Mun vauvani on muuttunut täydellieksi täystuhoksi. Vauvavuosi meni hujauksessa, jokseenkin (näin jälkeenpäin ajaeltuna) omalla painollaan.
Mutta nyt yhtäkkiä huomasin että elämä ei ole enään hoitorutiineja ja söpöjä leikkejä lelukaaren alla. Riiviö on tullut taloon.
En muistanutkaan mitä tämä yksivuotiaan vanhempana olo on. Jatkuvaa perässä juoksemista ja vanhtaamista. Jos riiviön jättää hetkeksikin touhuamaan omiaan, löytyy se seuraavaksi kiivenneenä jonnekkin vaarallisen korkealle. Tai sitten se on kääntämässä kiuasta päälle, tyhjentämässä aterinlaatikkoa, syömässä väriliituja, nuolemasa pistorasiaa tai pää edellä vessanpöntössä.
Kielloista ei ole mitään hyötyä. Kieltämällä se vaan innostuu sammuttamaan telkkarin vielä toiset 25 kertaa. Riiviö irvistää vain nenänvarsi kurtulla ja räkättää päälle. Yritän olla toitottamatta ei-tä kokoajan. Mutta eihän se(kään) mitään hyödytä vaikka kantaisin sen pahanteosta pois viidennentoista kerran tai yrittäisin harhauttaa jollain muulla kivalla. Tämähän käy jo urheilusta!
Riiviöllä on myös hurrrrrrjan voimakas oma tahto ja tempperamentti. Vähänkö äiti on epäreilu kun ei anna kun mennä uuniin! Tuon tuosta se heittäytyy lattialle mahalteen makaamaan ja huutamaan maailman vääryyttä. Ja onhan se varmaan vaikea olla tuon ikäinen. Ymmärrystä on kokoajan enemmän mutta ulosanti vähän niin ja näin. Eli jos haluaa vaikka mennä ulos täytyy karjua naama punaisena rattaiden seisomalaudalla että joku hokaisi mistä tällä kertaa on kyse.
On se vaan silti aika ihana.
Kylläpä kuulostaakin tutulta! Meillä on samanlainen ja samanikäinen riiviö. Viimeksi tänään tuskailin kaverille, etten muistanu että nää yksvuotiaat on näin mahottomia 😀
Niin suloiset kuvat pikkuisesta riiviöstä!
Riiviöt on ihania!
Meillä asuu samanlainen! Käääääk! 🙂
Ihan samanlainen löytyy myös meidän huushollista. On se vaan niin suloinen, nukkuessaan.. – Lotta
Oij. Tämä oli aivan kuin Minun päivä vesselin kanssa. Melkeinpä sydäntä lämmittää, kun en ole yksin tämän kanssa. Varsinkin tuo Nenän nyrpistys ja räkätys päälle. Olen myös huomannut, että meidän riivio osaa jo ihan oikeasti kiusata. ”eihän noin pieni voi tahallaan” olen kuullut sanottavan. Kylläpä meillä palikat ihan tahallaan lentää kohti ja nipistää ja joskus jopa puraisee ja perään irvistys tai mahdollisesti ”olen hämmästynyt käsi suun eteen” ihmetys ilme. 🙂 Ihanan kamalat riiviöt. Kyllä se on välillä vähän vaikea pitää pokkaansa.
Kärsivällisyys koetuksella todellakin, tsemppiä, hurjan söpöt riiviöt ovat ne pahimmat (kun ovat niin vastustamattomia!)
Voi mahotonta mikä elvis!
Voi ei miten ihana minielvis 😀 😀 ja meinasin kommentoida että ihan on kyllä äitinsä näköä, mutta vika kuva tekis siitä ehkä vähän veemäisen kommentin 😉 Kiitos tästä kuitenkin, vahvistaa uskoa että keväällä kannattanee olla töissä ja miehen kotona…
Ihan huippuja kuvia. Mun illan piristysruiske 🙂 Meillä on kans tuota kieltojen päälle räkänaurua ja pakoon myös lähdetään.
Mä niin samaistun tuohon tilanteeseen, ihan sama juttu täällä!
Tajusin juuri myös, että olen pitänyt meidän yksivuotiasta vieläkin ihan vauvana tajuamatta, että taito jallittaa, pompottaa ja kiusata äidin huomaamatta siskoa on kyllä jo opittu. Kyllä ne yksivuotiaat vaan ymmärtää jo ihan hirveästi, vaikkei sitä aina itse muista 🙂 Mutta joo, ihania riiviöitä ne silti on…
Kuulostaa tutulta! Lapsi ehtii joka paikkaan ja piilottaa tavaroita. Aina ei tiedä pitäiskö huutaa vai hymyillä kun yksivuotias istuu pöydällä ja vilkuttaa iloisesti.
O-ou, meillä on aloitettu jo harjoittelu tuota vaihetta varten, jokainen laatikko ja kaappi on tutkittava ja kielletyt paikat kiinnostaa. Ei sanalle nauretaan ja puistetaan päätä, eikä vielä ole hajuakaan mitä se edes tarkoittaa. Kiivetä ei onneksi vielä osaa kovin korkealle, mutta kyllä matalaltakin pudotaan vielä kovaa.. Onneksi Aapo ei vielä kävele, mutta konttaa kyllä aika hurjaa vauhtia, kyllä sen perässä juosta pitää jos meinaa olla ensin kielletyssä paikassa 😀 Kiitos vain tästä mielikuvasta, mikä mua odottaakaan!
Ihana 🙂 Osuit niin nappiin! Täälläkin on tuleva riiviön alku. Miten kaikki ei lelut voikaan olla niin mahdottoman kivoja verrattuna oikeisiin leluihin. Johdot ovat todella kivoja, laskut on mukava levitellä kaapista lattialle ja jokaista eteentulevaa elävää tai hengetöntä otusta on pakko vähän maistaa 😉
Ei voi muuta taas todeta kuin että on tuo Elvari vaan super söpö!!
Aivan ihana tuo alimmainen kuva! Mikä hurmaava virnistys:-) Meillä on myös yksi samoja tunnusmerkkejä omaava yksivuotias, tosin toistaiseksi pääsen vielä vähän helpommalla, koska meillä ei vielä kävellä. Tosin tuhoa saa aikaan konttaamallakin.
Ihana toi elvarin ponkkari!
Heh, miten tuo teksti ja kuvien ihana pieni enkeli liittyy toisiinsa?? 😀 Ei kun oikeesti nousi vähän hiki ohimolle, siitä on niin kauan ku meillä oli 1v ja kohta taas kaikki alkaa alusta, hui.
Tuo ilme vikassa kuvassa, niiin mainio! 😀 Ja voin sanoa, että ymmärrän mistä puhut. Ihan käsittämätöntä sekasotkua ja sen epätoivoista hallintaa päivästä toiseen. Ja kyllä, se on nyt tämä yksi pienokainen kaiken takana.
Suloinen pikku riiviö 🙂
Hauskasti kirjoitit ja voin täysin samaistua sanoihisi 🙂
Voiii mikä mussukka <3 Ihana <3
Nyt on pakko sanoa, että repesin ääneen viimeisen kuvan kohdalla 😀
ihana!
Ihana teksti ja kuvat! Mutta oh boy olen onnellinen kun meillä ei ole enää yksivuotiaita 😉
Iloista viikonloppua teille!
Voi ihana Elvis! <3 Tuon vikan kuvan kohdalla oli kyllä pakko naurahtaa ääneen, kuva sai jopa tosikko-Paulin hymähtämään! :——D
Ihanat kuvat. Hihih, kiitos näistä! Uhmiksen kanssa taistellessa on jo unohtunut, että tuon kaksivuotiaan kanssa on joskus vähän helpompaakin – viihtyy (ja uskaltaa jättää) omaan huoneeseen rauhassa leikkimäänkin.
I feel you. Poikani täytti keskiviikkona vuoden ja meillä on aivan samanlainen suloinen riiviö 😀 Mulla on teoria: 1-vuotias haluaa mutta ei osaa, 2-vuotias ei halua eikä osaa, 3-vuotias ei halua mutta osaa… 4-vuotiaana kenties sit taidot ja haluaminen kohtaavat :D?
Piti tulla katsomaan millainen blogi tämä on kun sain omaan blogiini kommenttia miten se on huono kopio mama go go blogista, hassua kun fontti on bannerissa sama ja molemmilla tuossa esittelyssä mainittu hömppä mutta muuta samaa en huomannut 🙂 Kiva blogi! -Sini
http://kriisiterapiaa.blogspot.fi/
Onneksi luin tämän vasta nyt… vielä tunti sitten ei olisi paljoa naurattanut… sama meininki meillä 1v 5kk kanssa, miten se voikin olla niin riiviö!?!? ja nyt taas maailman ihanin yksvuotias kun tuhisee sängyssään 🙂
Näistä kuvista mä vasta tajusin miten paljon poika näyttää äidiltään!! <3 Ehkä eniten kuitenkin tuossa ekassa kuvassa 😀 Ihana tuo viimeinen! :'D
Aivan ihanat kuvat :)! Ja niin tuttu aihe…
Hanna
”Eksyn” aina uudestaan ja uudestaan tähän sinuun hyvään blogiisi. Nyt muistan pistää sen myös seurantaan 🙂 tämä teksti sai mut kommentoimaankin, sillä meidän poika ei ole edes täyttänyt vielä sitä ensimmäistä vuottaan (kahden viikon päästä vasta 🙂 mutta ihan sama meininki meillä kuin mitä kirjoitit Elviksestä. Huhhuh 🙂