Viime kesänä, 10 kk neuvolassa, saimme kuulla jotain pelottavaa: Pojat oppivat kuiviksi keskimäärin vasta 3-4 vuotiaina ja siksi onkin erityisen tärkeää aloittaa HETI potalla käynti vähintään 10 kertaa päivässä! Siis kymmenen kertaa. Pelkotunne katosi pian ja jäljelle jäi ihmetys (sen verran uskomattomalta kaikki tämä kuulosti). Ihanko totta, pojat oppivat kuivaksi vasta 4-vuotiaana ja alle vuoden ikäisen kanssa on istuttava puolet päivästä vessassa?
No meillä oli kuitenkin jo potta ja olimme sitä testailleet. Ihan hyvin oli mennyt. Pissoja ja kakkoja oli tullut. Neuvolan jälkeen sain kuitenkin motivaatiota säännöllisempään pottailuun. Ja kuinka ollakaan, kaksi viikkoa putkeen kakka tuli pottaan aina aamupalan jäljeen! Mahtavaa, lapseni on nero ja minä olen superäiti ajattelin.
Sitten se pikkuhiljaa lyssähti. Unohdin viedä lasta ruokailujen ja unien jälkeen potalle. Vatsa lopetti tomintansa kellontarkkaan. Lapsi ei halunnutkaan istua potalla. Saimme naapurilta pöntönsupistajan, lapsesta siinä oli kivempi istua, vanhemmilta puuttui edelleen motivaatio. Jatkoimme siis linjaa että veimme potalle / pöntölle aina kun muistimme. Jonain päivinä unohdimme kokonaan.
Huomasin että muutama samanikäinen lapsi käy potalla säännöllisesti. Meidänkin on siis pakko, sain taas vähän potkua siitä. Mutta mitäs kun lapsi ei suostu istumaan? Eihän sitä voi pakottaa, sitten se ei ikinä suostu istumaan siinä. Pottailun pitää olla hauskaa! Sain idean pitää vessassa (maailman hirveintä) soivaa ja vilkkuvaa lelua. Muuten sillä ei saanut leikkiä kuin potalla. Ja kuinka ollakkaan, se toimi! Pottailumme alkoi taas sujumaan paremmin. Viimeistään tässä vaiheessa vaipassa oleva kakka (jättimäinen köntsäpökäle) ja sen pesu alkoi ällöttämään kunnolla. Siitä sai taas lisäpuhtia syöksyä lapsi kainalossa potalle aina kun näkyi pieniäkin merkkejä mahdollisesta tulevasta kakasta (vetäytyminen piiloon, punainen naama yms).
Pahimman raskauspahoinvoinnin aikana pottailut sitten aikalailla jäi (paitsi jos kakka oli tulossa), hyvä kun sain vaipan vaihdettua muutaman kerran päivässä. Kevään mittaan tuli sitä sitten taas enemmän harrasteltua. Ja aika hyvin sujui, pitkään Kaapo tuli ilmoittamaan kakkahädästä, kuinka mahtavaa! Otti kädestä kiinni, sanoi kakka ja näytti peppua. No valitettavasti tämkin oli jonkinlainen vaihe (ja niitähän riittää), nykyisin sinne potalle täytyy pakkottaa kakalle.
Tämän ikäiseen lapseen tehoaa parhaiten uhkailu ja lahjonta. Pottailun kanssa olemme harrastaneet jälkimmäistä. Lähinnä sinne potalle meno on ollut viimeaikoina se haasteellisin juttu. Pitkään toimi se että lupasin taputtaa jos hän menee potalle ja pissaa sinne. Pisut tuli, taputettiin, Kaapo sai kaataa pissan potasta pönttöön ja kaikilla oli niin muu-kaa-vaa. NO, viehtätys siihenkin hommaan meni ja nyt ollaan alkupisteessä. Pissat ja kakat tulee vaippaan eikä potalle tahdota mennä. Edelleenkään en tahdo pakottaa, ettei siitä tule ikävää juttua. Telkkaria katsellessa, olkarissa siinä potalla ehkä pystytään hetki.
Tämä kesä olisi otollisinta aikaa kuivaksi opetteluun. Pyykkiä tulisi vähemmän ja mökillä, omalla pihalla yms voi olla kokonaan ilman housuja. Jotenkin ei vaan jaksa panostaa, vaikka pitäisi ja haluaisin. Lasta voi lahjoa potalle vaikka tarroilla tai pikku herkulla mutta entäs äitiä ja isiä? Kai siitä sitten tulisi normaali rutiini osaksi entistäkin kun vähän aikaa vain jakaisi yrittää.
Stockalla on tämän kuun kanta-asiakas tarjouksena harjoitteluhousut. Sellaiset meillekkin ostettiin, mutta ei olla vielä testattu. Onko kellään kokemusta vastaavista? Jos tulee pissat kastuuko myös vaatteet?
Nyt mietin, että miten tästä eteenpäin. Jatketaanko samaa ”mennään potalle kun lapsi suostuu / vanhemmat muistaa” vai nyt vaan kotona houst ja vaippa pois ja potta vaikka keskelle olkkaria..?
Miten teillä muilla on mennyt / menee potalla käynnit ja kuivaksi opettelu? Vinkkejä, niksejä ja kokemuksia kaivataan!
Minttu
Meillä pottailu on vähän laiskaa myös. Johtuu ihan minusta. Kuulin kaverilta pissajuttujen yhteydessä (hän oli kuullut neuvolassa), että noin 2 vuotiaana tapahtuu jotain ihmeellistä lapsen virtsassa ja sitä ei enää tulekaan niin usein. Yöllä ei vaippa kastu jne. Tämä olisi siis erittäin otollinen aika potalle opetteluun (toki varmaan auttaa, jos vanha rutiini on alla). Minähän laiskana ajattelin, että sitten tartun kunnolla pottaan, kun tuo ihmeellisyys tapahtuu. Katsellaan miten käy!
Tämä ei ehkä niinkään vinkki ollut, mutta tiedät että on muitakin laiskoja pottailijoita 🙂
voi meillä on ihan sama juttu. Aluksi meni tosi hienosti, mutta sittemmin on tullut huutoa potalle laittamisessa. Lopetettiin koko juttu ja nyt odotellaan parempaa hetkeä. En halua turhaan huudattaa ja pakottaa, koska sekin voi kostautua. Äitini on ollut 30v päiväkodissa töissä ja kertoo hurjia juttuja siitä mitä voi seurata siitä kun potalle on pakotettu ja kammo tullut koko pissaamiseen ja kakkaamiseen. Olen myös kuullut, että tuossa 2v tienoilla tulee se otollisempi aika ja oppivat silloin yllättävän helposti ilman, että vuosi ennen sitä on pakolla siinä istutettu ja harjoiteltu, mutta tiedä sitten omalla kohdalla 😉 Meillä ei myöskään puhti riitä, ja aikakin on jotenkin kortilla, kun molemmat ollaan töissä… Puuh, täällä pohdiskellaan siis samoja asioita 🙂 -veera
Kiva lukea meille näin ajankohtaisesta aiheesta! Daniel rupesi itse käyttämään pottaa pari kuukautta sitten kun näki toisen pienen sen tekevän. Mutta samoin haluaa tehdä kaiken seisovalteen, ei aina onnistu saamaan housuja pois, joskus osuu, joskus ei ja sottaa tulee. Vaikea kieltää kun on niin kiinnostunut asiasta ja innostunut oppimaan mutta kukaan muu ei saa neuvoa ainakaan istumaan kun tässä on tietty kivasti tätä uhman alkua mukana ja totta, eihän sitä pakottamaan voi. Eli nyt on todella kotona vaippa ja housut pois, potta keskellä olkkaria ja tätä väliaikaa täälläkin eletään vaikka kuinka kauan. 🙂 Hoh …
Hei kiitos kommenteista! Ei teiltä paljoa apua herunut, mutta sitäkin parempaa hyvää mieltä ja vertaistukea 😉 <3
ah meilläkin juuri niin ajankohtainen asia. ei nkiinnostaisi pestä just nyt enää yhtään kakkakestoa, vaikka ennen en sitä työläänä ole pitänytkään. stressinkin tästä meinasin kehittää. ehkä en kehitä ja yritän vaan edes silloin tällöin muistaa pojan istuttaa potalle.
Ei älä stressaa! Mäkin meinasin stressata, mutta ylläolevien kommenttien jälkeen annan asian mennä vähän omalla painollaan.
Vähän oman jaksamisen ja päivän menojen mukaan nyt mennään. Eilen oltiin uimassa ja Kaapolta pääsi itku kun pissa tuli uimavaipasta läpi ja valui jalalle ja uimakengälle. Selvästi siis harmitti. Kotona menee ihan hyvin potalle jos on nakuna, mutta heti kun laitettiin ne harjoitteluhousut niin pissasi niihin. Eikä sitä edes haitannut että ne oli ihan märät..
Eli toisetaiseksi jatketaan siis samaa linjaa. 🙂
Ihan ensin huikkaan, että olipa mukava tavata! 🙂
Meillä on toki paljon pienempi (vähemmän vastaan hangoitteleva siis) lapsukainen mutta kirjoittelin juuri hiljattain samasta aiheesta ja siitä miten meillä on edetty.
Ääni siis omalla painollaan etenemiselle täältäkin ja jotkut ovat kehuneet myös pottatarroja, eli siis potan pohjaan lykättäviä kuvia jotka tulevat esiin kastuessaan = kun pottaan tulee jotain. Olisiko niistä apua motivaattorina?
Hei niin oli ! 🙂
Oli muuten mielenkiintoinen juttu. Varsinkin pienempien lasten vanhempien kannattaa käydä lukemassa (vink vink!)
Ne pottatarrat on huvittanut mua aina. Musta ne menee samaan kategoriaan soivien ja vilkkuvien pottien kanssa. Mutta toisaalta tää huvitus oli ennen pottaikäistä lasta, nyt niitä vois jopa kokeilla 😀
Mä taas täällä, kukkuu! …Hiukka jälessä, mut pakko ottaa osaa keskusteluun. Mulla tuli tätä lukiessa niin elävästi mieleen eräs aavistuksen äidillisesti nolohko tapaus männä vuosilta.. Kas, kun meillä(kin) oli esikoisen kanssa pieniä kakkaamis-ongelmia. Siis pottaan kakkaamis -onglemia, korostan. En tiiä mistä se lähti, läpästä vissiin, että lupasin neidille, sillon hiukka vajaa 3vee, et se rahaa aina, kun kakkaa pottaan. No, se sit aina sai jonkun 5 senttisen. Kerran sitten mulla oli kylässä yks maailman paras lapseton lastenkasvattaja (yliopistossa toki aihetta opiskellut..) ystävä kylässä ja eiks se meitin Telma sieltä huussista sit huutanu kesken meijän juoruilun: ”Äitiiiii, mul tuli kakka! Saanks mää nyt sitä rahaa sit?” En voinut olla huomaamatta kaverin kauhistunutta ilmettä… naurattaa se ilme yhä vaan vieläkin. Että siis, jos haluat pitää mainees puhtaana, ni älä ainakaan rahalla lastas lahjo kakkimaan. 😀