Ollaan oltu nyt kolmena päivänä harjoittelemassa päiväkodissa. Ristiriitaiset tunteet! Osa minusta hyppii ja hurraa, jes vihdoinkin oikeasti aikaa tehdä duuneja ilman huonoa omaa tuntoa ”äitillä on vaan vielä tää yksi homma, laitetetaanko joku dvd-pyörimään”-kommenteista. Ja se toinen puoli taas asettuu X-asentoon tuohon ulko-oven eteen ja huutaa että ei, emme ole vielä valmiita tähän!
Päiväkotimaailma tuntuu liian rajulta muutokselta kotihoidossa olleille lapsille, Elvikselle etenkin. Itsekkin olen aivan puhki ja pää pyörällä kaikista asioista näiden muutamatuntisten harjoittelupäivien jälkeen, miltähän tämä kaikki mahtaa pienestä lapsesta tuntua. Huh!
Koska Kaapo ja Elvis ovat eri ryhmissä, olen lähinnä hengaillut Elviksen kanssa pienten puolella. Ensimmäinen ihmetykseni oli se että pienet eivät ulkoile joka päivä. Odotin ehkä liikoja myöskin päivittäisestä opetuksesta. Ei siellä ei ole aamupiiriä, puhuta viikonpäivistä, säästä tai mistään. Leikitään vaan. Ja sanomattakin on selvää että jos ryhmässä on 18 lasta ja 4 aikuista niin kaikki itkevät lapset eivät vain pääse syliin silloin kun harmittaa. Ja jos joku ottaa toiselta lelun tai tönii niin sitä ei välttämättä huomata. Ja tarkoitukseni ei ole kritisoida, nämä ovat vain havaintojani yleisesti päiväkotielämästä. Kaikki hoitajat ovat kyllä todella kivoja ja ottavat lapset huomioon, niin hyvin kun se vain on mahdollista.
Kaapo on taas ollut itsekeseen todella reippaasti. Välillä olen päässyt kurkkimaan että mitä hän on tehnyt. Näin tänään ikkunasta kun hänelle ilkuttiin ulkona, vitsit että tuntui pahalta. Eikä se yksi vahtivuorossa ollut aikuinen tietenkään huomannut. Onneksi Kaapo oli sinnikäs ja myöhemmin heillä näytti näiden ilkkujien kanssa olevan ihan hyvät leikit. Meno isojen puolella vaikuttaa kyllä olevan paljon rauhallisempaa kun pienten puolella. Silti ajattelin tekemisen olevan enemmän ohjattua. Kaapo pelasi tänään tunnin tietokoneella (!!!). Ehkä sekoitan nyt päivähoidon esikouluun, myönnettäköön että minulla oli hoidosta erilainen mielikuva. Tai sitten olen nähnyt vasta liian vähän.
Tänään testattiin päikkäreille menoa. Silittelin Elviksen uneen. Tunnin päästä hän heräsi hysteerisesti itkemään äitiä. Harjoittelun aikana en ole voinut edes käväistä viereisessä huoneessa ilman kauheaa itkua ja huutoa. Ensi viikosta tulee tulemaan tosi rankka kun tositoimet oikeasti alkavat. Sydän on särkyneenä jo valmiiksi kun mietin jättäväni lapset ensimmäistä kertaa yksin päiväkotiin. Kauheaa kun ei voi yhtään tietää että mitä siellä tapahtuu.
Kuitenkin tässä on puolensa. Kai. Onko? Ainakin lapset saavat pehmeästi totutella päiväkotielämään muutaman kerran viikossa ennen ensi syksyä. Meinasin kirjoittaa että laspille tekee ihan hyvää irroitautua vähän minusta ja itsenäistyä – SIIS ANTEEKSI MITÄ. Iroittautua äidistä ja itsenäistyä 2 -ja 4 vuotiaina? Seuraakin he saavat kotona toisistaan sekä päiväkerhojen, puistojen ja muskareiden muista lapsista, sitäkään en voi käyttää verukkeena hoidon tarpeelle. Töitä olisi kuitenkin tehtävä, ja nämä projektit eivät odota. Painostus takaisin työelämään on aika vahva, joka suunnalta. Mutta onko aika kauheaa tehdä se lasten kustannuksella.
Tiedän, kirjoitukseni on varmasti tosi sekava ja paniikinomainen. Parin kuukauden päästä varmaan nauran tälle ja ajattelen että olipas siinä hysteerinen mutsi.
Onko teillä muilla ollut päiväkodin aloitus (tai siis harjoittelu) yhtä kauheaa?
ps. Katsokaa miten reippaasti mun vauva syö ekaa päiväkotilounastaan, otti vielä lisää!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Voi, ymmärrän niin tunteesi. Meillä tyttö aloittaa päiväkodin ensi syksynä ja itsellä samat mietteet. Oon jo itkenyt …apua! päiväkodinjohtajalle puhelimessa ku sovin hiiiiukan etukäteen ekaa tutustumista. Mitäköhän tulee olemaan sitte kun on oikeasti ajankohtaista?! Paljonko yli kahden Elvis on? Meillä tyttö aloittaessaan n. 2,5v
Höh! Ikävää jos on ollut vielä vähän tommosta, mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa.
Itte oon vieläkin ihan pihalla siitä, että mitä ne oikeesti tuolla päiväkodissa ees touhuu. Mutta ymmärtääkseni ainakin ulkoilevat päivittäin. Ellei nyt ihan myrsky ole. o.O
Meillähän jäi harjoittelut kaikki tekemättä! Kerran kerettiin käydä sisällä tutkimassa paikat läpi, poika leikki sen hetken kun äiti täytteli lappuja. Sitten päästiinkin jo tosihommiin. Eli minä töihin ja poika jäi sinne. Eikä ongelmia..
Ekat kolme – neljä viikkoo oli vähän lyhyempiä, kun saattoi vielä olla isinsä kanssa.. Nyt sitten kuitenkin ihan aina siellä kun mäkin töissä. Mut tosiaan, ei oo ongelmia ollut ollenkaan. Vaikka oli sen reilu 3v kun uransa aloitti. 
mutta aina on ollutkin supersosiaalinen ja tykännyt ihmisistä. Oli vissiin vaan innoissaan kun oli paljon kavereita ja paljon tekemistä. Koskaan ei oo jäänyt itkemään tai mitään.
Mut meidän onni, et sujui noin helposti. ♥ mut täytyy myöntää, erilaistahan tää on siihen kotiarkeen verrattuna. Kun kokoajan täytyy olla juoksemassa jonnekin.. Huh. No, nyt saadaan ainakin vapaapäivät mukavasti sairastaa kotona.
Tsemppiä teillekin.
Tsemppiä! Riippuu niin paljon lapsesta ja äidistä miten se homma alkaa rullaamaan. meillä on mies harjoitellut lasten kanssa päiväkodissa ja kaikki on mennyt hyvin. Kun 3,5v ja 2 vuotias aloittivat päiväkodissa, ongelmia oli isommalla, jännitti jo illalla päikkäriin menoa. Pienempi meni aina ilman ongelmia iloisena. Itsehän väänsin itkua kun jätin ne ekan kerran sinne…..
Kaikki on mennyt kummankin päikkäritaipaleella erittäin hyvin. Nuorin aloitti päiväkodin, vähän alle kaksi vuotiaana ja huuto oli tosi kova joka ikinen aamu n. 2kk. minulla ei tehnyt enää pahaa, kun nuiden isompien kanssa tuli tehtyä se oma työ omien ajatusten kanssa. Pienimmällä on vain niin hurja tempperamentti joka asiassa. Mutta lapset tottuu varmasti ja oppivat tykkäämään, äiti oppii tykkäämään kun tottuu ajatukseen 
Samoja fiiliksiä kun täällä, meillä 2,5 vuotias on ihan superi reipas. Reilu vuosikkaan tarpeet otetaan päivähoidossa erilailla huomioon, aina on aikuinen vieressä., syöttää, nukuttaa, vahtii, opettaa. Kun taas 2 vuotiaat leikkii jo itsekseen ja tosiaan pääsevät vaikka tönimään toisiaan. Meidän ”vauvaa” ei ole tönitty, revitty ym. kun aina tosiaan on joku ihanihan vieressä. Onneksi pehmeä lasku meilläkin, tunteja viikossa 15-20 eli ihan OK.
Tsemppiä hurjana. Sulla on niiin ihanat ja reippaat pojat. I feel You!!!
Tsemppiä Minttu ja pojat!!! Itse muistan kun vein ekaa viikkoa nyt 6 vuotiaan hoitoon,joka ikinen päivä oksensin bussipysäkillä pahaa oloani,huonoa omaa tuntoani. Mutta hyvin me selvittiin
Silti nyt toisen kohdalla venytän menoa koko ajan…juuri samasta syystä,ahdistaa jo ajatuskin että pieni joutuu pois kotihoidosta,2 vuotiaana!
mut minkäs sitä omille tunteilleen voi?
Tsemppiä tulevaan viikkoon. Vaikka tuntuu kliseeltä, niin uskon että hyvin se menee ja viimeistään kuukauden päästä teillä päiväkoti kuuluu osana arkeen.
Tsemppiä! Se on tosi hankalaa ja rankkaa, vaikka mä olenkin jopa itse lastentarhanopettaja ammatiltani, mutta ennenkaikkea mä olen omille lapsilleni äiti.
ja se on ihan normaalia, että ekoilla viikoilla itkee kotimatkoilla sekä äiti, että lapset.
Pelkäsin ihan kamalasti, että esikoista kiusataan ja kuopus itkee perään. Me aloitettiin jo elokuussa ja esikoinen aloitti siis päiväkotiuran jo toistamiseen, kun oli välillä mun kanssa kotona, kun olin äitiyslomalla. Kuopus on sopeutunutkin paremmin ja muisteli kavereita lomallakin. Esikoisesta on kuoriutunut pierujuttuja puhuva koltiainen, mutta ehkä se on se tapa, jolla pikkupojat ystävystyy.
Melkein kolmen viikon loman jälkeen on ollut alku taas hankalaa, varsinkin isommalla, joka osaa jo sanoa, että ei halua mennä, mutta joka päivä sillä on ollut kivaa ja nyt tuli taas tänään huuto, kun piti lähtee kotiin.
Hyvin se menee
Tsemppiä teille! Meidän 3-vuotiaat aloitti syksyllä, ja kun kyseessä oli ranskalainen koulu, niin pehmeä lasku tarkoitti sitä, että ekana aamuna isä saattoi luokan sisälle saakka.
Lapset on kyllä niin eri ikäisenä valmiita, kaksosista toinen oli ihan into piukassa alusta asti, ja toisella oli monta viikkoa tosi vaikeaa – ja nyt taas joulun jälkeen.
Eroa on myös paikoissa, 18 lasta pienten ryhmässä on kyllä aika paljon, vaikka sekin voidaan kyllä järjestää niin, että meno ei ole ihan liian villiä. Jos sulla on henkilökunnasta hyvä fiilis, niin se on aika iso juttu, silloin voi luottaa siihen, että lapsista pidetään huolta.
Siis täh, Ihanko tosi päivähoidossa pelataan tietokoneella?? :O Ja hassua ettei siellä ulkoilla joka päivä. :/ ja jotenkin hassua myös ettei pojat ole samassa ryhmässä. Olisko se ollut mahdollista? Toivottavasti mä saisin nuo joskus samaan ryhmään kun itselle tuntuisi hyvältä kun tietää että heillä on edes toisena.
mä oon jotenkin aina luullut että sisarukset on automaattisesti samassa ryhmässä.
Mulla oli ihan sama kysymys, että mitä, tietokoneet päiväkodissa??? oikeesti? piti ihan googlettaaa et sitäkö se meininki on nykyään
Samaa ihmettelen minäkin! Perhepäivähoitajana en voisikuvitellakkaan antaa hoitolasteni pelaavan hoidoss tietokoneella, kyllä ne jutut kuuluu isommille lapsille ja kotiin.
Samoin nykyään tuntuuolevan tuotv:n töllötys muotia, joka välissä.
Olen ilkeä hoitotäti mutten anna katsoatv:tä joka päivä, en edes ison koululaisen (hoidokki) pienten päiväuniajalla, vaikka siitävälillä marisee.
Mutta ulkoilusta, mekin oltiin tänään ulkona vaikka pakkašta -15. Oli ihan tyyni sää. Puolisen tunti riitti oli omakinnenä jo kylmänä. Mutta rauhoitti. Kummasti aamusta alkaneit villejä leikkejä, nyt leikit jatkuu rauhallisemmin.
2 lasta alle 2v. Ja kaksi 3v.
Tiedän tunteen <3 liiankin hyvin!
Mutta jäi vaivaamaan, että miski ei ulkoilla? Siksikö että sataa tms?
Valon päiväkodissa kaikki ulkoilee joka päivä kaksi kertaa, ainostaan sillon jää ulkoilut kun sataa kaatamalla tai on pakkasta yli10astetta. Sillon kun oli ne pääkallokelit niin päiväkodin piha oli niin jäinen että eivät voineet ulkoilla pihalla pariin päivään, mutta muuten kyllä sinne menevät.
tsemppiä muru <3
Oi voivoivoivoivoi.
Mulla on mielestäni todella hyvä tilanne ja olen edelleen kotona 2- ja 3-vuotiaitten kanssa. Syksyllä tuo 2-vuotias täyttää 3 ja olisi aika mennä töihin. APUA. Nyt jo vähän ahdista, mutta yritänpä olla ajattelematta asiaa
Meidän tytöt ovat mielestäni todella onnekkaita kun saavat olla näin pitkään kotona. Mutta kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole ja eiköhän ne 1-vuotiaana hoitoon menneet myös ihan elämässä pärjää. Lapset on sopeutuvaisia ja luotan, että tytötkin päiväkotiin sopeutuvat, vaikka alku on varmaan hankalaa. Ainakin äidille.
Kyllä minäkin ole ajatellut, että päiväkodissa lauletaan ja soitetaan ja askarrellaan. No, kaipa ne minunkin pilvilinnat sitten syksyllä murenee :/ Sitä odotellessa! =D
Tsemppiä teille uusiin tuuliin!
Kuulostaa kyllä pikkasen oudolta, että pienet eivät ulkoilisi joka päivä, kun meidän päiväkodilla niin tehdään. Toki ymmärrän, että kun pieniä on niin paljon ja aikuisa niin vähän niin jo pelkkä pukeminen tuo omat haasteensa saati sitten siellä ulkona olo (riipuu kuinka pienistä lapsista kyse) ja se riisumisepisodi.
Toivottavasti teillä alkaa mennä kivasti tuo päiväkotihomma! Kunhan pojat löytää ne omat kaverinsa ja tottuu täteihin, niin sinne jääminenkin on helpompaa. Alussa varmaan kannattaa kuitenkin varata hyvin aikaa sinne päiväkodille viemiseen, ettei kauhealla hopulla tee lähtöä töihin. Kun aika on kypsä, on se kotiin lähtö se ikävin osuus päiväkotipäivästä poikienkin mielestä ;))
Tsemppiä!<3
Nyt mua vähän kaduttaa, että menin tämän lukemaan. Mun poika alottaa päivähoitouransa(ryhmäperhepäivähoidossa) kolmen viikon kuluttua ja ikää löytyy vasta vajaa 10kk. Kotiin ei vaan ole vara jäädä, minkä kyllä mielellään tekisin. Noh kuitenkin, tähän asti olen ollut hyvällä ja positiivisella mielellä asiasta, että hyvin se menee. Mutta nyt näen sieluni silmin miten minun vauvaa tönitään ja kiusataan, eikä pieni osaa puolustautua eikä kukaan nää.
Voi surkeus..
Meidän lapset, 1v ja 2v aloittivat päiväkodissa tutustumisen tällä viikolla ja ens viikolla alkaa sitten ihan kunnolla. Meillä lapset pääsivät samaan ryhmään, koska iän puolesta samaan ryhmään kuuluvat. Harvemmissa päiväkodeissa on sisarusryhmiä, olen päiväkodeissa ollut töissä ja elämäni aikana yhden kerran sisarusryhmään törmännyt. Yleensä ne ryhmät menee 0-3v, sit on eskariryhmä ja noiden välissä yks ryhmä. Jolloinka jos omat lapset on vaikka 2v ja 4v, ei ole mahdollista laittaa heitä samaan ryhmään vaikka vanhemmat niin toivoisivatkin. Meidän päiväkodissa isommat sisaret kyllä pääsevät päivän aikana moikkaaman pikkusisaruksiaan jos haluavat
Että kyllä luulisin että sinun pikkuisenkin kanssa on koko ajan joku aikuinen 
Se meidän päiksyn vauva ei ole kertaakaan itkenyt, meillä on noita 1,5-vuotiaita lähinnä ne jotka itkee useita tunteja äidin ja isin perään 
Mutta eivät joudu itkemään yksin, vaan hoitaja pitää sylissä ja halittelee ja lohduttaa surijoita 
Niin ja meidän lasten ryhmässä on yksi n.10kk vauva ja hänellä on koko ajan yksi hoitaja mukana. Itseäni tosin se häiritsee, että hoitaja koko ajan kantaa ja sylittelee vauvaa eikä vauva pääse siis ollenkaan leikkimään eikä harjoittelemaan liikkumista.. Ruokailussakin hoitaja pitää vauvaa sylissä ja esim. kallistaa vauvan selälleen ja juottaa nokkamukista maitoa ja vauva hermostuu
Kyllä se siitä! Sisu tykkäsi alusta asti päiväkodista ja oltiin Sirpan kanssa yhtenä päivänä vaan Sisun kanssa.
Päiväkotiin meno taas oli tositosi hankalaa- joulun jälkeiseen aikaan asti! Aamulla itki ja raivosi ja tuntui tosi pahalta viedä väkisin, kun Sisu tiesi, että Sirpan kanssa tullaan kotiin tai kerhoillaan. Sinnikkäästi purin huulta ja kuuntelin raivoomiset päivä toisesa jälkeen hokien päässä ”pakko kestää, Sisu tarvii tätä”.. Eipä se juu auttanu mitää ja Joonakselle kirosin sen ollessa pois kotoa miten vihaan koko päiväkotia enkä jaksa enää kertaakaan.
Joululoman aikana tapahtui ihmeitä! Viimeisinä lomapäivinä Sisu alkoi puhumaan kuinka tahtoisi päiväkotiin ja kaikki kolme päivää tällä viikolla poika on ollu ihan innoissaan aamuisin♥ *kopkop* toivottavasti tää jatkuis ja se raivoominen oli Sisun tapa purkaa uutta juttua, kun muuten meni niin hyvin.
Toi päiväkoti on kyllä niin ihana missä Sisu on! Siellä on kolme ryhmää; pienet, Sisun ryhmä ja eskarit. Sisun ryhmässä on 23 lasta ja neljä aikuista ja on kovasti ohjattua toimintaa ja lapsia tuetaan paljon tekemisissään. Sisun menon jälkeen tukijuttuja on lisätty ja nytkin käyn tukiviittomaopetuksessa yhden hoitajan kanssa, kun yksi jo viittoo aina puhetta käyttäessään.
Toi ulkoilu on kyllä vähän hassua, miksei ulkoile joka päivä:O? Ja tietokone päiväkodissako?:D noo, se on sitä nykyaikaa, puheopetuksessakin täti ihmetteli miksei Sisu osaa käyttää tablettia ja pelailla.. Ööh, se on kolme eikä meillä pelailla juurikaan millään koneilla?
Tsempit jatkoon!
Kuulostaapa oudolta,ettei ulkoilla joka päivä! Meillä pojat on aloittaneet kovin pieninä päiväkotielämän (11 kk ja 1v),molemmilla sujui tosi hyvin aloitus. Me tosin harjoiteltiin niin,että oltiin yhdessä 2 päivänä n. tunti,sen jälkeen poika yksin n. 3 tuntia,seuraavana päivänä jo 5-6 tuntia ja sitten jo koko päivät.
”Meidän” päiväkodissa molemmilla on aamupiiri (pienempi siis vielä pienten puolella,vanhempi eskarissa), pienemmällä toimintatuokio (musiikkia,askartelua,jumppaa…joka päivä jotakin) jonka jälkeen menevät ulos.Myös iltapäivällä ulkoilevat,satoi tai paistoi. Mua se tosin välillä rassaa,kun pitää tunkea märät ja kuraiset pojat autoon – mutta ei oo niin pakko ulkoilla sitten enää kotona jos on muuta,tai sataa
Vanhemmalla on ollut kyllä myös AINA noi toimintatuokiot,paljon retkiä (metsään,puistoon,kaupungille,kirjastoon jne) ja viikoittain sekä jumppa- että lauluhetki vakiopäivinä.
Toivotaan että pojilla sujuu hyvin alun kankeudesta huolimatta – tosi paljon on kyllä päiväkodeissa ja henkilökunnissa eroja.
Niin,ja tsemppiä äidillekin – meillä aloitukset on olleet vrankimpia mulle (itku kurkussa oon jättänyt pojat ekan viikon ajan)
Elvis on suloisin, en kestä! Minusta aika jännää, ettei ulkoilla päivittäin. Täällä kyllä ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Voin helposti kuvitella tuon sinun tuskan, omat murut toisten hoidettaviksi. Tsemppiä!
Meillä tyttö aloitti perhepäivähoitajalla 2v 1kk ikäisenä, eli viime syksynä
Me käytiin tutustumassa kahtena päivänä yhteensä 3 tuntia, sitten viikon tauko ja hoitoon. Mie olin ainoa jolla itketti 
Lapsi on kyllä harjoitellu jo koko edellisen vuoden, ko on ollu isovanhemmilla hoidossa joka päivä mun koulun ajan. Päiväkotiin en vielä veis, jotenki se iso ryhmäkoko ahdistaa, ja ollaan jätetty ne parit kerrat varahoitoki käyttämättä, kun se olis päiväkodissa. Tuo perhepäivähoito on kyllä aivan täydellinen, 4 lasta, ja hoitajalla on monen kymmenen vuoden kokemus. Ulkoilua on päivittäin jos ei aivan karsea keli ole, ja ovat askarrelleet ja leiponeet yms. vaikkaki en edes odottanu että olis mitään suurempaa ns. ohjattua toimintaa koska nuorin tuolla on kuitenki vasta vuoden ikänen, joten luulin että se rajoittais. Kyllä mie uskon että sullaki pojat tottuu siihen nopeasti, ja rankinta se on ihan oikeasti vanhemmalle. Tottakai se on iso muutos, mutta lapset on sopeutuvaisia 
Paljon tsemppiä!
Minuakin ihmetyttää tuo ettei ulkoilla joka päivä, samoin kuin tuo että nelivuotiaalla on vain yksi valvoja pihalla. En haluaisi huolestuttaa, mutta aika outoa tuo on, kun valtakunnallinen suositus on vähintään kaksi tuntia ulkoilua päivässä, joka päivä. Tietokoneita tiedän kyllä joissain päiväkodeissa olevan lapsiakin varten, mutta harvemmin niissä päivittäin saa jokaine lapsi pelata.
Meillä Valo ei voinut sietää päiväkotiin jäämistä neljän viikon päiväkotiurallan. Hän kyllä viihtyi siellä ihan hyvin, mutta vanhemmasta eroaminen oli äärimmäisen vaikeaa ja töihin lähtö oli minulle sietämätöntä. Isosisko sen sijaan viihtyi loistavasti. Tsemppiä kuitenkin teille, ihan taatusti se helpottaa ajan kanssa. Ja se on ihan oikeasti totta mitä ne hoitajat vakuuttaa: lapsen itku loppuu ihan oikeasti kun vanhempi katoaa näkyvistä
Tsemppiä! Mullekin oli tosi rankka laittaa poikia tarhaan, Onni varsinkin meni kaksivuotiaana ja oli tosi ujo ja varovainen. Ekat viikot mä en osannut edes tehdä mitään kun oli vain pala kurkussa toisen puolesta. Täytyy kyllä sanoa, että täällä meidän tarhassa (Islannissa) pienillä ja isoilla on aamupiirit, käydään samat aamulaulut läpi joka päivä, ja päivät ja kelit ja vaikka mitä. Samoin kuin ulos mennään kahdesti päivässä. Oli melkein keli mikä keli. Jotenkin kuvittelin että Suomessa on samanlainen systeemi. Nyt molemmat pojat on tarhassa ja viihtyy TOSI hyvin. Onnikin on reipastunut ihan hirveästi ja sosiaalinen kanssakäyminen vilkastunut, kun on tullut hyviä kavereita. Ensi syksynä sit kouluun. Hui, mua heikottaa jo nyt ajatella sitä
Tsemppiä
Onneks sinne voi aina soittaa jos oikeen alkaa epäilyttää miten siellä päiväkodissa nyt meneekään vaikka aikavarmasti saa vastauksen ,että hyvin ja itku perään unohtu heti äidin koukatessa nurkan taakse 
Mun sydäntä riipii jo nyt ajatus siitä et jossain vaiheessa toi mun VAUVA on vaan vietävä päiväkotiin ,mut niin se vaan menee ja selvittävä on
Ja sulla on niin reippaalta kuulostavat pojat et eihän tää voikun mennä hyvin <3
Mitä, muutamassakin kaupungissa asuneena en ole koskaan kuullut että vanhempi olisi päässyt lapsen kanssa harjoittelemaan päiväkodin aloitusta? Oma silloinen kolmevee oli ekalla viikolla vain kuuden tunnin päivää kun olin vielä kotona eikä ollut mitään puhetta, että olisin voinut mennä mukaan?
Ja äidillä oli todellakin itku ja iso parku tuolloin, lapsi pärjäsi paljon paremmin….
Meillä on kanssa harjoiteltu päiväkotielämää tällä viikolla 1v 4 kk ikäisen lapsen kanssa. Tiistaina mentiin aamupalalle, hengailin itse paikalla noin tunnin. Lastentarhanope oli sitä mieltä, että heti alusta alkarn on hyvä jättää lapsi edes hetkeksi ilman vanhempaa päiväkodille. Se eroaminen, kun on varmasti niitä hankalimpia asioita. Ekana päivänä kävivät ulkoilemassa ja lounaan jälkeen hainkin pojan kotiin. Kahtena seuraavana päivänä hain lapsen välipalan jälkeen eli päikkäritkin nukkui päiväkodilla. Vaihtelevasti on mennyt. Jonkin verran poju on itkeskellyt, mutta toisaalta on ollut tosi reipas. Toissapäivänä ei ollut millänsäkään, kun menin hakemaan vaan jatkoi leikkejään.
Meidän päiväkodissa ulkoillaan päivittän, ellei ole hirmuista pakkasta. En tiedä, minkälaista ohjattua toimintaa ryhmässä on. Ko. ryhmä vasta perustettiin, joten heillä on vielä vähän hakusessa toiminnat. Osa lapsista tuli ryhmään päikyn muista ryhmistä ja ilmeisesti joka ryhmällä on ollut vähän erilaiset ohjatut toiminnat.
Päikyn aloittaminen on vaikuttanut yöuniin ja heräilyjä on x per yö. Toivottavasti yöt helpottuvat pian. Myös äidin poistuminen kotoa aiheuttaa itkua. Pääsääntöisesti aloitus on mennyt kuitenkin kivasti.
Meilläkään ei O:n ekana päiväkotivuotena (aloitti 2 v 3kk, pienten ryhmässä) aina ehditty ulkoilemaan – etenkin kun pojan päivät oli 9.30-15 suunnilleen, joten se iltapäivän viimeinen ulkoistus jäi tarhassa tekemättä. Ensimmäinen vuosi sujuikin hyvin, varmasti juuri pienemmän ryhmän ja vielä pienempien pienryhmien ansiosta.
). Elokuussa EHKÄ uusi yritys molempien kanssa, mutta huoh.
Sen sijaan päiväkotiura päättyi viime marraskuussa toistaiseksi, kun totesin että sellaisesta 20 h/vko hoidosta oli enemmän haittaa kuin hyötyä (kiusaamista tai ”kiusaamista”, lapsi levottomampi ja selvästi tahtoi ennemmin olla kotona, ja toisaalta kotona viihdyttää 1v 9 kk nuorempaa pikkuveljeään ja tadaa, äidillä on omaa aikaa
Se on totta, että lapsen itku yleensä helpottaa kun vanhempi katoaa näköpiiristä ja päivähoidossa on paljon hyvää – ja onneksi mieltään voi sitten muuttaa jos tuntuu että ottaa enemmän kuin antaa. En ole siis pro-kotihoito sen enempää kuin päiväkotia vastaan, nyt vaan nautin tästä ah-niin-löysästä aikataulusta ja yliannostuksesta omia lapsia.
Tsemppiä koko triolle!
Huh miten kurja aloitus :/ Ei meilläkään keskimmäisen kanssa aloitus mennyt ihan putkeen, muistan ikuisesti kun olimme tutustumassa ja yksi pieni poika itki aamun ja kukaan ei lohduttanut. Yksikin hoitaja vaan lösähti sohvalle kertoileen siskon lapsesta ku pieni poika tuhersi itkua. Lopulta minä menin ja lohdutin sitä poikaa. Tuosta on jo 2 vuotta, mutta en vieläkään ole unohtanut. Mutta silloin kaksi ihanaa vakkaria olivat sairaslomilla ja tuolla oli huonoja tuuraajia, ne vakituiset olisivat taatusti lohduttaneet lasta.
Meilläkään ei pienten puolella ulkoilla, jos on huono sää. Mulla särähti korvaan eniten tuo, että päiväkodissa annetaan lapsen pelata tunti? Kysyisin kyllä aika tarkkaan, että miksi ihmeessä.
Kyllä kaikki järjestyy ja alun jälkeen alkaa varmasti sujua. Tärkeintä, että hoitajat ovat mukavia ja heidän kanssaan on hyvä keskustella, silloin kaikki esiin tulevat mahdolliset ongelmat on helppo selvittää. Tsemppiä
Särähti kyllä korvaan -ei ulkoilla -ei ohjattua esim aamupiiriä ja -pelataan tietokoneella. Omat muksut ovat jo niin isoja et toinen enää päiväkodissa mutta muistan ne sydäntäriipaisevat hetket kun ekan kerran jäivät yksin.mutta nopeasti se menee ohi ja lapsi tottuu. pian loukkaannut kun lapsi ei haluakaan lähteä kanssasi kotiin
Kuulostaapa tosiaan minunkin korvaani oudolta ettei ulkoilla. Meillä poika on ollut kahdessa päiväkodissa ja molemmista on tullut viestiä aina syksyllä kotiin, että kurakamppeet kuntoon – he ulkoilevat kelissä kuin kelissä.
Meillä on myös molemmissa päiväkodeissa ollut aina selkeää ohjelmaa ja viikkorytmi on ollut hyvin rutiininomainen, tyyliin maanantaina muskaria, tiistaina puolet ryhmästä askartelee ja puolet leikkii, keskiviikkona omanlelun päivä, torstainan toinen puoli askartelee ja perjantaina jumpataan tai retkeillään lähimetsässä. Ja noiden lisäksi tosiaan joka päivä ulkoillaan kahdesti. Ainoastaan ihan poikkeustapauksissa ovat aamupäivällä olleet sisällä, mutta sitten kuulemma lapset jo kiipeilevät seinillä välipalaan mennessä.
Minuakin entisenä ”päiväkodin tätinä” ihmetyttää hieman tuo ulkoilujuttu… Itse olin nimenomaan pienten (alle 3v.) ryhmässä ja kyllä me vaan ulkoiltiin ihan joka päivä, ainoa rajoittava tekijä ulkoiluun oli pakkasraja.
Aamupiiriä ei meilläkään pienten ryhmässä ollut, mutta isompien ryhmissä kyllä.
Muuten suhtaudun päiväkotimeininkiin myönteisesti ja uskon, että teidänkin pojat sopeutuvat joukkoon vallan mainiosti.
Apua! Nyt mäkii rupesin pelkäämään hoidon alotusta. Meillä se olis eessä ens kuun alussa. Toi kiusaaminen ym pelottaa. Pärjääkö nuo pienet siellä?! Mut toisaalta mietin et miten meijän super reipas 2,5v kotiutuu pienten ryhmään. Onko siellä kavereita?
MUTTA! Olen kylläkin aika varma että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin
Ps. Meillä pk:n lastentarhanopettaja tulee ensin käymään meillä kotona, tutustuu lapsiin eka niin. Aika kiva
Taas olen kerran niin iloinen, että tyttäreni on montessoripäväkodissa. En pysty tunnistamaan meidän päiväkotia noista, mutta kunnallisen PK Sörkän kyllä, missä tyttäreni oli aiemmin.
Hei, Tsemppiä päiväkotiuraan sekä äidille, että lapsille. It takes time <3
Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, eli kuulostaa perin oudolta ettei pienempien ryhmässä ulkoilla joka päivä. Meidän lapsi on 1-3v ryhmässä ja he ovat kyllä ulkona joka päivä ja ilmasta riippumatta. Jos on oikein oikein karsea ilma niin silloin sen ryhmän isot, eli 2-3 vuotiaat on ulkoilemassa ja pienet eli 1- vuotiaat on sisällä.
Myös tuo, että pienten ryhmässä on 18 lasta ja 4 hoitajaa on aika jännää. Luulin että alle 3-vuotialla hoitosuhde on max 4 lasta / 1 aikuinen. Tuostahan tulee 4½ lasta per aikuinen. Eri asia jos ryhmässä on esim. 3 lasta jotka ovat jo täyttäneet 3 vuotta. 3 ikävuodesta alkaen kerroin muuttuu. Myös se vaikuttaa onko ryhmässä paljon sellaisia jotka ovat vain osan viikkoa hoidossa.
Tuokin oli yllätys, että isojen ryhmässä saa pelata koneella ja vielä noin kauan. En edes tiennyt että tietokoneet on käytössä lapsilla päiväkodissa ennen eskaria. No aina oppii uutta.
Tsemppiä!
Meillä poika oli aikoinaan kotihoidossa ja lähti päiväkotiin n.3,5v ikäisenä. Hän on aika herkkä ja hitaasti lämpeävä tapaus. Meni vuosi, ennen kuin hän sopeutui päiväkotiin. Uskalsi ottaa lisää ruokaa, puhua hoitajille asiansa, sanoa jos on vessahätä ja ettei tullut itkua.
Jos pojat ovat muutaman päivän viikossa hoidossa, kannattaa tarkkaan miettiä, miten ne päivät sijoittelee. Ehkä peräkkäin? Voi nimittäin olla, että jos päiväkotipäiviä on muutama ripoteltuna sinne tänne, on sopeutuminen todella vaikeaa (enkä tällä tarkoita sitä, että olisi parempi olla enemmän).
Lapset kuitenkin ryhmäytyvät ja löytävät kavereita kun ovat paljon päiväkodissa..kun hoitoa on silloin tällöin yksi päivä, on lapsen vaikeampaa sopeutua päiväkotiarkeen kun päiväkodin aloitus alkaa ikään kuin aina alusta.
Ota rohekasti esille asioita päiväkodissa.. Vaikka ihan ääneen ihmetellen, ilman sitä kritisointia. Juuri tuo ulkoilu. Todella tärkeää lapsille. Pitäisi mennä sateella ja pakkasella. Aina. Ainakin melkein.
Muistan elävästi vieläkin sen päivän n. 4-vuoden takaa kun jätin pienen 2-vuotiaani päiväkotiin ensimmäistä kertaa. Olisi tehnyt itsenikin mieli itkeä yhtä lujaa kuin mitä poika itki! ”Äitinä oleminen tuntuu siltä, kuin antaisi sydämensä vaeltaa kehonsa ulkopuolella” En muista mistä olen moisen sanonnan kuullut, mutta tuntui silloin niin osuvalta! Mutta todellakin siihen kaikkeen tottui nopeasti niin poika kuin äitikin. Onneksi alun jälkeen omasta lapsesta huomaa nopeasti viihtyykö hän hoidossa ja onko siellä kaikki hyvin, pahoja päiviä tulee tietysti joskus kuten meille aikuisillekin. Tsemppiä jatkoon!
Voi toisia, kyllä se siitä varmasti helpottaa ja jonkin ajan kuluttua itku tuleekin tosiaan vasta siinä vaiheessa kun menet pojat hakemaan, aina ihan kesken leikkien
Tässä vaiheessa ei varmaan kannata vielä liikaa päätellä mitä päiväkodissa loppu viimein tulee päivisin ohjelmana olemaan. Oman nyt jo koululaisen ajalta muistelen että niin joka syksy kuin joulun jälkeenkin otti henkilökunta aina muutaman viikon vähän ”kevyemmän” jakson alkuun. Lapset saivat tutustua (vanhemmat olla mahd mukana) ja henkilökunta aikaa hahmottaa ryhmän dynamiikkaa ja suunnitella toimintaa.
Jos tosiaan pienet ei välttämättä ulkoile ollenkaan koko päivänä se kuulostaa vähän hassulta mutta olisiko mahdollista että ryhmä ulkoilee iltapäivällä mutta teillä vaan on päivä siihen mennessä jo loppunut? Pienet eivät yleensä mene ulos kovin aikaisin ihan sen takia että heillä kun ei liikettä vielä välttämättä tule kovin paljon ehtii muuten niillä viimeisenä viiden aikaan haettavilla tulla jo kylmä.
Tsemppiä!
Meillä pienellä paikkakunnalla pääsin poikien kanssa tutustumaan päiväkotiin 1, 5 viikkoa ennen aloittamista:) aluksi 4 päivää äidin kanssa ja sitten vähitellen pidennettiin päivää kun yksin jäivät. Pojat oli 9 kk ja 2 v kun aloittivat ja todellahhyvin on menny:) kumpikin viihtyy ja isompi jää tosi mielellään hoitoon, pienempi erotessa vähän kitisee mutta rauhoittuu kuulemma aina kun olen lähtenyt.
Joka päivä ulkoilevat 2 kertaa, on ryhmähetkiä ja aktiviteettejä joka päivä. Olen kyllä ollut tyytyväinen vaikka tervettä päivää ei montaa ole aloituksen jälkeen ollut. Mutta ehkä se sairastelukin helpottaa kun tottuvat uuteen bakteerikantaan:)
Kiitos tästä rehellisestä postauksesta! Itse olen vielä kotona ja mun lapset on vielä paljon pienempiä.. Mutta välillä osa läheisistä yrittää painostaa viemään lapset tosi nuorena päiväkotiin. Toivon niin hartaasti, että olisi rahaa jäädä äitiysloman jälkeen hetkeksi hoitovapaalle …. Aika näyttää
Tsemppiä teille! 
Vaikuttaa vahvasti siltä että teillä on huonotasoinen päiväkoti. Kyllä ihan tavallisessa kunnallisessa päiväkodissa pitää ulkoilla päivittäin, poislukien pahimmat pääkallokelit joita sattuu muutama vuodessa. Tietokoneella pelaaminen päiväkodissa ei ole mistään kotoisin, ja yleisesti ottaen on täysin normaalia että päivään kuuluj ohjattua toimintaa kuten aamupiiriä, viikonpäivien opettelua, muskaria ja muuta mukavaa. Se että teidän lasten päiväkodissa ei tätä ole, ei todellakaan ole normaalia ja pitää kyllä odottaa enemmän.
Olen törmännyt myös Tampereella päiväkotiin jossa pienten ryhmä ei yleensä ulkoillut aamuisin, vaikka muuta vanhemmille väitettiin: kuulemma juuri ison pukemishomman takia. Kummallista, sanoisin. Oma lapseni aloitti myös tällä viikollla hoidon, ja aivan yhtä ristiriitaiset ovat tunteeni. Huonoja puolia löytyy, mutta onneksi hyviäkin. Syyllisyyttä lisää se, että valmistuin itse juuri enkä ole löytänyt vielä töitä : silti hankimme päivähoitopaikan ja harjoittelemme rauhassa hoidossa olemista, koska hakuajat ja ruuhka takaavat sen, että työn saatuani lapsi täytyisi viedä jonnekin satunnaiseen vapaaseen paikkkaan hullun lyhyeällä varoajalla. Silti tuntuu, että olen kauhea äiti kun pakotan lapseni tottumaan systeemiin jo kahden vuoden iässä, vaikka itse en ole saanut edes työpaikkaa vielä.
Kerrothan päiväkotikuulumisia myös jatkossa, näitä on todella kiinnostava lukea kun sama tilanne on päällä. Hyvä myös, että kerrot realistisesti tuntemuksista, sillä tuntuu että kaikki vaan hymistelevät että hyvin se menee ja ovat aivan rakastuneita lastensa hoitopaikkoihin.
Meillä poika meni ensimmäisen kerran tarhaan vasta 3 vuoden vanhana – Englannissa ja 3 tuntia joka aamu (kun sen saa jokainen ilmaiseksi). Vaikka käytiin tutustumassa tarhaan, niin ne ensimmäiset päivät oli ihan kauheaa ku poika jäi itkemään kurkku suorana minun perääni. Itse tietenkin itkin sitten kotiin päästyäni. Jostain syystä poika ei ollut koskaan menossa tarhan hyvillä mielin. Suomessa poika aloitti avoimen päiväkodin ja sinne sopeutumisessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Nuo ensimmäiset kerrat (tai viikot) on varmaan äideille kaikista rankimpia. Pikkuset ei varmaan niistä hirveästi muista myöhemmin. Tsemppiä!
Olen lastentarhanopettaja ja 5-vuotiaan äiti. Ei ole olemassa mitään suositusta tai ”pakkoa” ulkoilla 2 tuntia tai 2 kertaa päivässä. Me saatamme usein omassa ryhmässäni tehdä niin (varsinkin näillä kurjimmilla keleillä, että aamupäivällä paneudumme pitkäkestoisempaan ohjattuun toimintaan sisällä ja iltapäivällä menemme ajoissa pihalle. Olen töissä eskariryhmässä. Pienten ryhmässä pukemiseen kuluu niin paljon aikaa, että se on sitten aika vähäinen se ohjatun toiminnan ja leikin aika aamupäivässä. Valintoja on tehtävä. Peräänkuulutan kyllä monipuolista toimintaa. Pienten ryhmässä en koe aamupiiriä tärkeänä, mutta pienryhmissä tapahtuvat musiikki-, liikunta-, kädentaito- ja leikkituokiot ovat tärkeitä kaikenikäisten varhaiskasvatuksessa. Voihan olla, että ko. pienten ryhmässä on nyt aloittanut useampi uusi pieni, joten keskitytään nyt aluksi tutustumiseen. Kysele toiminnan sisällöstä ja siitä ulkoilustakin. Tsemppiä aloitukseen ja rohkeasti kyselemään.
Kiitos tästä kommentista! Olen samaa mieltä. Päiväkotien ammattilaiset tekevät todella tärkeää työtään ja se, mistä pitäisi olla oikeasti olla huolissaan ovat poliittiset päättäjät, jotka keksivät jatkuvasti suurentaa päiväkotien ryhmäkokoa ja samalla vähentää resursseja. Ymmärsinkö nyt jotakin väärin, mutta onko tosiaan niin, ettei kukaan 4-vuotias ole vielä kokeillut padia, tietokonetta tai vastaavaa? Onko tuo aika pois kotona tietsikalla pelaamisesta…?
Tietokoneista vielä. Ne kuuluvat tähän päivään. Ja kysy, mitä lapsi pelasi, kuinka usein hänen kohdalleen tulee tietokonevuoro jne. Meillä on 5-6-vuotiaiden ryhmissä yksi kone/ryhmä. Miettikääpä, miten paljon siinä mahtaa yksi lapsi istuskella päiväkotiviikkonsa aikana. Kun niitä lapsia on 21-22. Meillä tietokoneella on yksi lapsi kerrallaan, eikä edes joka hetki tai joka päivä. Eipä siinä paljoa aikaa tule lasta kohti. Lisäksi aikuisen kanssa katsotaan, mitä pelataan. Netistä Oppi ja Ilo -sivustoilla pelaillaan sekä Papunetissä. Eli oppimispelejä. Lisäksi eskarilaiset ovat kotona vanhempiensa kanssa luoneet Ekapelitunnukset, joilla pelaavat Ekapeli-eskaria. Kuulostaako pahalta? Ja tämä kaikki yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa.
Voi itsekin niin muistan kun meidän isommat (sillä hetkellä 3v2kk ja4v6kk) aloitti päiväkodissa, olin jo kauan sitä pelännyt, eikä alku tilannetta helpottanut. Tutustumiskäynneillä sinnittelin muutmat tunnit läpi, ja ekoja kertoja lasten jäädessä yksin pk.lle äiti itki autossa tuskaansa. Kaikki vaikutti alkuun kauhealta, ryhmäkoot isoilta, lapsen saama huomio pieneltä, kaverit liian rajuilta, ohjelma aivottomalta yms. Yritin olla lasten edessä kannustava ja reipas ettei ennakkoluulot päivähoitoa kohtaan tarttuisi lapsiin, mutta yrittämisen sijaan olisi varmaan oikeasti pitänyt OLLA reipas. Alkukauhistuksen yli päästyäni huomasinkin että paikka on ihan huippu, hoitajat osaavia ja kokonaisuus tosi hyvä. Kun lapset lopettivat kyseisessä paikassa oltiin ihan surkuna että ei haluta jättää tätä paikkaa
Onnea tuossa tilanteessa toi myös sisarusryhmä, nyt mietinnässä kovasti mites tämä pienimmäinen (nyt 2v) kun aloittaa hoidon yksin, ja missä. Sama paniikki asiasta jo etukäteen. Tällä hetkellä tuntuu vielä liian pieneltä hoitoon laitettavaksi, mutta kyllä varmaan pärjäisi jos se tulisi eteen.
)
Oudolta kuulostaa tuo ettei ulkoilla päivittäin, mutta senhän voi ottaa puheeksi, toivoa että olisi ainakin ne yhdet ulkoilut aamuisin.
Toivottavasti teilläkin tuo vielä iloksi muuttuu ja löytyy se mukava yhteinen sävel pk.n kanssa! Tsemppiä! (Ennenkaikkea äidille
Ulkoilujuttu näin ensikuulemalta ihmetyttää. Ehkä siihen on joku perusteltu syy, kannattaa kysyä jollet sitä jo tehnyt.
Päiväkodintätinä ymmärrän kyllä ettei pienillä ole päiväpiiriä. Päiväpiiri on omassa (työ)sanavarastossani vähän niinkuin kirosana
Kyllä niitä säitä ja viikonpäiviä voi jutustella muutenkin kuin siinä piirissä istuessa, ihan siinä ”vain leikin” lomassa.
Se on kyllä outoa, ettei pk:ssa olisi ohjattua toimintaa. Kyllähän se rauhoittaa olemista, kun hommia tehdään pienryhmissä. Sekä isoilla että pienillä. Jospa pk:ssa ollaan vielä vähän lomaltapaluutunnelmissa?
Jollet halua että poikasi esim pelaavat pk:ssa tietokoneella, niin sano se henkilökunnalle. Kaikenkaikkiaan kannustan olemaan aktiivinen vanhempi; kysele, kerro toiveistasi ja ajatuksistasi, perustele ja pyydä perusteluja, ihmettele, anna ruusuja ja risuja. Jos toiveesi ovat ihan järkeenkäypiä ja normipäiväkodissa mahdollisia toteuttaa, niin ihan rohkeasti suuta auki
Itkuhan siitä tulee kun poikia ekaa kertaa yksin jätät, äidille ja pienemmälle ainakin. Reippaasti vaan heipat ja ovesta ulos, eronhetkeä ei ainakaan pitkittää kannata. (varmaan jo olet kuullutkin tämän) Tsemppiä!!! Kyllä se vielä iloksi muuttuu!
Nyt äidille positiivinen vaihde silmään! Pojat aistivat ja rupeavat itsekin jännittämään päiväkotiin menoa, jos aistivat että äitikään ei ole hommasta ihan varma. Kumpikin saa paljon uusia kavereita ja oppivat uusia sosiaalisia taitoja. Iso tsemppi päälle!
Tämä kommentti etenkin Sartsalle joka oli laittamassa omaa pienokaistaan 10kk hoitoon. Itsellä oli sama tilanne, että jouduin laittamaan lapsen jo hoitoon 10kk ikäisenä. Siitä on nyt muutama kuukausi ja kaikki on mennyt todella hyvin. Etenkin noin pienet tuntuvat saavan paljon positiivista huomioo muilta vanhemmilta lapsilta kun haluavat vauvan kanssa touhuta ja ihmetellä
Tarhatädit pitävät oikein hyvää huolta ja iloinen lapsi sieltä tarhasta kotiin on aina tullut. Omat kokemuksemme ovat siis vallan positiivisia vaikka ensin tuntuikin pahalta tietysti. Tsemppiä kaikille!
Mä taisin olla jopa kaksi viikkoa meidän tytön mukana päiväkodissa. Ryhmä on pienempien, mutta siellä silti puuhaillaan kai aika säännöllisesti aamupiirissä. Usein ryhmä vähän jakaantuu niin että osa leikkii ja osa askartelee/tekee palapeliä tms. Ja tosiaankin ulkoillaan paitsi pääkallokeleillä… Eikä siinä ole mitään kummallista, en itsekään vie lasta kaatosateessa ulos.
Sisarustenyhteisryhmiä taitaa olla vaan isoimmissa päiväkodeissa. Meidän päiväkoti on ainakin tosi pieni tiloiltaan.
Voi ei, mutta kyllä se siitä! Itsellä oli ihan samat fiilikset toissa syksynä, kun hoitoon piti jättää poika 1v 3kk – ihan kaikki pelotti. Eka vuosi sairasteltiin, itkettiin ja tapeltiin kotona, kun koko arki tuntui niin pirun raskaalta. Mutta jossain siinä ohessa, ihan meidän huomaamatta, pojasta kasvoi entistä reippaampi, toimeliaampi, sosiaalisempi ja – uskomatonta kyllä – vastustuskykyisempi. Tänä vuonna päiväkotielämä on ollut jopa helppoa, ja on ollut ihana olla huolettomasti töissä tietäen, että poika on hoidossa ihan mahtavassa päiväkodissa: aamuisin ja iltapäivisin ulkoillaan, perjantaisin jumpataan, kerran viikossa reitkeillään johonkin, askarrellaan, piirrettään, lauletaan ja leikitään ohjatusti, pidetään tarinahetkiä ja ihan vaan ollaan. Kaikista ihaninta on, että meidän kaksijapuolivee on tänä syksynä löytänyt itselleen uuden parhaan kaverin, toisen kaksiveen, jonka kanssa ollaan nyt ihan kuin paita ja peppu. Siis oma ystävä. Ihan itse hankittu.
Kun poika aloitti päiväkodissa, ainakin minun kurjaan olooni auttoi päiväkodin tutustumiskirjasen mietelause: ”Tänään on se päivä, jota eilen murehdit ja katso: kaikki on hyvin.” Sitä olen jakanut sen jälkeen kaikille, jotka huolehtivat hoidon aloitusta.
Minttu nyt luottoa ja rauhaa. Alkushokki kuuluu asiaan, kun huomaa, että se on PÄIVÄKOTI, ei koti. Mä ehdin käsitellä noita tunteita jo kesän aikana, kun käytiin keväällä jo tutustumassa. Syksyllä sitten olin jo shokista toipunut ja vedin sisulla ja päättäväisyydellä ne harjottelupäivät ja aamunyyhkimiset.
Päätös hoitoon laittamisesta on tehty, sä haluut tehdä töitä, paikka on (päiväkodiksi) hyvä, ihmiset pysyviä ja lasten päivät lyhyitä. Mikä on parempi vaihtoehto? Sitä ei ole. Tsemppiä!
höh, kurjaa toi ulkoilemattomuus
Voi lasten päiväkotiin vieminen on aina alkuksi surullista. Mä jouduin taloudellisen tilanteen takia palamaan hyvinkin pian työelämään molempien poikien syntymän jälkeen (ensimmäinen meni hoitoon ollessaan 1 v 4 kk ja toinen joutui jo 9 kk ikäisenä)
Me asutaan maalla, ja täällä lapset (myös alle 1 vuotiaat) ulkoilevat aina 2 kertaa päivässä – joka aamupäivä ja joka iltapäivä (se on ihan kiva itselle työpäivän jälkeen, kun tietää et ei oo pakko enää hoitaa päivän ulkoilutusta jos ei jaksa :D)
Mä sanoisin, että jos sulle jäi pk:sta huonot vibat niin sitä kannattaa kuunnella, nimittäin vaihtoehtoja on. Toi pk kuulosti hyvin samanlaiselta, kun se kunnallinen pk missä mun poika oli ensin. Vähän hoitajia, vähän ohjattua toimintaa, ei retkiä. Mä kerran kysyin, retkeileekö ne. Hoitaja meni vähän vaikeaksi ja sitten se sanoi, että ne on kyllä menossa katsomaan kierrätysastioita… Se ulkoilujuttu on kans outoa. Ja tietokone, olkoonkin, että sillä pelataan oppimispelejä…?
Me vaihdettiin pieneen yksityiseen pk:iin ja se oli huima parannus. Siellä käy muskariope, on kannelkerho, uimakoulu, käydään joka viikko metsäretkellä, jumppasalissa, leivotaan ja ne kävi syksyn aikana lukemattomia kertoja lastenteatterissa, konsertissa, museossa jne. Ja henkilökuntaa on riittävästi, kaikkeen kiusaamiseen puututaan heti.
Kiitos ihanan rehellisistä ajatuksista. Itsellä pohdinnassa missä vaiheessa siirtyisin kotoa työelämään ja kovasti mietityttää minkä ikäisenä lapset raaskii viedä hoitoon.
Kiva postaus
itse jo mietin hoitokuvioita, vaikka palailen töihin vasta elokuulla. Haku päiväkotiin kuitenkin jo pian ajankohtainen. Muistelen, että teillä oli myös maitopullot käytössä (onko enää?), oliko ennen päiväuniakin? Me jätimme pullon yöunia ennen jo kesällä, poika saa puuron/iltapalan jonka jälkeen hampaiden pesu ja muut iltarutiinit. Mietin vain, että meillä olisi luovuttava myös maitopullosta ennen päiväunia. Poika ollut aina huono nukkumaan, pätkissä, nukutettava jne. ja tuohon maitopullo on auttanut. Päiväkodissa tuskin enää antavat ja alkaa olla jo isokin 1v.4kk ja jäänyt vähän päälle..Onko siis hyviä vinkkejä? Meillä myös tutti edelleen käytössä (vain unilla), ja ajattelin siitä kesän aikana luopua.
Mä olen nyt kans tutustumassa päiväkotiin poikani kanssa ja siellä pienten ryhmässä näin kyllä että jollekin maitopullo annettiin. Meidänkin lapsella vielä tutti unilla eikä sekään ollut ongelma. Aina kuulee kauhutarinoita ja toki jotkut ovat tottakin mutta tuolla ainakin nyt kun mä olin vieressä kyttäämässä, annettiin tommosia spesiaalijuttuja. Siinä mielessä jäi kyllä hyvä fiilis
Moi
Olen juuri ollut lähes 3v tyttäreni kanssa päiväkodissa tutustumassa 3 päivää. Kyseessä on vasta avattu päiväkoti jonne on perustettu 3 lapsiryhmää, lisää tuloillaan. Henkilökuntaa ei ole vielä tarpeeksi ja kaikki on hieman hakusessa mikä on varsin ymmärrettävää kun on kyseessä toimintaansa aloitteleva paikka. Olin varannut tutustumiseen n.viikon että ehdimme lapsen kanssa ihan rauhassa tutustua uuteen paikkaan ja sen tapoihin mutta 3 päivää riitti toteamaan ettei tilanne päiväkodissa ollut tarpeeksi turvallinen. Ryhmän ainoa ns. pysyvä aikuinen tässä vaiheessa on sen verran aloitekyvytön että lapset ovat oikeassa vaarassa useita kertoja päivän aikana. Muut aikuiset vierailivat muista ryhmistä ja näin se ”pehmeä lasku” omaan ryhmään ja sen turvallisten aikuisten pariin jota tavoiteltiin ei toteudu. Lapseni osasi kertoa nimeltä yhden aikuisen ryhmästään 3 päivän hoidon jälkeen: keikkalaisen jonka kanssa oli ollut ryhmässä n.2h samaan aikaan. Yleensä hän osaa nimetä ihmisiä hyvin pian tapaamisen jälkeen jos on tullut ”kohdatuksi”.Tyttäreni oli päiväkodissa ihan mielellään, sopeutui tilanteeseen sosiaalisena luonteena hyvin eikä todennäköisesti olisi ollut millänsäkään vaikka olisin lähtenyt seinustalta seurailemasta pois. Hyvä että olin mukana, siirsimme hoidon aloitusta hieman eteenpäin (onneksi tähän oli nyt mahdollisuus) – josko aikuiset ryhmään saataisiin palkattua, toimintaa hieman vaakiinnutettua ja lapsi turvallisen tuntuisesti hoitoon.
Mietin pitkään että miten toimin vaan totesin jälleen kerran että sen mukaan on mentävä miltä tuntuu – varsinkin kun kyse siitä kalleimmasta eli omasta lapsesta. En voi jättää lastani hoitoon paikkaan joka ei tunnu turvalliselta.
Tapasin noiden kolmen päivä aikana pari ryhmän lasten vanhempaa eikä heillä ollut hajuakaan siitä mihin lapsensa jättivät. Vaikka ovella oli välillä vastaanottamassa ihan eri ihmiset kuin edellisenä päivänä ei siinä mitään. Katsoin vierestä kun koko päivän itkeneen pojan vanhemmille kerrottiin päivän menneen ”ihan hyvin”. Mikäli joku ei olisi aina tämän ryhmän aloitekyvyttömän vakkariaikuisen puolesta pitänyt tuoduista lapsista listaa ei hänellä olisi ollut hajuakaan että ketkä on tuotu ja onko joku lapsista mahdollisesti hukassa. Noina kolmena päivänä ei kenelläkään aikuisella ollut hajuakaan että miten kenelläkin lapsella on hoidossa mennyt. Ymmärrän että ”alku nyt vaan on sellaista” mutta alku se minun tytterellenikin – päivähoito”uran” alku. Ja sen soisin sujuvan hyvin.
Olen sitä mieltä että sillä montako kertaa päivän aikana ulkoillaan tai pelataanko jossain vaiheessa päivää jotain oppimispeliä tietokoneella (meilläkään ei pelata kotona) ei ole niin kauheasti väliä. Sen sijaan sillä että onko päiväkodissa omassa ryhmässä joku aikuinen kenelle uskaltaa sanoa jos jotain sanottavaa on, on tärkeää. Se että lapsi nostetaan syliin kun se itkee kurkku suorana (vaikka olisikin ”iso” eli 2-5v) on tärkeää. Se että joku katsoo pihalla perään niin ettei kukaan karkaa portista, tipu kiipeilytelineestä niskoilleen tai lyö toista jatkuvasti on tärkeää. Se että lapsi voi mennä päivähoitoon hyvällä mielellä, tietäen että joku hänet huomaa ja noteraa on tärkeää.
Tämä oli minun näkemykseni vain yhdestä päiväkodista ja vain yhdestä tilanteesta. Harvalla on tällä tavalla mahdollisuus olla viikko lapsen kanssa päviäkodissa tai ottaa hänet sieltä pois jos tilanne ei tunnu tarpeeksi turvalliselta. Haluan kuitenkin tuoda sen esiin että kyllä, lapsen kanssa voi ja pitää voida tutustua hoitopaikkaan rauhassa ja miten muuten vanhempi voisi saada tietoa siitä mitä hoitopaikassa tapahtuu kun olemalla mukana seuraamassa..
Iso tsemppi teidän hoidon aloitukseen!
Ja meidän myös. Vähän ajan päästä huomataan varmasti että arki on alkanut rullaamaan ja lapsi/ lapset ovat hoidossa ihan hyvällä menestyksellä, saavat kavereita ja tykkävät hoitajistaan
Poikkeuspäiviä toki tapahtuu päiväkodeissa mutta kyllä ulkoilu on perusteltavissa ainakin 2 t liikkumissuosituksen mukaan (varhaiskasvatussuositus vuodelta 2005 ainakin löytyi netistä) ja tässäkin lukee, että piha on keskeisin lapsen liikkumisen paikka. Ja johan tuon arkijärjellä ymmärtää säännöllisen ulkoilun edut kasvavien, tilaa ja ärsykkeitä tarvitsevien lasten kanssa ym.
Olen muiden kommentoijen mukaan lähes järkyttynyt jos ulkoilemattomuus on ko. pväkodissa säännöllistä ja ei johdu lapsen hoitoaikojen osumisesta ulkoiluaikojen ulkopuolelle.Toivottavasti Minttu uskallat asiaa kysyä jos se sinuakin ihmetyttää :)!
Oikein mukavaa arkivkoa teille ja voimia muutoksen tasoitteluun, kyllä se siitä :)!
Lastentarhanopettaja täällä hei.
Ensinnäkin, todella hienoa kun olet ollut lastesi kanssa tutustumassa päiväkotiin. Toiseksi, hyvä että sulle jäi positiivinen mielikuva henkilökunnasta, se nimittäin kertoo jo paljon paikan hengestä, joka puolestaan vaikuttaa lasten hyvinvointiin.
Kysy ihmeessä, miksi pienten ryhmässä ei ulkoilla joka päivä. Jos vastaus ei miellytä sinua, ota reilusti yhteyttä päiväkodin johtajaan ja kerro tilanne hänelle. Varhaiskasvatukseen kuuluu ulkoilu siinä missä leikki sisätiloissakin. Myös mm. musiikki, liikunta, kädentaidot sekä sosiaalisten taitojen harjoittelu kuuluu pienempienkin ryhmään. Kysypä myös niistä tarkemmin ja pyydä saada nähdä päiväkodin oma varhaiskasvatussuunnitelma, josta näiden asioiden pitäisi myös käydä ilmi. On tärkeää, että vanhemmat tuovat omat toiveensa, kysymyksensä, ihmetyksensä ja ilonsa esille, jotta päiväkodin henkilökunta voi tukea mahdollisimman hyvin lapsen kasvua. Lasten luonteet ja temperamentit otetaan huomioon niin hyvin kuin mahdollista, joten varmasti esim. ujo lapsi saa tarvitsemaansa rohkaisua päivän eri tilanteissa. Näistä asioista ei kannata vaieta, sillä on kyse sinun omista lapsistasi, ja kaikkien omista lapsista on kyse koko varhaiskasvatuksessa. Mitä avoimemmin puhut henkilökunnan kanssa, sitä paremmin lapsesi voivat.
Mitä tietokoneisiin tulee, niin ne ovat nykyään yksi uusi tapa muiden joukossa harjoitella mm. matemaattisia, sosiaalisia (parityöskentely jne.), kielellisiä ja jopa liikunnallisia taitoja. Tietokoneet eivät saa olla itseistarkoitus, vaan niiden avulla lapset oppivat motivoivalla tavalla uusia taitoja. Tunnin tietokoneaika kyllä kuulostaa kovin pitkältä, mutta tosiaan eivät lapset varmastikaan joka päivä sillä pääse pelaamaan.
Ihan varmasti päiväkotiin meno jännittää sinua ja lapsia, mutta usko pois, hyvin se tulee menemään. Anna pusuja ja haleja kun lähdet, mutta tee lähtö suhteellisen ripeästi. Jos vanhempi näyttää oman epävarmuutensa (mikä tietysti on ihan luonnollinen tunne siinä kohtaa), ei lapselle välttämättä jää tunnetta, että päiväkotiin on ihan kiva jäädä. Voit antaa lapselle mukaan valokuvia sinusta ja muista rakkaista asioista, ja lapsi voi niitä sitten päivän mittaan katsella. Tsemppiä koko perheelle ja uskallusta asioiden kysymiseen!
Mä välttelen viimeiseen asti lasten päiväkotiin laittamista ja nään kyllä että sekin taitaa olla edessä, kun nuorempi täyttää 3v.. Meiän muksujen kohdalla luulisin että jos mä menisin tutustumaan sinne niiden kanssa, ne jotenki älyäis että äitikin voi olla täällä, ja siitä se metakka vasta nousisi kun yhtenä päivänä en olisikaan siellä. Tosin haluaisin ehdottomasti mennä tutustumaan, jo päiväkerhonkin kohdalla se on niin avartavaa. Tietää mistä toinen puhuu kun se kertoo kuulumisiansa! Ja voi antaa vaikka vähän eväitä tuollaisiin ei-oteta-leikkiin-tilanteisiin, joita se ei välttämättä kertoisi.
[…] on jo paljon parempi mieli päiväkodin aloituksesta kun viime viikolla. Aihe selkeästi koskettaa monia, kiitos kaikille kannustavista kommenteista joita lähetitte […]
Päiväkotimaailma on hektinen ja meluinen ympäristö. Perhepäivähoito tai ryhmis on rauhallisempi hoitomuoto pienille. Toki on heitäkin jotka tykkäävät enemmän päiväkodista, kummallakin on toki puolensa.
Etenkin pientenpuolella päiväkodissa työskennelleenä totean että pienten paikka ei mielestäni ole siellä. Juurikin tuon takia että pieniä alle 1 v. Ei keritä lohduttaa aina kun siihen olisi tarvetta. Ja melu nousee aika korkeaksi välillä varsinkin jos 2-4 lasta itkee esim. Ikävää tms. Toiset pienet tykkää kirkua, huutaa tms. Lapsissa kun ei olesitä off nappulaa. Kun täälaisia on ryhmässä 12 voitteitse vaan kuvitella mikä on desibelitaso.
Itse en enää päiväkotiin halua, siksi työskentelenkin perhepäivähoitajana. Ja yksityisenä vointarjota juuri sitä mitä vanhemmat tarvitsee.
Tuossa nuo lapset leikkii sovussa hellat, astiat ja ruokatarpeet on käytössä, samoin nuket , kännykät jne. Aamulla olimme ulkona pikaseen. Happihypyllä n. 30 min. Sitten tuli kylmä.
Nyt pitääkin mennä laittamaan kalasoppa kiehumaan.
Sen kiehuessa voidaankin vaikka maalata sormiväreillä.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Esikoisen kanssa tuntui ihan maailmanlopulta päiväkodin aloitus. Tuntui, että päiväkodissa tehdään kaikki ihan eritavoin, kuin kotona. Ensimmäiset aamut lapsi jäi sinne itkien ja äiti poistui paikalta myös kyyneleitä pyyhkien. Sitten tuli aamut, että lapsi lähti innoissaan leikkimään, hyvä että heipat ennätti sanomaan. Ja taas äiti itki – Nyt se ei enää tarvii mua… Mutta ajan kanssa kaikki helpottu ja päiväkotiarki alkoi rullaamaan. Välissä oltiin taas kotihoidossa pikkuveljen synnyttyä ja kun uusi aloitus päiväkodissa tuli eteen, oli se jo himpun helpompi. Esikoinen meni kuin vanha tekijä. ”Vauvan” kanssa oli taas vähän samanlaisia ajatuksia kuin ekalla kerrallakin: Tähän helpotti huomattavasti aivan mahtava omahoitaja, joka tuntui järjestäneensä ihan oikeasti aikaa meidän päiväkotiuran alulle. Oli turvallista jättää lapsi hänelle.
Olen ehkä soraääni täällä, mutta on ihan totta, mitä olet havainnut. Ei päiväkodissa – varsinkaan pienten puolella – ole todellakaan kovin paljoa aikaa mihinkään ohjattuun toimintaan. Se on ihan käsityötä, pukemista ja riisumista ja odottamista suurelta osin. Ei siinä kauheasti mitään varhaiskasvatusta voi odottaa – tai mitenkään verrata sitä kotihoitoon. Ymmärrän että joskus on pakko laittaa lapset pienenä kodin ulkopuolelle hoitoon, mutta hyvin harvoin se on lapselle paras vaihtoehto. Työelämä kutsuu, mutta niin se kutsuu vuoden tai kahden kuluttua.