule niin tulee ainakin musiikkia kuunneltavaksi – yksi vikki ettei joudu hulluuden partaalle.
Kirja kuullostaa mielenkiintoiselle! Mukavaa viikkoa!
AAAAAAAPUAA. HULLU! 😀 !
Pitää kokeilla tota telkkaria seuraavaksi, mitähän naapurit vaan ajattelee.. :O 🙂
mä aloitin kirjan kohdasta missä kerrottiin lapsen saavan 3-4 suurta kriisikohtausta TUNNISSA ja pienempiä 2-3 minuutin välein. Olin juuri unikouluttamassa poikaa enkä voinut lukea mitä kohti olemme menossa. vielä. Ehkä hieman myöhemmin luen kirjan 😀
Hahahahaaa, uskon tuohon kyllä täysin kun noita omia katsoo. Mulla itsellä on ehkä enään yksi iso kriisi tunnissa, joten kyllä se siitä joskus alkaa lapsellakin helpottamaan ;D
mies on 2½ viikkoa työmatkalla, käy kerran tuossa välissä kotona päivän muttei yötä. Mulla on seurana melkein 6v, vajaa 5v ja 1v4kk.. Karisee se vauvakuume, en mä neljän kanssa jaksaisi =D
Apuaaa sullekkin. HUH ja HUH! 🙂
Todellakin.. Tänään on kaadettu mm nuorimman antihistamiinit viemäriin, suihkutettu digiboxi täyteen kuivashampoota.. vanhimman toimesta, kohta kiristää päätä 😀
heh-heh joo tosi kiva! Vähemmästäkin !!!! Kääk!
Tsemppii! Kuulostaa niin tutulta. Tuo kirja taitaa olla mulla ostoslistalla seuraavaksi, kiitti vinkistä!
:))))) ! Joo kannattaa vilkasta!
I feel you.
Allekirjoitan joka sanan (ja terveisiä vaan kaikille miehen kavereille, että pitääkö niiden polttareiden oikeesti olla aina vähintään yksi yö jossain metsän keskellä!?! Ja sitten voisko pitää jotkut isot yhteispolttarit eikä joka vtn viikonloppu uusia polttareita samalla jengillä!?).
Hahahahahahaaaaaaa, repesin täysin. Niinpä, terkkuja!
Huh täälläkin. Aikamoista huhuttelua ja ihmetystä täälläkin eletään 2v8kuisen tyttösen kanssa.
Siinä on aikuinenkin ihan yhtä ihmeissään, kun tää piltti rääkyy ihan ilman mitään syytä ja ihan missä vaan.
Ja miks hitossa niiden pahimpien kohtausten täytyy tulla julkisella paikalla -esim kaupassa 😀
Huh.
No niiiinpä. Ne on niin ovelia, odottaa pahinta mahdollista hetkeä. ;D
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Meillä 1½v on alkanut näyttelemään ihania uhman merkkejä jo jonkin aikaa. Tuon ikäisellä se on vielä huvittavaa ja jaksaa naurattaakkin yleensä. Neljävuotiaan kanssa se tahtojen taisto onkin sitten yhdenlaista. Siihen kun vielä uhmailevat samaan aikaan, niin hyvä tulee 🙂
Joo, ne ekat uhman merkit on ihan hassuja ja söpöjä. paitsi jos se uhma alkaa jo nelikuisena.. Ekat pari kk naurattaa mutta nyt.. Ehei sitten pätkääkään ;D !