KUINKA PALJON HARRASTUKSIA
LAPSELLA PITÄÄ OLLA?

1/12/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetimageProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Minulta on viime viikkoina kysytty erikoisen monta kertaa sama kysymys, ”mitä teidän pojat harrastaa?”. Vastaukseni on joka kerta on ollut yhtä epämääräinen, ”no ööh, ääh, siis ei ne sillai mitään säännöllistä just nyt, mutta kyllähän ne vähän kaikkee”.

Me emme elä kovinkaan säännöllisen rytmin elämää, emmekä ole myöskään kokeneet, että kovin säännölliset menot siksi sopisivat meille. Riittää kun saadaan lapset päiväkotiin ja kouluun oikeaan aikaan, syödään ja mennään nukkumaan samoihin aikoihin. Kaikki muu elämä siinä ympärillä saattaa joka päivä olla aivan erilaista. Oikeastaan liika suunnittelu ja menojen aikatauluttaminen pitkän ajan päähän ahdistaa jopa.

Kun Kaapo ei viime keväänä mahtunutkaan haluamaansa jalkapallojoukkueeseen se toki harmitti, mutta samalla olin vähän helpottunut. Sen lisäksi, että minua etukäteen hirvitti ajatus pari kertaa viikossa olevista treeneistä, en uskonut myöskään silloisen eskarilaisen olevan valmis moiseen.

Olimme edellistalvena käyttäneet poikia tanssitunneilla. Ja sinnekin tiettyyn aikaan, tiettynä päivänä selviytyminen oli välillä aikamoisen työn ja tuskan takana. Sitä harrastusta olisimme mielellämme jatkaneet, jos vain tunneilla käyminen olisi ollut joustavampaa. Eli vaikka että viikossa olisi ollut kolme eri vaihtoehtoa, jonne sitten mennä.

Nyt taas tuon ekaluokan alkamisen jälkeen nämä illat ollaan pyhitetty ihan kotosalla oloon. Sen verran voimille tämä ihan uudenlainen arki on ottanut. Viikonloppuisin taas on ollut ihana vain viettää aikaa yhdessä. Kaapo on ollut todella väsynyt, uuden harrastuksen aloittaminen olisi tuntunut olevan vain liikaa.

Välillä olen miettinyt, että olenko nyt kauhean huono ihminen, enkä tarjoa tarpeeksi virikkeitä lapsille. Toisaalta olen sitä mieltä, että eivät tämän ikäiset lapset välttämättä tarvitse säännöllistä harrastusta. Sillä kyllähän me kaikenlaista kuitenkin tehdään. Pojilla on soittimia, he piirtävät ja maalaavat paljon, pelaavat ulkona ja sisällä, kuunnellaan musiikkia, käydään museoissa, uimassa ja lisäksi kaikki päiväkodissa, koulussa ja iltapäiväkerhossa tehtävät jutut. Kuulostaa minusta ihan hyvältä.

Keväällä olisi kuitenkin tarkoitus saada Kaapo sitten vihdoin sinne futikseen. Elvis puolestaan haluaisi alkaa harrastamaan jääkeikkoa (apua) ja taidekerhoa. Kauhulla odotan jo sitä roudaamista, aikatauluttamista sekä kentän ja kaukalon laidalla seisomista. Mutta se kaikki sitten vasta ensi vuonna.

Harrastetaanko teillä ja jos niin miksi, mitä ja kuinka usein? Ja sama kysymys jos ei, eli miksi ei? Onko joku muukin saanut harrastamattomuudesta huonoja-omatuntoja, vaikka tietäisikin sen olevan oikea päätös?

Ps. Eikös olekkin aivan ihana Elviksellä kuvissa oleva asu? Saatiin se ja kengät eilen Mini Rodinilta. Se on heidän yhteistyömallistostaan Adidaksen kanssa. Yhteistyö kestää vuoden ja tämä oli siis vasta ensimmäinen julkaisu siitä. Kaikki puvut taidettiin muuten myydä loppuun ihan hetkessä. Tuttuun Rodini-tyyliin, vaatteet ja kengät on valmistettu luomupuuvillasta sekä kierrätysmateriaaleista.


Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KESÄUIMAKOULUSSA

4/06/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pojilla alkoi tällä viikolla kesäuimakoulu. Uimakoulu Pikku Joutsenesta kysyttiin tahtoisimmeko kokeilla heidän tuntejaan, ja joska pojat rakasvat uimista, niin tottakai haluttiin! Uimakoulu pidetään samoissa tiloissa Meilahden Allergiatalossa, jossa käytiin Kaapon kanssa aikoinaan vauvauinnissa. Ihana nostalginen tunneröyppy kun sinne pääsi uudestaan.

Kesällä uimakoulut pidetään viikon kursseina, tällä ja ensi viikolla. Opetusta järjestetään myös Jyväskylässä, Laitialassa ja Raumalla. Kesän jälkeen kurssit jatkuvast taas normaalisti. Kaapo ja Elvis ovat eri ryhmissä, mutta kätevästi samaan aikaan altaassa kuitenkin. Elvis on pienempien, uimataidottominen ryhmässä, jossa voi olla yksi tai kaksi vanhempaa mukana. Kaapo taas ryhmässä jossa osa osaa jo uida ja siinä mukana on vain opettaja. Allas on 140cm syvä, joten molemmissa ryhmissä lapset pitävät ainakin osan tunnista päällään kelluttavaa juoksuvyötä. Tavoitteena on, että uimakoululainen oppii kesäuimakoulussa nauttimaan vedestä, uimisesta ja liikunnasta. Tavoitteena on myös, että hän oppii uimaan tai parantaa uimataitoaan. Ohjelma sisältää vesileikkejä, loruja, lauluja ja yksilöllistä harjoittelua. Ohjelma on suunniteltu niin, että taidot karttuvat koko ajan, tekemisen kautta. Ohjelmassa on muun muassa välinevillitys, seikkailurata, Bay Watch-päivä, uimamerkkien suoritus. Odotan jo viimeistä päivää, jolloin lapset erittävät aikuisille taitojaan pinenen esityksen muodossa. Lopuksi jokainen saa uimakoulusta vielä oman tasoisensa uimadiplomin.

Itsestäni on ollut tosi kiva kun ryhmäkoot ovat sen verran pieniä, että jokainen lapsi ehtii saamaan myös yksilöllistä opetusta. Esimerkiksi Elvis on päässyt myös uimaan ilman vyötä ja sitten taas vedelle enemmän aremmat lapset saaneet toisenlaista huomiota. Kaapo on sitten taas päässyt harjoittelemaan erilaisia uima -ja sukellustyylejä. Olen ollut hurjan tyytyväinen! Tälläinen viikon kurssi on myös aika hauska. Että pyhittää yhden viikon sille että iltaisin käydään uimassa. Ja ai että miten kivasti tulee uni aina tämän jälkeen!

Jos kesäuimakoulu kiinnostelee niin ensi viikon ryhmissä on vielä tilaa. Lisätietoja uimakouluista löytyy esim täältä. Ja uimakoulut tosiaan jatkuvat sitten myös kesänkin jälkeen!

Onko teidän lapset käyneet uimakoulussa? Miten ne on järjestetty? Mitä olette tykänneet? Mikä on ollut parasta tai oletteko jääneet kaipaamaan jotain?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KEVÄÄN EKAT RULLAILUT

10/04/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voihan kevät, teini sisälläni herää aina näin keväisin, kun kuulen ekat skeittilaudan äänet kuivalla asfaltilla. Ah! Harmi että nykyään sieltä useinmiten rullailee kylläkin joku alaikäinen pojankolttiainen… Mutta silti.

Myös Kaapo halusi torstaina mennä skeitillä päiväkotiin. Samana aamuna huomasin lenkillä että läheisen puiston altaat olivat vielä tyhjillään ja osa siivottu sekä kuivat – täydelliset skeittaamiseen siis! Iltapäivällä suuntasimme suoraan päikystä sinne. Parhaassa altaassa olikin jo muuta porukkaa, joten jäätiin suosiolla vähän sivumpaan. On tosi hieno huomata miten Kaapo kehittyy skeittaamisessa ja Elviksellekkin on aika ostaa oma lauta, iskän luota sellainen jo löytyykin.
Kun sitä omaa täydellistä poikaystävää ei kuulu niin näköjään sitten teen noista lapsista sellaisia miniversioita x-D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.