Sunnuntaiaamun kirppislöydöt Vallerilta noudattivat aika tarkkaa ysärilinjaa. Nää on muuten taas näitä juttuja, hyi mä en iiikinä lähde mukaan ysäritrendiin kun se tulee. Ja nyt mä olen innoissani kun katukuvassa alkaa näkyä enemmän ja enemmän vanhoja tuttuja juttuja omasta laspuudesta ja nuoruudesta. Pikkureput, hiusmaskarat, grunge, ja muutenkin se koko huoleton ysrärityyli iskee hyvällä. Teknoa en kyllä rupea enään kuuntelemaan ja vannon ettei mua ikinä nähdä nappiverkkareissa. Tosin olen sanonut samaa salihoususta ja mitkäs ne mulla tuossa ekassa kuvassa onkaan jalassa…hups.

Valtterin ysärisaaliseen kuului siis musta-valkoiset salihousut 2e, Adidaksen verkkapuku 4e ja My first Sony – mankka 2,50e.

Eritysesti tosta mankasta olen tosi iloinen. Siitä olen haaveillut vuosia. Mulla on pienenä ollut ihan samanlainen ja vieläkin meillä on tallella kasetteja joissa on omaa höpötystystäni ja laulamista, jota olen sillä nauhoittanut. Meiltä löytyy muutenkin paljon kasetteja, Lassen bändit kun julkaisevat ystävänsä levy-yhtiön kautta kai lähes aina poikkeuksetta julkaisunsa myös kasetille. Noi vanhat Sonyt taitavat olla myös aika paljon kestävämpiä. Meillä on BR leluista ostettu samantapainen mankka/cd-soitin ja se on hajonnut jo kahdesti.

Iskeekö ysärityyli teihin, mistä siinä tyykkäätte ja mitä ette todellakaan kaipaa?

Kuvat ovat instagramista ja minua voi siis seurata myös siellä, mamigogominttu nimellä löytyy 🙂

Minttu

Kaapo sai naapurin pojan vanhat polvi, kyyner -ja rannesuojat, joten päätimme lähteä testaaman ne ja samalla läheiseen Eläintarhan skeittipuiston. Kuljemme aina välillä puiston ohi ja Kaapo on viime kesästä saakka pyytänyt päästä sinne. Puisto on tosi suosittu, etenkin sillä käy tosi paljon kouluikäisiä ja välillä se on ihan tukossa skeittareita, potkulautalijoita, rullaluistelijoita ja temppupyöriä.

Nyt olikin hyvä hetki mennä sinne, sillä kaikki olivat koulussa . Aimmin en ole viitsinyt, sillä K on kuitenkin tosi pieni. Pelkäisin kokoajan että K jää jalkoihin, jonkun alle tai on ikävästi muiden tiellä. Nyt puistossa oli rauahllista ja vain pari muuta vanhempaa skeittaria jotka osasivat varoa. Liikennettä puiston vieressä on paljon, ohikulkijat hymyilivät ihastuksissaan tälle pienelle skeittarille.

Mä en itse tiedä skeittaamisesta oikein mitään, (ainoastaan olen seurannut sivusta teinistä saakka ja tykkään monien skeittimerkkien vaatteista ja kengistä, heh) mutta Eltsun parkki vaikuttaa hyvältä ja monipuoliselta. Se on avara, siisti ja siellä on hyvä aloitella ja harjoitella skeittausta mutta myös kokeeemmille siellä on varmasti paljon tekemistä.

Skeittaamisesta Kaapo on kiinnostunut jo heti kun oppi kävelemään, syynä varmasti isin erittäin kiinnostava skeittilauta. Viime keväänä K sai sitten aina välillä ottaa isin skeitin mukaan puistoon ja ihmetys oli sekä itsellä että muilla valtava, kun poika pystikin laudan päällä, pääsi eteenpäin ja jopa yritti temppuja! Siis alle kaksi vuotiaana. Noin vuosi sitten K sai vihdoin oman pienen lastenskeitin, lelukaupasta tosin, mutta toistaiseksi ainakin ajaa asiansa. Tänä keväänä K sai myös vihdoin sopivan ja äidin makuun kivan kypärän, joilloin skeittiharrastus pystyi kunnolla alkamaan. Nyt kun varusteet on kunnossa, rohkenemme antaa hänen kunnolla testasta osaamistaan ja uskallustaan.

Kuten uskoa saattaa, K on ollut pienestä saakka hyvin fyysinen, liikkunut, juossut, hyppinyt täysillä heti kun se vain on ollut mahdollista. Hän onkin skeittauksen lisäksi ollut aina kovin kiinnostunut myös potkulautailusta, pyöräilystä, jalkapallosta ja jääkiekosta. Miten musta tuntuu että saan tulevaisuudessa kuskata noita poikia harrastuksista toiseen ja seisoskella kenttien ja kaukaloiden reunalla aika paljon 😉

Mistä lajeista teidän lapsenne ovat kiinnostuneet tai harrastavat? Ovatko he enemmän tällaisia liikunallaisia villikkoja vai rauhallisia runotyttöjä -ja poikia?

Minttu

 
Tosi moni on kysellyt sekä täällä blogissa, facebookissa että istagramin kautta poikien (ja heidän kavereiden) lätsistä. Kaapolla onkin ollut koko kesän oranssi-sininen lätsä ja viime viikolla molemmat saivat uudet farkkulätsät.

Hatut ovat siis erään tuttavaäidin, Katjan tekosia. Lätsiä näkyykin alueellamme tosi tosi paljon, melkein kaikilla puiston lapsilla on ainakin yksi lätsä. Basson sivuillakin kirjoitetaan ”lippahattu on ristitty Kallio-hatuksi, koska tuntuisi, että jokainen lapsi näillä nurkilla omistaa kyseisen menestystuotteen.” 

Olen aina tykänyt noista lätsistä, mutta pitänyt niitä Kaapon tyyliin vähän liian hippeinä. Vasta nyt loppukeväästä ostin ensimmäisen hatun, kuvioton lätsä tupsun kanssa ei olekkaan yhtään hippi. Ja sittenhän niitä oli pakko saada lisää. Noista farkkuisista olen tykännyt aina erityisen paljon ja nyt syksyä vasten ajattelin niiden olevan juuri hyvät. Kaapon hattu on hieman vaaleampaa, harmaampaa farkkua ja Elviksen perus tummansinistä denimiä. Molempiin lätsiin valitsin vielä vähän tuollaiset pastelliset tupsut, haaleankeltaisen ja mintunvihreän.

Hattuja saa siis tupsulla tai ilman. Itse tahdoin ehdottomasti tupsun, jo ulkonäön kannalta mutta värillinen tupsu on myös loistava apu pitää lasta puistossa silmällä tai löytää hänet nopeasti lapsivilinän keskeltä. 

Jokin aika sitten kirjoitin ihastuneeni Coston unikkeihin lastenhattuihin, joita oli myynnissä Skidit festareilla. Unikkimalleja myytiin sillä alehintaan, 40e/lakki. Normaalit lastenmallit maksavat nettikaupassa lähemmäs 60 euroa. Melko suolaista. Vaikka kuinka ihania hyvänsä se ovatkin, en ikinä raaskisi laittaa tuollaista summaa lasten hattuihin (jotka parhaassa tapauksessa häviävät heti). Onneksi meillä on Katja ja hänen lätsänsä!

Kaikki lätsät ovat tehty kierrätysmateriaaleista, vanhoista kankaista. Niitä löytyykin monenlaista, väristä, kuviota, ohutta, paksua, mitä vaan. Hattuja on muistaakseni kolmea eri kokoa, myös aikuiselle sopiva koululaiskoko. Takana on kuminauha, joka joustaa ja kiristää sopivasti niin että lätsä sopii päähän pitkään.

Netistä hattuja ei valitettavasti saa tilattua, mutta jos asut pääkaupunkiseudulla on niitä saatavissa seuraavan kerran 29.8 Käpylän lippakioskilta ja 30.8 Kallion puistokirppikseltä Dallapenpuistosta.

Minttu

Olen vähän myöhässä tämän postaukseni kanssa, mutta onhan aihe edelleen ajankohtainen. Koulut ovat siis alkaneet ja se näkyy joka paikassa.

Keväällä näytin teille Polarn O. Pyretin syysmallistoa ja siinä samassa kerroin uudesta heidän koululaismallistosta. Mallisto on ollut nyt muutaman viikon myymälöissä. Vaikka tämä koululais-aihe ei kosketa meidän perhettämme vielä muutamaan vuoteen, on hauska vertailla eri perusmerkkien juurikin koululaisille suunnattuja vaatemallistoja.

Popin mallisto on ainut johon olen kunnolla ja livenä tutustunut, mutta aika hyvän käsityksen netin kautta sain muistakin. Kaikissa on hyvin paljon samaa. Sisäoppilaitostunnelmaa, tweed-tyyliä, ruutua ja raitaa sekaisin. Näistä yllä olevista mallistoista Name it on ainut joka erottuu lähes täysin demim vaatteillaan. Kivoja vaatteita löysin kaikilta.  
Minkä ketjun mallistokuvasta tykkäätte eniten? (kuvat saa klikkaamalla isommiksi)

Vaikka kouluun meno ei ole vielä ajankohtainen, niin kerho on! Kaapolla alkaa syyskuun alussa kerho. Ja täytyy sanoa että vähän äitiä jännittää. Mutta tosi kiva juttu kaikille. Kerhoa ei tosin ole kuin kaksi kertaa viikossa, yhteensä 5 tuntia. Lisäksi K jatkaa asukaspuiston pikkukerhossa jonka aikana ehdin juuri käymään kahvilla tai kaupassa.

Uutta kerhoa varten tekisi hirveästi mieli hommata uusi reppu, eväslaukku ja sisätossut. Nämä ainakin kelpaisi:

Löytyykö sieltä lukijoista paljon kerhon, päiväkodin, eskarin tai kolun aloittaneiden vanhempia? Minkälaisia tunnelmia? 

Huomenna menenkin tutustumaan vähän pienimmille tarkoitetun vaatemalliston, eli uuden äitiyspakkauksen julkistamistilaisuuteen. Uusi pakkaus julkistetaan huomenna, eli keskiviikkona klo 10. 

Minttu