eilen

Syöminen on kova juttu! Ainakin meillä. Päivät rakentuu ruoka-rytmin ympärille. Pääosin meillä on ruokailut mennyt (ja maistunut) aina hyvin. Toki vuoteen on mahtunut muutamia KAUSIA.

Aika varmasti voin veikata, että eniten pienten lasten vanhemmat puhuvat keskenään SYÖMISESTÄ. Ja varmasti monissa perhe-aiheissa blogeissakin se on ollut aiheena. Sellaisia en kovinkaan paljon ole (vielä) lukenut, joten en tietenkään voi varmasti sanoa. Mutta tässä minun osaltani juttua syömisestä ja varsinkin syömään opettelemisesta ja sen helpoittamisesta.

Meillä aloitettiin kiinteiden maistelu jo 4 kk iässä, neuvolan suosituksesta. Heti ensimmäisellä maistelukerralla Kaapo sai oman luskikan käteensä. Ja niin ollaankin jatkettu tähän päivään saakka. 11 kuisena Kaapo alkoi syömään itse omat ateriansa. Ja vaikka kaikki lapset ovat erilaisia, uskon sen vaikuttaneen postitiivisesti itsenäiseen ruokailuun ja ennenkaikkea haluun syödä itse.

4 kk

Jo ennen 5 kuukautis päivää oltiin kokeiltu jo sormiruokailuakin. Se tietysti oli aluksi pelkän maun saamista suuhun. Kokeiltiin mm omenaa, päärynää ja kurkkua. Ensimmäiset hampaatkin tulivat vasta yhdeksän kuisena, joten se oli pitkään pelkkää imemistä, mutta silti mieluisaa puuhaa.

4,5 kk

Puolen vuoden iässä olikin jo syntynyt mukava, säännöllinen ruokailurytmi, 5 kertaa päivässä. Sen jälkeen alettiin myös vähentämään asteittain maitoa ja lisäämällä annoskokoja. Innostuttiin myös yhä enemmän sormiruokailusta.

6 kk

Harrastaessamme kokajan enemmän sormiruokailua, kävi myös muutaman kerran ikäviä tilanteita. Ruoka jäi kurkkuun. Pelästyimme tietenkin paljon aina, muutaman kerran kuin sattui tilanne jossa jouduimme nappaaman pojan tuolista, kääntämään ylösalaisin ja löymällä muutaman kerran selkään. Nyt jälkeenpäin mietein, oliko se yliregaointia, pelästyimmekö vain normaalia kakomista? No, kuitenkin näiden tapausten jälkeen vähensimme sormiruokailua muutamaksi kuukaudeksi lähes kokonaan.

Tein paljon itse ruokia, mutta käytimme myös joitan valmiita soseita. Kaapolle maistui hyvin hedelmä -ja marjasoseet sekä jauheesta tehty puuro, mutta vähänkään karkeampaa ruokaa ei suostunut syömään. Ruokaisampia ruokia en vain saanut soseutettua tarpeeksi sileiksi. Vielä 8-9 kuisena Kaapo söi vielä pelkkiä 4kk soseita. Neuvolassakin juteltiin asiasta ja tästä ruoan juuttumisesta kurkkuun. Siellä henkilökunta arveli tämän johtuvan suun hitaasti kehittyvästä hermostosta. Ei sitten stressattu asiasta sen enempää.

Eipä aikaakaan kuin poika rupesi söymään paremmin ja innostuttiin taas sormiruokailusta. Kävikin niin, ettei Kaapo suostunut syömään muuten kuin itse. Me vanhemmat siisteysintoilijoina ei oikein innostuttu asiasta. Astiat ja ruoat lenteli. Pöytää suojaamassa ollut alustakin pysyi paikallaan korkeintaan viisi sekuntia. Ruokapöydän alla meillä oli valkoinen matto..

Yritin keksiä keinoa miten poika saisi syödä itsenäisesti, mutta ilman että koko keittiö ja sitä ympäröivä alue sotkeentuisi joka kerta aivan totaalisesti.  Meillä oli mm. erilaisia imukupillisia lautasia, mutta ne sai irti alle aikayksikön. Harjoittelimme samaan aikaan mukista juomista, joten kaaos oli taattu. Kun ruoan lisäksi astiat kiinnostivat, ei ruoka pysynyt kauaa lautasella. En kuitenkaan tahtonut siirtä ruokailutilanteita kylppäriin, kuten olen kuullut joidenkin tekevän.

Onneksi pian keksinkin ratkaisun, jonka ansioista syömisestä ei aiheutunut aivan totaalista ruokaräjähdystä (viittä kertaa päivässä). Ja se ratkaisu oli Stokken pöytään kiinnitettävä tarjotin.
Se on pitkäikäinen ja tosi kätevä, reunat estävät ruoan ja juoman valumisen ja leviämisen koko pöydälle ja lattialle. Liikuva lautanen pysyy myös hyvin sen sisällä. Sormiruoat voi tarjoilla suoraan alustalta. Tarjotin pysyy tosi tiukasti pöydässä kiinni, mukana tulee kuusi vaihdettavaa kuvaa, mutta kuvia voi itsekkin vaihtaa mieluisiin tai lisäillä valmiisiin kuviin vaikka omia valokuvia. Se on myös hyvä piirustus/maalaus/askarelu/peli alusta.

Kuva Stokke

Pikkuhiljaa syöminen alkoi sujumaan rauhallisemmin ja SIISTIMMIN. Yhtäkkiä tajuttiin että poika syö ja juo ihan mitä vaan, kuinka paljon vaan ja itse! Ja ikää alle vuosi.

1v kakku ja ensimmäiset sokerit

Kaapon ruoassa panostetaan hyvään laatuun, terveellisyyteen ja luomuun (vaikka yllä olevasta kuvasta ei ehkä uskoisi). Kaapo herkuttelee erilaisilla hedelmillä ja vihanneksilla. Välillä turvaudumme kuitenkin purkkiruokaan, aikuisten herkkuja Kaapo ei ole saanut kuin muutaman maistiaisen (keksiä, jäätelöä..). Mutta ruokajutut sikseen, nyt puhutaan SYÖMISESTÄ ;D

Syöminen ei ole välinelaji, mutta sitä voi helpottaa muutamalla jutulla. Nyt heti alkuun tahdon sanoa että, ei ole mikään välttämättömyys ostaa/hankkia lapselle omia ruokalivälineitä, lautasia, aterimia, nokkamukeja, kippoja ja kuppeja. Ihan tavallisella lusikalla pystyy syömään ihan tavalliselta lautaselta. Mutta astiat saattavat lennellä, joten…

Nämä ovat helpottaneet Kaapon ruokailua sekä äidin ja isän siivoamista (aiemman mainitsemani tarjottimen lisäksi):

 BabyBjörnin lautanen on mukavan painava, pohjassa on kumia joka estää lisää lautasen liikkumista pöydällä eikä se voi kipata. Kolmiapilan muotoiseen lautaseen saa hauskasti eroteltua halutessa eri ruoka-aineet.
Tupperwaren aterimet (toinen lusikka kateissa kuvaushetkellä) sopivat hyvin käteen, varsi on hyvän mitainen se taittuu hieman, joten sillä on helppo syödä ja osua sinne minne pitää (eli suuhun).
Nämä ovat meidän suosikit ja saavat 10 pistettä! 😉

MAMin kannellinen imukuppilautanen ja BabyBjörnin lusikat ovat toiseksi eniten meillä käytössä. Lautasen saa kyllä halutessaan helposti irti pöydästä, mutta nykyisin kuin astat eivät niinkään kiinnosta, pysyy lautanen tukevasti pöydässä kiinni ja syöminen helpottuu entisestään imukupin ansioista. Kansi on kätevä!

Hyvä ruokalappu on tärkeä siisteyden kannalta. Itse suosin ruokalappuja joissa on kaukalo. Näissäkin suosikki on BabyBjörn, jonka hyvä ja kestävä laatu eroaa selvästi muista, mm ruokakaupoissa tai Ikeassa myytävistä.

Hyvä vinkki kaikille syömistä harjoitteleville (ja muillekkin sottapytyille)….

… On laittaa harso/rätti/pyyhe ruokalapun alle. Liina pysyy hyvin jos laitat painavan lautasen päälle (tai sujautat rätin reunan stokken tarjoittimen kannen alle). Näin syli ja mahdollisesti olkapäät sekä lattia säästyvät ruokatahroilta. Simppeliä ja siistiä!

Vielä juomisjuttuja. Meillä lopetettiin kokonaan satunnaiset yömaidottelut myös siinä 11 kuukauden iässä. Samalla pistettiin kaikki tuttipullot pois ja siirryttiin juomaan pelkästä nokkamukista ja lasista. Myös nokkamukin käyttöä vähenettiin jatkuvasti.

Näitä meillä käytettiin juomiseen. Takana olevat kaksi silikoninokallista nokkamukia ovat  hyviä silloin, kun tuttipullosta aletaan siirtymään nokkamukiin. Ne eivät kuitenkaan ole pidemmän päälle hyviä, sillä ne vahingoittavat purentaa yhtälailla kuin tavallisesta tuttipulosta juominen. Tuttiosasta pitää purra juodessa, muuten niistä ei tule mitään. Suosittelen näitä 6 kk eteenpäin korkeintaan vuoden ikään saakka.
MaMin taikanokkalliset mukit ovat parempia. Niissä on myös tippalukko, jonka saa kuitenkin halutessaan pois, jolloin nokasta ei tarvitse imeä. Nämä ovat meillä edelleen käytössä kodin ulkopuolella sekä yöllä.
Vihreä perusnokkis on Ikeasta ja ajanut hyvin asiansa.

Kaapo oppi juomaan siististi lasista nopeammin kuin odotin. Minulla oli tarkoitus ostaa harjoittelua tukevat mukit, mutta en usko että niitä sittenkään enään tarvitaan. Kannattaa kuitenkin tutustua:

Domoor mukia saa monessa ihanassa eri värissä. Sen isot korvat helpottavat juomista sekä jykevä paino estää mukin kaatumista. Edullisesti niitä saa tilattua suoraan kotiin ainakin täältä ja Helsingissä näitä myy My o My Erottaja.

Mua on jo pitkään sekä ärsyttänyt että ällöttänyt kaikki muovikrääsäastiat, mutta eniten noi juoma/matkapullot. Tiedän että kaikki käyttämämme tarvikkeet ovat BPA vapaita, mutta silti…

Tilasinkin jo KUUKAUSIA sitten täältä Lifefactoryn juomapullon Kaapolle ja itselleni. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi hakea sitä TIEN TOISELTA PUOLELTA sijaitsevasta show roomista…

Laspipullossa vesi pysyy raikkaamaan makuisena pidempään. Tämä koko sopii myös tädellisesti rattaidemme juomapullotelineeseen. Siihen voi myös laittaa vaikka aamukahvin mukaan puistoon.

Juomapulloja on siis kahta eri kokoa ja useita värejä. Lisäksi paljon tuttipulloja!

Heivoröiset kupit ja kipot kannattaa jättää kauppaan. Osta mielummin kestäviä, laadukkaita ja varmasti turvallisia tuotteita. Ikean kipposet houkkuttelee ostaamaan, mutta kun lapsi alkaa syömään itse ovat ne liian kevyitä ja siksi vaikeita käyttää. Varoittelen siksi, sillä kuivauskaapimme on täynnä tätä rojua. Olivathan ne ihan käteviä silloin kun lasta syötettiin, mutta siihen hommaan käy mikä tahansa muukin kippo tai lautanen.

Ja kuiten aikaisemmin kirjoitin, kaikki edellä mainitut ja kehutut tuotteet ovat ylimääräistä, joillekin jopa turhaa, tavaraa. Ilman näitäkin pärjää! Se mikä sopii toiselle ei käy kaikille. Kehoitan kuitenkin tutustumaan jos olet jokatapauksessa aikeissa ostaa lapselle omat ruokailuvälineet ja astiat.

Muoviastoiden käyttöikä on lyhyt, mutta elämä pitkä! Reilu yksi vuotias syö jo sen verran nätisti, että hänelle voi jo uskoa posliini ja lasiastioita (huom, vain oma kokemus!)

Pienelle, kiinteitä aloittelevalle vauvalle, kanttaa tarjota sosetta pehmeällä, esim silikonisella lusikalla.

Muita ihanuuksia keittiöön löytyy mm Iittalan Muumiastoista sekä Marimekolta. Muksulan BooBoo ja Karkuteillä astiat ovat <3 ! Samoin uudet ruokalaput.

Niin ja hei, meillä on edelleenkin VALKOINEN matto ruokapöydän ALLA !!

Suosittelen aluksi suojaa myös pöydän alle, esim pyyhkeen. Meillä on toiminut hyvin myös silikoninen leivonta-alusta; ei tulee lisää pyykkiä.

Minttu