Lähes kaksi vuotta sitten aloitin blogin kirjoittamisen hetken päähänpistona. Halusin kirjoittaa äitiydestä, siitä miten itsen sen näen ja koen, ja sen ympärillä tapahtuvista arkisista asioista. Tuntui ettei facebookon statuspalkki enää riittänyt, enkä halunnut pommittaa ystäviäni ja muita tuttuja jatkuvilla romaaninpituisilla päivityksilläni. Kärsin myös kovasta vauvakuumeesta ja olin ajatellut ottaa kaiken irti tulevasta raskaudesta, kailottaa siitä heti koko maailmailmalle ja kirjata ylös blogiin kaiken mahdollisen pahoinvoinnista vatsanympärykseen. Kuitenkin kun sen aika koitti, aika pian blogin aloittamisen jälkeen, pidinkin asian salassa melko kauan.

Koska blogin perustaminen tapahtui hetkessä, en ollut myöskään miettinyt nimeä yhtään etukäteen. Muistan hyvin istuneeni sormet tässä läppärin näppäimistöillä ja miettineeni sopivaa nimeä. Sen pitäisi kuvata blogin tyyliä (äitiys), kertoa jo jonkin verran blogin sisällöstä ja kirjoittajasta. Kirjoittaja oli siis etenkin tuolloin paljon (kaupungilla) lapsen kanssa liikkuva ja jatkuvasti jotain tekevä äiti. En edes muista muita vaihtoehtoja, joten taisin siis valita silloin ensimmäisen päähän juolahtavan nimen; Mami go go.

Heti alusta saakka kirjoitin samankaltaisia juttuja kun nykyäänkin. Muutamaan ensimmäiseen viikkoon en vain kehdannut kertoa kenellekään aloittaneeni kirjoittamaan blogia. Jostain kuitenkin tuli pikkuhiljaa kokoajan enemmän kävijöitä ja lukijoita. Blogiani linkitettiin kaksplussaan ja vauvan keskustelupalstalle joissa palaute blogista oli yllättävän positiivista. Juttua riitti, välillä enemmän ja välillä vähemmän ja tässä sitä edelleen ollaan kohta kaksi vuotta myöhemmin.

Useimmiten olen kirjoittamisesta innoissani, mutta on sitä tullut blogin lopettamistakin ajateltua aina joskus. Välillä mietin, että mitä järkeä tässä koko hommassa on. Miksi ihmeessä kirjoitan omasta henkilökohtaisesta elämästäni tai hömpältä tuntuvia arvosteluja rattaista tai välikausivaatteista. Blogissani on vieraillut kymmeniä tuhansia ihmisiä, yli 70 000 klikkausta kuukaudesta. Ketkä ovat nämä kaikki ihmiset jotka käyvät lukemassa siitä kuinka vauvani oppi kävelemään tai kuinka minä leikkautin itselleni otsatukan? Ajatus siitä tuntuu hullunkuriselta, mutta saamani palautteen mukaan moni vaan silti sattuu tykkäämään näistä ajoittain hyvinkin hömpistä jutuistani. Kai se on viihdettä siinä missä vaikka television katselu tai lehden lukeminenkin. Ja joskus joku myös ihan oikeasti saa jotain hyötyä kirjoituksistani, aihetta ajatella toisin, uusia näkökulmia ja vinkkejä.

Ja vaikka näitä lopettamisajatuksia silloin tällöin on ollut, en todellakaan ole lopettamassa. Edelleenkin olen intoa ja ajatuksia täynnä, enkä voisi kuvitella ettenkö jakaisi edelleen osaa elämästäni ja näitä ajatuksiani blogiin. Kirjoittaminen tuntuu hyvältä ja olen mielestäni kehittynyt siinä, se on myös hyvää treeniä sillä kärsin kirjoitushäiriöstä. Eli teen paljon kirjoitusvirheitä, kirjaimet ja tavut menevät sekaisin tai kirjaimia puuttuu kokonaan. Julkisesti kirjoittaminen luo tällöin lisäpaineita, jolloin minun on tosissani keskityttävä tekstin oikeinkirjoitukseen, ja luulen että pikkuhiljaa myös virheet vähenevät ahkeran treenin myötä.

Blogin myötä olen saanut myös paljon muuta hyvää. Jo pelkästään se että kirjoittaminen ja valokuvaaminen on mieluisaa, olen tavannut paljon uusia ihania ihmisiä. Uusien ystävien ja tuttujen lisäksi olen tehnyt mitä hienompia yhteystyöjuttuja eri yritysten ja pr-toimistojen kanssa. Olen päässyt mitä erikoisempiin paikkoihin, erilaisiin juhliin, maistanut uusia herkkuja ja juomia, ollut stailattavana ja muotikuvauksissa. Olen ollut ylpeä itsestäni, ujostellut, nauranut, ollut kiusaantunut, humalassa, halannut, kätellyt, ihmetellyt.

Nyt blogi vie minua taas uuteen ja tuntemattomaan. Siirryn tammikuun alussa kirjoittamaan Bella-blogeihin. Tilaisuus on hieno ja olen erittäin innoissani. Kuten muutossa aina, myös pientä haikeutta on toki ilmassa. Kuitenkin tiedän tämän olevan tosi hyvä juttu. Jo nyt tunnen saavani muutosta lisäintoa ja energiaa kirjoittamiseen ja juttujen ideoimiseen. Luvassa on varmasti myös uusia kivoja yhteistyöjuttuja joista on toivottavasti myös iloa lukijoilleni!

Siirtyminen osaksi Bellaa tapahtuu siis heti uuden vuoden vaihteen jälkeen. Jos kaikki vain sujuu teknisesti kuten on suunniteltu, ei teille pitäisi koitua osoitteen muutosta mitään lisätyötä. Pääsette vanhan osoitteeni kautta lukemaan vanhaa tuttua Mami go gota. Blogin ajatus, jutut, kirjoittaja ja ulkoasu pysyvät muutosta huolimatta samana. Vanhoja tekstejä ja kommentteja pitäisi päästä myös Bellan sivujen kautta selaamaan. Minä olen muutosta innoissani, toivottavasti tekin. Vähän meinaa nyt tulla tippa linssiin.