Aloitin kuukausi takaperin pienimuotoisen postaussarjan, jossa käydään läpi lapsille yleisiä tapaturmia sekä niiden ensiapua. Ei missään nimessä siksi, että tahtoisin lietsoa paniikkia, vaan jotta joskus mahdollisessa tapaturmatilanteessa osaisimme toimia mahdollisimman rauhallisesti – kun tiedämme mitä pitää tehdä.

Ensimmäisessä ensiapu-oppaassa käytiin läpi ensiapu palovamma, nenäverenvuoto -sekä myrkytystilanteissa. Kuten edelliseenkin, laittakaa ihmeessä kommenttia jos teille joku asia on opetettu eri tavalla tai muutenkin jos on jotain hyväksi havaittuja tapoja tai omakohtaisia kokemuksia.

Vierasesine nenässä – Klassikko! Vierasesine nenästä pitäisi saada ulos, muuten se voi aiheuttaa tulehtumis -tai jopa tukehtumisvaaran. Nenään menneen esineen, kuten vaikkapa lego-ukon pään voi yrittää saada pois itsekin. Vierasesine olisi hyvä saada pois mahdollisimman nopeasti – syytä paniikkiin ei kuitenkaan ole, mutta jos kyseessä on magneetti tai paristo on syytä huomioida niiden olevan oikeasti vaarallisia ja että patteri voi syövyttää nenän rakennetta nopeastikin.

Etenkin kovat ja pyöreät esineet, kuten helmet, saa usein pois kuitenkin kotikonstein. Lapsen avoinna oleva sierain tukitaan ja aikuinen laittaa suunsa tiivisti lapsen suulle ja puhaltaa suuhun hyvin nopeasti ja voimakkaasti. Jos esine ei tule tällä tavalla ulos, on lähdettävä lääkäriin. Nenään ei saa itse yrittää tunkea mitään, kuten pinsettejä, sillä limakavot voivat turvota tai esine liikkua hegitysteihin.

Kuten kaikissa tilanteissa näissä, tässäkin on tärkeä pysyä rauhallisena – ja yrittää tottakai pitää myös lapsi tyynenä.

Vierasesine kovassa – Jos korvaan joutuu esine, on syytä lähteä muutaman tunnin sisällä lääkäriin. Korvaan ei missään nimessä saa yrittää työntää mitään tai onkia esinettä itse ulos, ellei se ole osittain ulkona ja voidaan olla varmoja, ettei esine ulosvedettäessä aiheuta vahinkoa, kuten haavaa.

Vierasesine kurkussa – Tämä on jo sitten vakavampi ja kiireellisempi juttu, sillä esine voi liikkua ja tukkia kokonaan hengitystien. Jos esine on juuttunut kurkkuun, mutta lapsi pystyy kuitenkin hengittämään ja yskimään, voi esineen saada pois jatkamalla yskimistä. Jos hengitys on kuitenkin vaikeutunut, pitää esine yrittää saada mahdollisimman nopeasti ulos (katso kohta tukehtuminen).

Jos lapsi nielaisee vierasesineen, riippuu paljon sen koosta, muodosta ja materiaalista pitääkö sen vuoksi hakeutua lääkäriin. Jos on yhään epäily siitä voiko esine tulla turvallisesti luonnollista tietä ulos, ole yhteydessä lääkäriin. Samoin jos kurkussa tuntuu edelleen kipua, nielimisvaikeuksia tai äänen käheyttä pitää mennä lääkäriin.

Tukehtuminen – Jos lapsi ei hengitä, pysty puhumaan, itkemään tai yskimään vaaditaan erittäin ripeää toimintaa. Jos paikalla on useampi henkilö, toinen soittaa heti hätänumeroon ja toinen aloittaa ensiavun.

Tukehtumisen ensiapu yli 1- vuotiaalle lapselle:

Ota lapsi syliisi poikittain vatsalleen niin, että hänen päänsä on alempana kuin vartalo.
Lyö 5 napakkaa lyöntiä lapaluiden väliin.
Mikäli lyönnit eivät saa vierasesinettä pois nielusta, soita 112 (ellei ole jo soitettu). Aseta puhelin kaiutintoiminnolle ja jatka auttamista.
Laita lapsi seisomaan ja asetu hänen taakseen.
Aseta toinen nyrkkisi hänen palleansa alle, ja tartu siihen toisella kädelläsi.
Nykäise napakasti taakse- ja ylöspäin.
Toista tarvittaessa 5 nykäisyä.
Mikäli vierasesine ei irtoa, vuorottele 5 lyöntiä- 5 nykäisyä.
Jos lapsi menee tajuttomaksi, aloita elvytys ja ilmoita tilanteen muutoksesta hätäkeskukseen.

Tukehtumisen ensiapu alle 1- vuotiaalle lapselle:

Ota vauva syliisi vatsalleen käsivarttasi vasten niin, että hänen päänsä on alempana kuin vartalo.
Lyö 5 napakkaa lyöntiä lapaluiden väliin niskaa tukien.
Mikäli lyönnit eivät saa vierasesinettä pois nielusta, soita 112 (ellei ole jo soitettu). Aseta puhelin kaiutintoiminnolle ja jatka auttamista.
Aseta vauva selälleen syliisi jalat rintaasi vasten.
Paina kahdella sormella rintalastan päältä niin, että se joustaa.
Toista tarvittaessa 5 painallusta.
Mikäli vierasesine ei irtoa, vuorottele 5 lyöntiä- 5 painallusta.
Jos vauva menee tajuttomaksi, aloita elvytys ja ilmoita tilanteen muutoksesta hätäkeskukseen.

Elvytys – Nopeasti aloitettu elvytys kaksin- tai jopa kolminkertaistaa autettavan selviytymisen mahdollisuuksia, sillä se pitää aivojen verenkiertoa yllä. Elvytys pitää yleensä aloittaa silloin, kun lapsi on eloton tai ei ole tajuissaan eikä hengitä tai hengitys on heikkoa.

Lapsen elvytys:
1. Jos lapsi menettää tajuntansa selvitä saatko hänet hereille puhuttelemalla ja ravistelemalla olkapäistä
2. Jos lapsi ei herää, soita hätänumeroon 112 ja aseta puhelin kaiutintoiminnolle.
3. Aseta lapsi selälleen ja selvitä hengittääkö hän normaalisti. Avaa lapsen hengitystie päätä ojentamalla, leuankärjestä ylös kohottamalla. Tunnustele poskellasi ilmavirtaa ja katso rintakehän liikettä.
4. Jos hengitys ei ole normaalia tai se puuttuu, aloita puhalluselvytys: Puhalla 5 kertaa. Avaa hengitystie. Aseta suusi tiukasti lapsen suun päälle. Sulje lapsen sieraimet sormillasi. Puhalla sen verran, että lapsen rintakehä nousee (liikkuu)
5. Paina 30 kertaa.
Aseta kämmentyvi rintalastan alaosalle
Paina käsivarsi suorana 30 kertaa
6. Puhalla 2 kertaa.
7. Jatka lapsen elvytystä tauotta rytmillä 30:2.

Vauvan elvytys:
1. Jos vauvaa menettää tajuntansa selvitä saatko hänet hereille puhuttelemalla ja ravistelemalla olkapäistä
2. Jos vauva ei herää, soita hätänumeroon 112 ja aseta puhelin kaiutintoiminnolle.
3. Aseta vauva selälleen ja selvitä hengittääkö hän normaalisti. Avaa vauvan hengitystie päätä ojentamalla, leuankärjestä ylös kohottamalla varovasti. Tunnustele poskellasi ilmavirtaa ja katso rintakehän liikettä.
4. Jos hengitys ei ole normaalia tai se puuttuu, aloita puhalluselvytys: Puhalla 5 kertaa. Avaa hengitystie
Aseta suusi tiukasti vauvan suun ja sieramien päälle. Puhalla sen verran, että vauva rintakehä nousee (liikkuu)
5. Paina 30 kertaa. Aseta kaksi sormea rintalastan alaosalle. Paina 30 kertaa alaspäin
6. Puhalla 2 kertaa.
7. Jatka elvytystä tauotta rytmillä 30:2.

Muita tavallisesti lapsille sattuvia tapaturmia ovat erilaiset raajojen nyrjähdykset sekä murtumat, putoamiset, aivotärähdys, sähköisku sekä haavat, asvaltti-ihottuma ja auringonpistos.

Elyvytysohjeet Punaisen Ristin sivuilta, josta löytyy myös havainnoillistavat videot. Kuvat ei (onneksi) liity, mutta olivat ihanan värikkäitä tähän marraskuiseen iltaan.

Olen itse sellainen ihminen, etten ikinä edes tahtoisi suoda ajatusta millekään ikävälle. Silti, etenkin joskus iltaisin, huomaan miettiväni mitä hullumpia skenaarioita – kuten vaikka miten pääsisin turvallisesti alas palavan pilvenpiirtäjän katolta kaikkien lasteni kanssa. Toivo parasta ja varaudu pahimpaan -mentaliiteetti taitaa olla sitkostunut itseeni vahvasti ja purkautuu sitten näin.

Vaikka ikäviä asioita ei haluaisi, tai turhaan edes kannattaisi miettiä, on niin lasten kanssa mutta muutenkin hyvä silti varautua siihen pahaankin. Sen voi kuitenkin tehdä antamatta pelon voittaa (ja viedä yöunia). Mitä paremmin on varautunut ensiaputilanteeseen, sitä helpompi siinä on toimia. Etenkin jos oman lapsen kohdalle sattuu onnettomuus, voi sitä mennä helposti itse paniikkiin – kun tärkeintä olisi toimia.

Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, ainakin jotain pientä joskus. Useimpia tilanteita voi kuitenkin ennaltaehkäistä valvonnalla ja riittävällä kodin turvallisuudella. En kuitenkaan usko myöskään liikaan hysteriaan – lapsen on myös tärkeä saada kokeilla ja opetella uusia taitoja ja tutustua ympäristöönsä.

Olen tänä kesänä joutunut soittamaan kerran hätäkeskukseen, kun luulin lapseni tukehtuvan. Onneksi tilanne raukesi sillä hetkellä kun keskuksesta vastattiin ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Eritysen ylpeä olen vanhemmasta lapsestani, joka taas hiljattain toimi kotona esimerkillisesti. Kyseessä ei siis ollut oikeasti mikään hätätilanne, mutta hänestä se aluksi vaikutti siltä.

Satutin nimittäin selkäni ihan yhtäkkiä ja putosin kivun vuoksi polvilleni maahan (okei, kuulostaa aika koomiselta). En pystynyt sanomaan mitään hetkeen ja vaikka lapsi pelästyi kovasti, tajusi hän heti kysyä että soittaako hän hätänumeroon. Koska en heti vastannut, alkoi hän jo etsimään puhelinta. Hän oli selvästi suuressa hädässä, mutta pystyi siitä huolimatta toimimaan – tuli tunne että olen onnekseni onnistunut tärkeässä asiassa.

Tästä tuli mieleen jakaa myös täällä blogissa ensiapu-ohjeita lasten yleisimpiin tapaturmiin. Tai aluksi kirjoitin yhteen postaukseen kaiken, mutta siitä tuli niin pitkä, että parempi jakaa ne muutamaan osaan. Tässä siis niistä ensimmäinen, ihan vaan siltä varalta että jotain joskus sattuisi – kenelle tahansa:

Palovamma –
Ei ole tavatonta, että lapsi kaataa kuuman juoman kahvipöydästä päällensä. Myös saunan kiukaaseen, avotuleen tai hellaan voi lapsi helposti polttaa itsensä. Myös jotkin kemikaalit voivat aiheuttaa palovammoja.

Palovamman sattuessa tärkeintä on nopea jäähdytys, sillä muuten vamma laajenee syvempiin kudoksiin. Palanutta kohtaa pitäisi jäädyttää vähintään kymmenen minuuttia esim haalean veden alla. Etenkin pienten lasten kohdalla pitää kuitenkin huomioida, ettei lapsi muuten palellu – kylmässä suihkussa tai lumihangessa ensiapua annettessa pitää huolehtia, että lapsi pysyy muuten lämpimänä.

Jäähdyttämisen jälkeen palovamma kannattaa tarvittaessa suojata puhtaalla ja kevyellä sidoksella. Parhaiten toimii tähän tarkoittu rasvalappu, joita kannattaakin varata ensiapupakkaukseen tai lääkekaappiin. Jos sellaista ei ole saatavilla, mikä vain puhdas ohut kangas kelpaa. Jos palokohtaan nousee rakkuloita, anna niiden olla, älä puhko – ne suojaavat ja parantavat vammaa.

Palovamman laajuudesta ja asteesta riippuen se parantuu itsekseen kotiloissa tai lapsi voi tarvita kiireellistä sairaalahoitoa – ja kaikkea tältä väliltä. Pienten lasten kohdalla kannattaakin olla herkästi yhteydessä lääkäriin, varsinkaan jos ei ole ihan varma hoituuko vamma kotikonstein tai jos haava alkaa vaikkapa myöhemmin märkimään. Yleinen sääntö on, että jos palanut alue on kämmentä isompi tai sijaitsee pään, nivelten, hengitysteiden tai limakavojen alueella lääkäriin / sairaalaan on syytä hakeutua tai jos palovamma ulottuu ihon alimpiin kerroksiin. Jos palokohdassa ei ole kipua, on vamma todennäköisesti hermoissa saakka.

Nenäverenvuoto –
Nenäverenvuoto voi säikäyttää etenkin ensimmäisellä kerralla. Verta voi tulla nenästä vaikkapa kaatumisen tai nenän kaivamisen seurauksena, mutta joillain (kuten meidän keksimmäisellä lapsella) sitä saattaa alkaa valumaan ihan itsestään, vaikkapa keskellä yötä. Useinmiten nenäverenvuodista selviää kuitenkin kotihoidolla ja se on yleensä täysin vaaratonta.

Monesti näkee, että nenäverenvuotoa yritetään tyrehdyttää nostamalla leukaa ylös ja laittamalla nenään tuppo, mutta itseasiassa vuotoa tyrhdyttäessä kannattaa toimia täysin päinvastoin – eli haketua etukumaraan asentoon (ja istua alas), jolloin veri ei valu nieluun. Nieluun ja vatsaan jotuessa veri voi auheuttaa pahoinvointia.

Pyydä lasta niistämään reippaasti, älä säikähdä mahdollisia verihyytymiä. On hyvä saada nenä mahdollisimman tyhjäksi verestä ja etenkin hyytymistä. Sitten purista nenää keskeltä nenävartta, rustoa vasten 10 minuuttia. Yleensä tämä tepsii ja vuoto lakkaa. Jos verenvuoto ei kuitenkaan lopu tai verenvuoto on alkanut iskusta ja nenä näyttää vääntyneeltä, mene lääkäriin. 

Myrkytys –
Pienten lasten myrkytykset ovat tehokkaasti estettävissä säilyttämällä lääkkeet, pesuaineet ja muut vaaralliset aineet kuten liuottimet, sytytysnesteet, alkoholi sekä myrkylliset kasvit ja sienet lapsen ulottumattomissa. Myrkytysten varata lääkekaapissa on hyvä säilyttää lääkehiiltä, joka voi olla apuna ainakin osassa myrkytystapauksia (ei alkoholi ja liuottimet).

Jos lapsi kuitenkin syö jotain myrkyllistä, pitää akuuteissa tilanteissa soittaa heti 112. Eli jos lapsi alkaa vaikkapa kouristelemaan, saa rytmihäiriöitä, menettää tajuntansa tai tajunnantaso heikkenee tai käyttäytyy sekavasti. Jos huomaat tai epäilet lapsesi syöneen jotain, mutta on oireeton, selvitä mitä hän on mahdollisesti syönyt ja soita Myrkytystietokeskukseen (09-471 977) lisäohjeiden saamiseksi. Muita yleisiä myrkytyksen merkkejä ovat myös oksentaminen ja kylmä hiki.

Jos suussa on vielä myrkytyksen aiheuttanutta ainetta, huuhtele se pois vedellä. Lääkehiilen annostusohjeet saat myrkytystietokseskusesta sekä pakkauksesta. Älä okseta ellet saa siihen ohjeen hätäkeskuksesta tai myrkytyskeskuksesta.

Seuraavassa ensiapu-osassa vierasesineet, tukehtuminen sekä lapsen ja vauvan elvytys.

Tapaturmatilanteissa ja etenkin lasten kanssa kannattaa pitää matala kynnys hätäkeskuskseen soittamisesta. Hätäilmoitus tehdään heti, kun todetaan tai epäillään, että auttamistilanteessa tarvitaan ammattiapua. Arvion ja päätöksen lisäavusta ja avun laadusta tekee hätäkeskuksen päivystäjä, eli jos et ole varma – soita. Myös lapset pitää opettaa soittamaan hätäkeskukseen.