Joskus havahdun siihen, että katson lapsiani ja ihmettelen, että ovatko nuo todella minun? Onko elämä ihan oikeasti vienyt tähän pisteeseen, että olen kahden lapsen äiti? Ovatko nuo kaksi elävää ihmistä, tuntevaa persoonaa ja oman tiensä kulkijaa tulleet minusta? Ja toisekseen, miten ne voivat olla jo noin isoja!?
Nuorimmainen lapsi, jota pidän edelleen vauvana täyttää syksyllä viisi vuotta. Se on käsittämätöntä, sillä muistan edelleen vahvasti hetkiä raskaus -ja vauva-ajalta. Tuntuu etten minä ole muuttunut viiden vuoden aikana juurikaan. Lapset taas muistuttavat enemmän isäänsä ja veljiäni, kun pieniä vauvoja, jollaisina minä heidät muistan ja edelleen ajattelen.
Välillä hätkähdän ajatuksen, että mitä tapahtui? Mikä kaikki toi tähän pisteeseen? Miten minulla voi olla asiat niin hyvin? Jos tähän mennessä on tapahtunut näin hienoja asioita, mitä kaikkea sitä onkaan vielä tulossa? Mitä tapahtui, minne meni aika? Yksi aamu herään siihen kun omat lapset on kolmekymmentä. Käsittämätöntä.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.