KEKSI KORUILLE NIMI.

KORU kauppa on vihdoin auki! (Vain lähes vuosi vierähti ennen kuin sain sen tehtyä.)

KORUILLA ei ole vielä kunnon nimeä, joten kilpailu koskee siis sitä. Mikä nimi mielestäsi sopisi koruille tulevaisuudessa?

Kirjoita ehdotuksesi kommenttiboksiin. Kaikkien nimeä ehdottavien kesken arvotaan vapaavalintainen KORU!

Yhdellä nimimerkillä saa osallistua vain kerran… PAITSI lukiana tai FB tykkääjänä saat osallistua kaksi kertaa ja sekä lukijana että FB tykkääjänä kolme kertaa! Näiden lisäksi blogissaan tai oman blogin FB sivulla jakanut saa ehdottaa nimeä jopa neljä kertaa! Jos et kuitenkaan millään keksi useampaa nimeä, voit käyttää ehdoukseksi arpoina, kunhan ehdotat edes yhtä nimeä.

Käytä kaikki ehdotuksesi / arpasi samassa kommentissa. Esim näin: mami gogo 4 arpaa, nimiehdotukset koruille: söpöt, hassukorut, pampulat ja pimpulat.

Arvonnan voittajan lisäksi osuvin nimi palkitaan yllätyspalkinnolla (korulla).

Kiplailu päättyy ma 20.6.11 klo 16.00 ! Onnea kisaan!


Minttu

Iih aah ihanaa, kesä on täällä!

Tämä viikko on sujahtanut uskomattomalla nopeudella. Me ollaan lähinnä vaan oltu. Ja koska tämä hermoheikko tilani myös näköjään ei normaalista poiketen siedä kovaa kuumutta tai suoraa auringonpaistetta, ollaan lähinnä hengailtu parvekkeella. Se on ollut oikein ihanaa. Silti haaveilen päivästä jolloin pystyn taas makaamaan ihan kokopäivän nurtsilla ja tunnen aurinkorasvan tirisevän ihollani. Nyt pelkkä lähikauppaan kävely kadun aurinkoisella puolella aiheuttaa pyörrytystä ja sydämen tykytystä.

Rennon viikon aloitti vähän kylmempi, mutta sitäkin ihanampi päivä Linnanmäellä äitini kanssa. Lisäksi koiravieraita, lipaston maalaamista, tuoretta ananasta ja paljon mansikoita, laatikoiden järjestelyä ja kirppistavaroiden penkomista. Konetta en ole avannut päiviin ja kamerastakin on akku ollut loppu. Meillä ei ole ollut mitään menoja, tapaamisia ei mitään. En ole potenut yhtään huonoa omaatuntoa siitä, ettei lapseni ole päässyt vähintään kahta kertaa päivässä puistoon. Meillä oli eräänä yönä Lassen kanssa pitkä ja hyvin tunnepitoinen keskustelu, se kevensi mieltä hurjasti. Nyt on aika hyvä olla, kaikinpuolin.

Mites teillä?

Minttu

Vettä ja tuulta pitävä takki.

 

 

Moni arvailee meille tyttöä, itse veikkaan poikaa. Meidän molempien suku on aika miesvoittoista, ehkä se tunne tulee siitä. Mä en usko tippaakaan että raskausoireiden, mielihalujen tai mahan muodolla olisi jotain merkitystä lapsen sukupuoleen. Monella kun tuntuu olevan tarkkaa faktaa, joka kuitenkin poikkeaa taas jonkun toisen yhtä varmasta tiedosta.

Me emme siis tiedustelleet viime ultrassa kätilöltä että kumpi mahdollisesti olisi tulossa. Kuten emme edelliselläkään kerralla.

Helpottaisiko tieto sukupuolesta sitten jotenkin meidän elämää? No ei tosissaan, se vaan ajaisi meidät lopullisesti konkurssin partaalle. Jos tiedossa olisi että meille tulee tyttö, en pystyisi olla ostamatta jokaista tielle osuvaa söpöä mekkoa. Joku sanoi että vauvaan saa luotua paremmin siteen jo ennen syntymää kun tietää sukupuolen. Vaikka tätä en ole kokenut, uskallan väittää vastaan.

Miksi me ei sitten haluta tietää? No, ei me vaan haluta. Se on vaan hauskan jännää niin. Ei sitä pysty sen kummemmin perustelemaan. Se tunne kun näkee oman lapsensa ulkona tässä maailmassa ensimmäistä kertaa on uskomaton, tiesi sitten sukupuolen etukäteen tai ei. Ilman sitä tietoa se on kuitenkin hitusen erilaista.

Liekö syynä monien ihmettely siitä miksi ei haluta tietää sukupuolta, mutta ollaan taidettu olla ehkä ihan vähän enemmän kiinnostuneita asiasta. Ilmoitin jo etukäteen, että aijon tällä kertaa luoda ultrassa pitkiä silmäyksiä vauvan haaroväliin.

Sainkin hyvä vinkkejä siitä että tytön haarovälissä näyttää olevan hampurilainen ja pojalla hodari. Valkoisia kirkkaita viivoja piti myös yrittää bongata (työllä kaksi, pojalla kolme.. vai miten se nyt meni), riisinjyviä, nakkeja.. Mitä vielä. Menin jo ihan sekaisin että oliko se hodari nyt poika vai mikä.