Noin seitsemän vuotta sitten minulla oli työkeikka Tampereella, jonka jälkeen paras kaverini tuli hotellille ja vietiiin hauska ilta kaupungilla pyörien. Päätettiin silloin, että tehdään tästä jokavuotinen perinne. Noh, siitä tulikin kerran seitsemässä vuodessa perinne, mutta oli se odottamisen arvoista.
Koronarajoitusten jälkeen jo pelkkä puolentoista tunnin junamatka oli kuin jo joku suurempikin seikkailu. Tampereella satuttiin vielä törmäämään tuttuihin, käytiin ravintolassa, päästiin minikeikalle, istuttiin aurinkoisessa puistossa, rannalla ja terasseilla (siis pilkku tuli vasta klo 22!), ajettiin riksalla, päädyttiin jatkoille ja seuraavana aamuna käytiin karistamassa unihiekat uimassa ja saunassa – ja kokoajan huokailtiin, että voiko tämä oikeasti olla totta? En ole vieläkään ihan varma, mutta kaipa nämä kuvat todistavat että kyllä se vaan oli.
Kiitos Festivaali ja Sidoste kutsusta Tampereelle!