NE TISSIT

22/01/2018

Lukijoiden toivepostaus.

Kuten teistä moni tietää, olin syyskuussa isossa leikkauksessa, jossa minulta poistettiin yhteensä kilo rintakudosta sekä rinnat muotoiltiin kokonaan uudestaan. Päädyin leikkaukseen monen vuoden mietinnän jälkeen. Suurimmat syyt leikkaukseen hakautumiselle olivat vuosia kestäneet isoista rinnoista johtuneet niskajumit ja siitä seuranneet muut erilaiset vaivat, kuten migreeni sekä tinnitus. Isot rinnat toivat mukanaan myös toiminnallista haittaa, en esimerkiksi voinut harrastaa kaikkea liikuntaa mitä olisin tahtonut. Lenkkeillessä minulla oli kolmet, parhaillaan neljät rintaliivit päällekkäin, ja silti juokseminen sattui. Joogatessa taas jossain asennoissa tuntui että tukehtuisin, kun rinnat painoivat kurkulla saakka.

Isot rinnat toivat myös ihan liikaa epähaluttua huomiota. Ihan reteesti jotkut miehet saattoivat pahimmillaan tulla ja puristaa sekä tokaista että onpas sulla isot tissit. Opinkin jo vuosia sitten olla käyttämättä mitään liian paljastavia vaatteita. Paidoissani oli aina korkea pääntie ja vihasin sitä jos rintavaosta väkyi edes vilaus. Tavallisten (1 cup minimizer-nimisen) rintaliivien lisäksi käytiin niiden päällä toisia litistäviä urheiluliivejä. En ikimaailmassa olisi voinut mennä minnekään ilman ritsikoita ja tosiaan mielellään ennemmin vielä kahdet päällekäin. Käytin yleensä myös öisin kaarituettomia liivejä.

Sitten lopulta vuosi sitten sain kaikesta miettimisestä ja haaveilusta tarpeekseni ja varasin ajan terveysasemalle lääkärille. Tätä ennen olin lukenut netistä sekä parista blogista kokemuksia rintojen pienennysleikkauksesta. Olin pitkään luullut, että näitä leikkauksia tehdään vain kauneuskirkurgian puolella yksityisellä. Sain kuitenkin selville, että myös julkisella puolella leikataan isoja rintoja, jos vain kriteerit täyttyvät. Näitä kriteeritä on rinnan koko, fysiologinen haitta, toiminnallinen haitta sekä tarpeeksi alhainen painoindeksi. Jos näistä laskettava pistemäärä täyttyy, olisi mahdollista päästä julkiselle puolelle leikkaukseen. Ja minä pääsin.

Koko prosessiin, ensimmäisestä lääkärikäynnistä leikkaukseen, aika tasan yhdeksän kuukautta. Protokollan mukaan ensin lääkäri tekee päätöksen lähetteestä kirurgin arvioon. Se saattaa tulla myös bumerangina takaisin, jos kirurgi huomaa siinä puutteita, esimerkiksi liian korkean paino-indeksin tai sen että henkilö tupakoi. Muuten sitten kirurgin arvioon pääsee noin 2-3 kuukauden kuluttua lähetteen laitosta. Se onkin prosessin kriittisin vaihe, sillä tässä vaiheessa kirurgi tekee päätöksen siitä, pääseekö sitä leikkausjonoon vai ei. Ilokseni pääsin ilman vaikeuksia.

Minulla oli mukana kirurgin tapaamisessa lappu, johon olin kirjoittanut ylös kaikki isoista rinnoista johtuneet vaivat – etten vain unohtaisi mainita mitään. Tässä vaiheessa kirugi oli kuitenkin enemmän kiinnostunut siitä, että olihan hakeutunut tähän täysin omasta tahdostani ja että olin täydellisen tietoinen kaikista leikkaukseen liittvistä riskeistä ja komplikaatioista. Koska lapsilukin oli täynnä eikä muita esteitäkään ollut, pääsin leikkausjonoon ja ilmoitin samalla että voisin ottaa vastaan myös peruutuspaikan. Ennen leikkausta piti käydä myös verikokeissa sekä mammografiassa. Oli maaliskuun loppupuoli ja minut oli tarkoitus leikata viimeistään puolen vuoden päästä, hoitotakuun puitteissa.

Sitten sattuikin jotain ihan odottamatonta. Rakastuin ja koko leikkaus unohtui. Päätimme mennä naimsiin jo kesällä eikä ajatus lasten saamisestakaan ollut ihan mahdoton. Aloin epäröimään että onko järkeä mennä leikkaukseen jos joskus vielä tahtoisimme lapsia. Leikkauksessa kun kajotaan myös maitorauhasiin, katkotaan maitotiehyitä sekä hermoja. Vaikka kaikki kursitaan lopuksi takaisin kasaan, hermovaruoita syntyy pakostikin ja sen vuoksi imetys voi olla mahdotonta. Toki myös rinnat kasvaisivat ja muuttusivat taas raskauden myötä.

Kuitenkin muutama viikko ennen leikkausta hakeuduin lääkäriin vuotohäiriöiden takia, jossa minulla todettiin mitä ilmeisemmin monirakkulaiset munasarjat. Tämä tarkoittaisi sitä, että lasten saaminen ei olisikaan niin yksinkertaista ja raskautumisessa saattaisi mennä vuosi tai toinenkin. Luin myös että kiireettömien leikkausten hoitotakuuta pidennettäisiin lähitulevaisuudessa kuudesta kuukaudesta jopa kahdeksaantoista kuukauteen. Eli jos nyt poistuisin leikkausjonosta saattaisi leikkaukseen pääsyssä ensi kerralla kestää kahdekan kuukauden sijaan jopa pari vuotta. Päätin siis jatkaa ja miettiä sitä lapsi-asiaa sitten joskus kun sen aika olisi.

Leikkausaika kotti siis tosiaan syyskuussa ja kaikki meni sen suhteen ihan hyvin. Tavallaan. Pyysin ottamaan rinnoista mahdollisimman paljon pois, mutta kirurgi teki lopulta uudet tissit oman näkemyksensä mukaan. Hänen mielestään minulle sopi kuitenkin vähän isommat rinnat mitä olin toivonut ja sellaiseksi hän ne jättikin. Toiveenani oli siis B-kuppi, mutta sain sellaisen pienen D-kupin. Hän on kyllä varmasti oli oikeassa siitä, että vähän isommat rinnat ovat sopusuhdassa muuhun vartalooni verrattuna, mutta mielestäni olisi voinut ottaa vähän enemmän kun nyt kerta otettiin. Pidän kuitenkin myös näistäkin.

Leikkauksesta toipuminen oli hyvin hidasta ja kivuliasta. Jossain vaiheessa usko meinasi loppua, kun kipu ei vain hellittänyt ja jouduin käymään aukileen takia kerran viikossa haavahoitajalla. Lokakuun lopussa viimeisetkin haavat lopulta umpeutuivat ja nykyään tuo toipumisaika on kaukainen muisto vain. Vaikka olin tuolloin hyvin kipeä ja rinnat jäivätkin ehkä omaan makuuni vähän isoiksi tekisin tuon kaiken uudestaan. Se oli todellakin sen arvoista.

Marraskuun alussa lähdin poikien kanssa reiluksi pariksi viikoksi Thaimaahan, jossa pääsin ihan täysillä nauttimaan uusista tisseistä. Sain kulkea päivästä toiseen pikkupikkubikineissä tai ihan ilman mitään liivejä – ekaan kertaan vuosikausiin. Olo oli ihanan vapautunut. Isot rinnat kun olivat sanelleet aina millaisia vaatteita tai uima-asuja pystyin pitämään. Harvoin sitä edes löytyi mitään kivoja bikineitä jotka olisivat sopineet päälle, puhumattakaan siitä että oliko niissä vaikka sellaiset olkaimet jotka eivät porautuneet rintojen painon takia ihon sisään.

Nyt viisi kuukautta leikkauksesta rinnoissa on vielä pientä särkyä etenkin öisin ja hermovaurioita on selvästi syntynyt. Toinen rinta on lähes tunnoton ja toinen taas yliherkkä. Mutta paraneminen onkin tämän leikkauksen kohdalla hidasta ja siinä sanotaan menevän noin vuosi. Tissit eivät myöskään enää uhmaa painovoimaa samalla tavalla kun alussa, vaan ne alkavat asettumaan luonnollisemmin. Ankkurin malliset arvet ovat melko selvät ja näkyvät vielä, mutta ne eivät haittaa minua yhtään. Arvet ovatkin varmaan ainut asia joka ei ole pelottanut tai mietityttänyt tässä leikkauksessa. Minua ei haittaa yhtään olenko vaatteiden alla arpinen vai en, kunhan voin ja tunnen oloni hyväksi. Ja nyt tunnen.

On ihana fiilis kun useiden päällekäisten rinsikoiden sijaan tunnenkin nyt oloni parhaaksi silloin kun saan olla ilmaan mitään liivejä. En itseasiassa ole vielä ostanut mitään uusia rintsikoita, sillä halusin rauhassa odotella että minkälaiset näistä muodostuu. Liian pieniä urheiluliivejä kun minulta löytyi jo valmiiksi ja nyt käytän usein päivisin niitä samoja liivejä mitä pidin aiemmin öisin.

Leikkauksiin liittyy aina vakaviakin riskejä sekä jälkikomplikaatioita. Siksi on tärkeää rauhassa ja ajan kanssa miettiä että onko tämänkaltainen leikkaus, joka ennemmin vain kohottaa elämänlaatua kun turvaa sen, ihan välttämätön. Itse mietin tätä leikkausta lähemmäs kymmenen vuotta josta viimeiset pari enemmän tosissani ottaessani asioista selvää. Leikkaus on rankka kokemus myös henkisesti, joten ihan hetken mielijohteesta tähän ei kannata hypätä. Omalla kohdallani tämä oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen. Jälkeenpäin ajateltua en voi uskoa että pärjäsin niinkin monta vuotta niin suuren taakan kanssa. Oli hyvä että mietin leikkausta pitkään ja monelta kantilta, mutta hyvä myös etten viivyttänyt siihen menoa pidempää.

Todella moni teistä onkin kysellyt leikkauksesta tai itsekin miettinyt sitä. Olin myös yllättynyt kuinka moni lukijoista kertoi itsekin läpikäyneen pienennysleikkauksen. Leikkausta miettivälle suosittelenkin aluksi tutustumaan julkisen puolen kriteereihin sekä varmaaman ajan ihan vain omalle terveyskeskuslääkärille tai työterveyteen, se ei vielä sido mihinkään mutta voi antaa selkeyttä siihen että kannattaako leikkaus vai ei. Facebookista löytyy myös suljettuja ryhmiä jotka ovat tarkoitettu leikkausta harkitsevalle, sitä odottaville tai jo läpikäyneille. Niistä saa hyvin omakohtaista tietoa ja kokemuksia.


6 Responses to “NE TISSIT”

  1. Tiina sanoo:

    Itselläni olisi haaveissa kanssa tuo leikkaus,mutta en tiedä täyttäisinkö kriteerejä. Syksyllä kävin myöskin yksityisellä gynekologilla kuukautisten poisjäännin takia ja todettiin myöskin tuo monirakkulaoireyhtymä. Se oli itselleni aika kova paikka, vaikka lapsiluku onkin täynnä. Tuntui että lääkäri ei selittänyt asiaa oikein mitenkään, totesi vain ettei mitään vakavaa ja määräsi e-pillerit. Sitten kotona luin netistä juttuja aiheesta ja eteen tuli kaikki karvankasvujutut ja insuliinihäiriöt ym ja olin aika kauhuissani. Mutta tsemppiä, vartalosi tosiaan näyttää sopusuhtaiselta nyt!

  2. Pauliina sanoo:

    Ihanan avoin kirjoitus aiheesta, josta monet vaikenevat. Itselläni korjattu raskauksien venyttämä vatsakalvon (siis se lihaksien välinen), joka ei koskaan palautunut ennalleen eikä mitkään jumpat siihen auttanut. Huonosta keskivartalon hallinnasta johtuvat selkäkivut olivat vain osaa syy leikkaukseen. Halusin sinne eniten itsetunnon takia, tuo erkaneva kun sai minut näyttämään siltä, kuin olisin koko ajan raskaana.

    Onnea ja iloa uusien tissien kanssa 🙂

  3. Tami sanoo:

    Siis sanon nyt että looking good!! Ite haaveilen välillä vähän terhakammista rinnoista, mulla on siis G-kuppi joten ihan ei oo ne pystyimmät tissit..:D Mutta näillä mennään, koska mitään fyysistä haittaa ei ole, kosmeettinen haitta vaan omien korvien välissä, mitä kyllä oikeestaan harvemmin ja harvemmin enää ees jaksaa miettiä (onneks)!
    Tää oli mielenkiintonen postaus lukea ja lukeman perusteella leikkaus tuli tarpeeseen! Tsempit ja onnea uusista tisseistä haha! 🙂

  4. Sanni sanoo:

    Ihanan avointa ja rehellistä pohdintaa.
    Ja huh mikä operaatio. Olen ollut 32 v ahdistunut pienistä tisseistäni, enää ei ahdista ja osaa taas arvostaa niitä.

    Kiitos <3

  5. Jemina sanoo:

    Kiitos tästä! Mä pyysin gynekologiltani lähetettä kirurgille itkukurkussa pari kesää sitten, ja lopulta sen kynsin hampain kirjoitti. Sain kuitenkin kutsun rintakirurgian laitokselle, jossa maailman ilkein lääkäri katsoi koneelta vain masennusdiagnoosini ja totesi, että mitä minä täällä teen, olet henkisesti liian epätasapainoinen. Puolessa minuutissa oli itse tissit katsottu, ja olin ulkona huoneesta reilusti alle viidessä minuutissa.

    Ehkä hänellä oli silloin oma pointtinsa, koska se kokemus järkytti mua niin valtavasti että siirsin kaiken tähän liittyvän pois mielestäni. Myöhemmin olen vasta alkanut ymmärtää blogiteksteihin ja muiden kokemuksiin törmätessä, että ketään muuta ei ole lähetetty rintakirurgialle vaan plastikkakirurgille. Tulee väkisinkin sellainen fiilis että gynekologi lähetti mut sinne vaan, että näkisin seinät täynnä rintasyöpäjulisteita ja odotushuoneessa naisia eri syystä hermostuneina. Tiedän, että oma tilanteeni rintojeni kanssa ei ole kuolemanvakava, mutta silti iso osa mun jokapäiväistä elämää, jumeja ja ahdistusta, tuntui ja näköjään edelleen kyyneleistä päätellen tuntuu pahalta, että sekä gynekologi että lääkäri siellä rintakirurgian laitoksella eivät kumpikaan ottaneet huoltani tosissaan ja kuunnelleet minua.

    Olisin ymmärtänyt, jos olisi oikeasti tutkittu asiaa ja todettu, että fyysisesti leikkaus voisi olla hyvä/huono vaihtoehto syistä x, y ja z, ja/mutta aiemmat mielenterveysongelmat ja niiden tilan huomioiden ei tällä hetkellä suositella isoa leikkausta. Mutta kun ei, muutama minuutti, vilkaisu rintoihin ja ovesta ulos koska olet epätasapainoinen paska.

    Anteeksi kun tässä aloin käydä läpi vanhaa tilannetta – enemmin vain itseni takia, jos pääsisin asian kanssa mielessäni vähän eteenpäin <3

  6. Satu sanoo:

    Hei

    Kertoisitko vielä minkälaiset tukiliivit oli käytössä, merkki? Itsellä leikkaus edessä ja liivit hankkimatta ☺️

Kommentoi