Kirjoittelinkin jo alkukeväästä lasten aurinkolaseista ja silmien suojaamisesta (täällä). Nyt muutama sana hetken trendikkäimmistä lasten aurinkolaseista – Babiatorseista.

Babiatorsit rantautuivat vihdoin muutama kuukausi takaperin myös Suomeen. Näitä laseja on aimmein nähty mm. Sarah Jessica Parkerin kaksostyttöjen päässä ja Helsingin Sanomatkin kertoivat niiden olevan juuri nyt trenditietoisen lapsen ykkösvalinta 😉

Lasit ovat BPA-vapaita ja kumiset sangat kestävät lapsen kädessä rajuakin kohtelua. Myös linssit ovat korkalaatuiset eivätkä naarmuunnu helposti.

Itse tykkään babiatorseista niiden ajattomasta muotuilusta ja simppeleistä väreistä. lasten lasit kun usein ovat yksinkertaiseti sanottuna aika rumia. Babiatorseissa on myös turvallisuuden, laadun ja ulkonäön lisäksi vuoden Lost and Found-takuu. Eli jos lasit häviävät tai rikkoontuvat, saat uudet!

Saimme lasien jälleenmyyjältä, Big Small Companylta pojille lasit. Kaapo testasi melkein jokaista väriä, kaikki näyttivät hyviltä, lopulta päädyin näihin ihan mustiin. Elviksellä on koko 0-3 ja Kaapolla 3-7 v.

Aurinkolaseja pojat eivät ole pitäneet nyt reissussa ihan niin paljoa kun olin etukäteen ajatellut. Lasit pysyvät kyllä hyvin päässä, mutta pikkuiset kädet nappaavat ne nopeasti pois. Aurinkolaseihin totutteleminen taitaa vaatia vähän treeniä.

Katoamistakuusta huolimatta ajattelin myös ostaa poikien laseihin optiikkoliikkeestä sellaiset muutaman euron maksavat hihnat. Jos vaikka lasit lentävätkin päästä vauhdissa, jäävät ne silloin silti talteen kaulalle roikkumaan.

Ovatko Babiatorsit jo tutut? Minkälaisia aurinkolaiseja teiltä lapsille löytyy vai onko uusien hankinta vielä edessä?

Kirjoitin aiemmin postaukseen että blogi ei ole lomalla, vaikka me olemme. Postaustahdista kuitenkin huomaa että tekemistä on riittänyt ja auringossa vietettyjen päivien jälkeen ei oikein jaksa muuta kuin kaatua väsyneenä nukkumaan.

Reissua on takana reilu viikko, aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Olemme jo kerenneet tehdä kaikenlaista, mutta paljon on vielä nähtävää. Koti-ikävää ja matkaväsymystäkin alkaa olla havaitavista, hermo on ollut vähän kireällä eikä niitä ole ainakaan auttanut vauhdikkaat lapset. Tietysti hermostuneisuus tarttuu – puolin ja toisin, mutta onneksi en sentään ole minä joka puskee ikenistään läpi uusia kulmahampaita.

Päätin tänään, kuumatunteisen päivän päätteeksi, että pysyn iloisella kesämielellä vaikka väksisin. On ihan mahtava tilaisuus että voimme olla täällä lämpimässä näinkin pitkän ajan, tavata rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Enkä halua varjostaa sitä muistoilla kuinka huusin ja kirosin lapsiani jonnekkin avaruuteen saakka kun toinen otti auton toiselta kädestä sadannen kerran, kuinka pikkuveli sai tuhannennen kerran hillittömät itkupotkuraivarit jostain tuntemattomasta syystä tai kun isoveli oli miljonnannen kerran putoamassa pää edellä uima-altaaseen juuri kun minä sain hyvän asennon aurinkotuolissa.

Paljon siis kesämieltä, lisää sitä rentoutta ja paljon jossain suuressa aidatussa ulkoilmassa olemista (jossa ei voi hajoittaa mitään), eiköhän sillä pystytä vetämään tämä loppulomakin sitten hymysuin. Kuvan kesä-äidistä (loman kylmpimpänä päivänä) otti ihana reissukaverini, Kaapo 3v.