Meillä on nukuttu viimeiset pari viikkoa toooosi huonosti. Kaapolla on joku kummallinen vaihe, uni on tosi katkonaista ja kun hän herää (n 15 kertaa yössä) pitää jonkun tulla pitämään kädestä kiinni tai muuten uni ei tule ja itkettää kovasti.

Ollaankin sitten vuorotellen ( Lasse kylläkin useammin) nukuttu Kaapon huoneen lattialla, roikotettu kättä Kaapon sängyssä pinnojen välistä. Joskus koko yö. Meillä ei ole ollut siis minkään näköistä patjaa vaan ollaan sitten puoliunisina väsätty petiä milloin mistäkin, sohvatyynyistä, pehmoleluista, lampaantaljasta, peitoista, yhdistämällä erikorkuiset nojatuoli ja rahi… Pari viikkoa tätä ja oltiin ihan loppu!

Aiemmein talvella oli jotain samantyyppistä ja silloin moni kehoitti meitä pitämään unikoulua. Kokeltiin kaikenlasita lempeästä ns. huudatukseen. Ei toiminut, eikä se muutenkaan tuntunut meille oikealta tai hyvältä.

Maanantai-iltana kannettiin sitten Kaapon sänky meidän makkariin. ( Kaapo on nukkunut 5 kk omassa huoneessa, normaalisti nukkuu ilman herätyksiä 11-13h). Tuntuihan se vähän tyhmältä siirtää poika pois huoneessaan jossa tottunut nukkumaa. Mutta meidän oli pakko Lassenkin kanssa saada nukuttua pidempi pätkä putkeen. Ja ratkaisu on toiminut, eli nyt ollaan taas levänneitä ja virkeämpiä. Yön saa nukuttua ilman nousemista tai sen kummempia heräämistä. Kaapokin nukkuu levollisemmin. Toistaiseksi siis näin.

No sitten se toinen vauva….

Kolmisen vuotta sitten ostin Samu-Jussi Kosken ihanan keväisen, Marimekolke suunnitteleman unelman. Kuitenkin tähän päivään menessä olin käyttänyt sitä vain kolme kertaa. Eli noin kerran vuoteen. Vaikka mekko nyt olikin enemmän juhlavaate, olisi sitä voinut toki useamminkin käyttää. Tämän ja toisen Kosken mekon laitoin huutonettiin myyntiin alkutalvesta. Toisen mekon möin lähes heti, mutta tänä jäi roikkumaan myyntiin. Myöhemmin alkoinkin miettimään, että ehkä ei olisi pitänyt laittaa kumpaakaan nyt myyntiin vaan antaa niiden kasvaa arvoa tai jättää ne perinnöksi jälipolville.
No koska mekko ei näyttänyt menevän kaupaksi haluamallani hinnalla aloin jo tottua ajatukseen että pidänkin sen. Käytin sitä jopa kerran. Kunnes yllättäen eräänä päivänä sain sähköpostia että se oli nyt ostettu haluamallani hinnalla. Tuli ihan ahdistus että ei! Ostaja oli ihastunut siihen yhtä paljon kuin minä uudestaan. Sille oli kuulemma juhlatkin jo tulossa, joten ei auttanut muu kuin antaa sen mennä. Onneksi se sai hyvän ja sitä arvostavan uuden kodin.