Jos synttärikutsussa lukee RÄYH! VIHREÄ ON UUSI MUSTA, ei jää paljoakaan arvailuden varaan, että millä teemalla bileet vedetään. Etenkin kun synttärisankari on ehkä suurin tietämäni Hevisaurusfani.

Pojat ovat tietysti innoissaan, sillä tämä syksy (kuten kevät oli) on yhtä kaverisynttäreiden sumaa. Oikeastaan joka viikonlopulle tuntuu olevan jonkun kaverin synttärit. Välillä useammat päällekkäin. Eikä mene enää kauaa, kun saan alkaa valmistelemaan poikien synttäreitä. Huh – siinä onkin taas urakkaa. Omat synttärinikin sattuvat tänä vuonna viikonlopulle, joten mietinkin että pitäisikö niitä pitkästä aikaa juhlistaa? Vuoden päästä suunnataan parhaan ystäväni kanssa sitten kahdestaan kolmekymppismatkalle jonnekkin lämpimään.

Lauantaina tosiaan kuitenkin juhlittiin 4-vuotiasta Valoa. Tutustuin Valon äitiin Miian jo vuosia sitten, silloisen poikaystäväni kautta. Meidän juttu on kuollut ja kuopattu myös vuosia sitten, mutta ystävyys Miian kanssa jäi onneksi elämään. Oikeastaan kuitenkin lähennyttiin paremmin vasta neljä vuotta sitten kesällä, kun molemmat tuskastelimme isojen vauvamahojemme kanssa. Siitä saakka ollaan tavattu vauvojemme kanssa – jotka eivät tosiaan enää olekkaan mitään ihan vauvoja! Ollaan oltu Valon kaikilla synttäreillä mukana ja siinä missä tuntuu hullulta, että omat lapset kasvavat, tuntuu se yhtä hullulta (ellei jopa hullummalta) myös kavereiden lasten kohdalla. Hauska nähdä sivusta millainen, ihan erilainen, persoona ystävän lapsesta on kehittynyt.

Mutta tosiaan, näiden bileiden jälkeen tajusin sen, että pian pitää alkaa miettimään poikienkin synttäreitä. Koska moelmmilla on synttäripäivä kuukauden päästä toisistaan ollaan tähän saakka vedetty yhdet yhteiset kaverisynttärit. Viime vuonna samoihin pirskeisiin kustuttiin myös sukulaiset ja kummit, joten kaikki oli (onneksi) ohi kerralla. Nyt kuitenkin pojilla alkaa olemaan paljon niitä ihan omia ja tärkeitä kavereita, joten ekan kerran nyt tosissaan mietin myös, että pitäisikö heille pitää myös ihan omat juhlat? On tässä vielä viikko-pari aikaa miettiä. MUTTA MITÄÄN TEEMAJUTTUJA (askartelua) EN KYLLÄ ALA.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Teen sitä välillä ihan tarkoituksella, mutta välillä huomaan myös että olemme vahingossa lähteneet kaikki ulos ihan samanlaisissa vaatteissa. Onhan se nyt vähän hassua että koko perhe on vaikkapa pukeutunut maastotakkeihin, samanlaisiin pipoihin ja tennareihin. Mutta samalla se on minusta jotenkin tosi söpöä.

Tällä kertaa meitä kaikkia ei sentään yhdistänyt kun vain saman merkin kengät. Lastenvaateinnostukeni on viimeaikoina hiipunut, tai toki tykkään kivoista vaatteista edelleen, mutta ostan niitä lähinnä kun kohdalle osuvat – en päivystä uusia mallistoja niiden ilmestymishetkellä tai tilaille loppuunmyytyjä kappaleita ylihintaisilla postareilla jostain Koreasta. Mutta kenkien kanssa on nykyisin vähän eri juttu. Olen ihan hulluna sneakereihin, ja etenkin noihin lasten söpöihin pikkuisiin kenkiin. Osa tästä innostuksesta johtunee varmasti myös siitä, että poikien jalat eivät enää kasva niin hurjaa vauhtia kun ennen, joten kengille jää entistä enemmän käyttöaikaa. Tietysti on vähän epäreilua, että nykyään lapsillani on alkaa olemaan enemmän ja hienompia kenkiä kun minulla.

Poikien kengissä suosin nykyään ehdottomasti tarrallisia malleja. Pikkujuttuja, mutta kun molemmat lapset saavat itse puettua ja riisuttua kenkänsä, auttaa se tässä sykyisessä pukemisrumbassa. Ja luulen että päiväkodissakin arvostetaan. Vaikka lasten kengät kuluvat melko nopeasti, kannattaa laadukkaisiin kenkiin mielestäni silti panostaa. Esimerkiksi nahka on aina hyvä valinta, niin syys -ja talvikengissä mutta vaikkapa myös sandaaleissa. Oikean kokoistenkin pitää kenkien luonnolisesti olla, lastenkenkiin pitäisi jäädä ainakin 1,5cm vapaata tilaa varpaisiin.

Mutta nyt ei ollut takoitus kirjoitella sen enempää oikeanlaisten kenkien valinnasta, vaan näistä meidän uusista Nikeistä! Pienen yhteistyön merkeissä sain valita Lekmeriltä pojille muutamia leluja. Olen mieltänyt kyseisen nettikaupan aina juurikin vain suureksi lelujen nettikaupaksi, mutta ilokseni huomasin siellä olevan myös mm. laaja valikoima
lasten Nikejä. Kenkiä oli vaikka kuinka, niin tytöille kun pojille, ihan vauvakoosta alkaen isommillekkin lapsille. Itseassa nuo minunkin kenkäni ovat sieltä, suurin koko näytti ainakin silloin olevan 38.5. Kenkien lisäksi Nikeltä löytyy myös erilaisia vaatteita sekä reppuja.

Rakastan omiani, viime talvena osatamia Air Maxeja, ja keväällä löysin sellaiset myös Elvikselle Niken tehtaanmyymältästä Espanjasta. Joten olihan nyt sitten korkea aika myös Kaapon saada omansa. Tykkään hirveästi noista Kaapon kengistä, tiedän niiden olevan superhyvät jalassa ja sen lisäksi ne näyttävät tosi hienoilta. Kengissä on tarra ja joustavat nauhat, joten ne on tosi helppo saada jalkaan. Elvikselle otin sitten vähän värikkäämät kengät, ne on helpompi päiväkodissa sitten itse kenkähyllystä löytää. Pitkävartinen force-malli ei ole itselleni tuttu, mutta menosta päätellen nekin tuntuvat hyvältä jalassa. Elvis haluaa jostain syystä aina käyttää kenkälusikkaa (vaikka se näyttääkin tosi hankalalta) ja näiden kanssa se jopa onnistuu, johtuen varmaankin juuri tuosta pitkästä varresta.

Itse en vieläkään ole kyllästynyt lenkkarien ja muuten siistimpien vaatteiden, kuten vaikka tässä vekkihameen, yhdistämiseen. Ja kun vaatteissa käytän tosi tosi paljon mustaa, on kiva kengissä sitten valita vähän kreisimpiä väriyhdistelmiä. Vai mitä pidätte näistä sinisen ja pinkin yhdistelmistä?

Minkälaisia kenkiä teiltä löytyy ja tykkäättekö samistella tai käyttää lapsilla vaikkapa samanlaisia kenkiä kun itsellänne?

PS Sain eilen ihania uutisia kun kuulin että olette käyneet äänestämässä blogiani ahkerasti vuoden inspiroivommaksi perheblogiksi! Kiitos siitä! Tällä hetkellä ollaan siis viiden eniten äänestetyn joukossa, mutta olisihan se ihan huippua päästä sinne TOP 3:seen. Käykäähän siis vielä klikkaamassa äänenne suosikeillenne joohan, tämä ilta enään aikaa!

Postauksen kengät saatu Lekmeristä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Arkisia räpsyjä tämän päiväisen kauppareissun jälkeen. Käytiin päivällä leikkipuistossa, Picnikissä syömässä, matkustettiin metrolla Cittariin kauppaan ja haettiin postista paketteja. Sellaista perus perjantaita. Hitusen hohdokkaampaa siitä kuitenkin teki se että tepastilimme Kaapon kanssa koko päivän tuliterissä tennareissamme.

Poikkesimme eilen poikien kanssa Vansin ystävämyynnissä ja sieltä tarttuikin matkaan parit uudet kengät. Itselleni vain nuo yhdet, mutta Kaapolle… Noh, mallikappaleet sattuivat olemaan juuri oikeaa kokoa ja lopulta kannoin kotiin yhteensä kuusi paria kenkiä hänelle. Onhan se vähän epäreilua että lapsen kenkäkokoelma on paljon hienompi kun oma.

Mutta tässä siis äiti ja poika, matkalla kotiin syömään makaroonilaatikkoa ja pitämään perjantaista leffa-iltaa.

Minttu: takki Monki, huivi Pieces, neule Only, farkut Bershka, kengät Vans
Kaapo: takki Mini Rodini, pipo Carlings, huivi Aarrekid, paita H&M,housut NameIt, kengät Vans

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kukaan ei voi olla eri mieltä, yksi maailman ihanimmista ja kauneimmista asioista on nukkuva lapsi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täällä sitä sitten ollaan, Indiedaysillä. Moi vaan kaikki! Blogin muutto sujui hienosti, vielä pientä teknistä hienosäätöä ulkoasun suhteen.  Muutamaa kommenttia lukuunottamatta blogi ei kadonnut bittiavaruuteen, kuten aluksi vähän jännitin. Huh!

Jännitys sinänsä ei ole vielä lakannut, vaan nyt se taitaa oikeastaan vasta kunnolla alkaa. Olen ihan super otettu siitä, että juuri minun blogi haluttiin Indiedaysille. On jännittävää tulla joukkoon jota pidän ihan älyttömän lahjakkaina superbloggaajina. Ette uskokkaan kuinka paljon intoa ja uusia ideoita tällainen portaalin vaihdos tuokaan mukanaan. Hihkun aamusta iltaan innostuksesta, sukat pyörii jaloissa ja tenat tulisivat nyt todellakin tarpeeseen.

Uuden blogikodin myötä myös varmaan tämä blogi tulee ihan uutena joillekkin lukijoille. Siksi olisikin ihan kiva kertoa näin alkuun jotain itsestäni. Vanhemmat lukijat tietävät ainakin että rakastan listojen tekemistä ja ainakin kerran kuussa pitää listata tekemiset ja ajatukset ranskalaisin viivoin. Kai se on tavallaan myös tapa pitää jonkinlaisessa pakassa tämä usein niin kaaottinen ja hektinen perhe-elämä. Joten, tällänen mä oon:

– Olen Minttu ja täytän parin viikon päästä 28 vuotta
– Lapset Kaapo ja Elvis taas täyttävät pian 5 ja 3
– Blogannut olen kohta neljä vuotta
– Kalliossa, Vallilassa ja Alppilassa olen asunut yhteensä 10 vuotta
– Minulla on viisi pikkuveljeä
– Olen sinkku, ollut jo kohta kaksi vuotta
– Ihastun kyllä helposti
– Tahtoisin enemmän pisamia
– Rakastan sipsiä ja jäätelöä
– Tykkään kaikesta söpöstä krääsästä
– Olen alkanut hyväksymään sen että minusta tuskin koskaan tulee vakavasti otettavaa aikuista
– Harrastan lenkkeilyä, mutta välillä (usein) unohdan sen
– Olin viime kesänä Ilta-sanomien kannessa pelkissä alusvaatteissa
– Sain siitä hyvästä Vuoden Blogiteko palkinnon
– Lempidrinkkini on kossuvissy
– Minusta on noloa ostaa vessapaeria
– Rakastan matkustamista ja tahtoisin koluta kaikki maailman paikat
– Olen kirjoitushäiriöinen
– Minulla on jatkuva tatuointokuume, vauvakuume ja asuntokuume
– Myös autokuume, vaikkei minulla ole edes ajokorttia
– Kuuntelen paljon suomiräppiä
– Väitän olevani Suomen, ainakin Alppilan, Bridget Jones
– Olen yrittänyt aloittaa tupakanpolton, siinä kuitenkaan onnistumatta
– Rakastan parhaimpia ystäviäni yli kaiken, minulla on heistä muistuttava tatuointi
– Joo joo, tottakai rakastan myös lapsiani yli kaiken ja minulla on heistäkin omalla tavallaan muistuttavia tatuointeja
– Luonteeltani olen tosi iloinen ja nauravainen, mutta myös todella herkkä, kiltti ja ujo
– Tahtoisin poikaystävän jolla on koira
– Laulan usein kadulla kävellessä ja tanssin liikennevaloissa
– Tavallaan en yhtään ihmettele sitä miksi olen edelleen sinkku
– Juon kahvini nykyään mustana

Mahtavaa olla täällä ja mahtavaa että te olette löytäneet uuteen osoitteeseeni! Muistuttelen vielä vaihtamaan uuden osoitteen lukulistoillenne, seurata voi helposti myös Bloglovinin ja Blogilistan kautta. Facebook-sivut ovat aina ajan tasalla ja instagram päivittyy yleensä hyvinkin tiheään.

Jos teillä on jotain kysyttävää, postaustoiveita tai muutenvaan asiaa, niin antakaa tulla! Vielä kerran, niin kivaa olla täällä, jännittää mitä kaikkea tämä loppuvuosi tuokaan tullessaan!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.