Kävimme tänään koko perheen voimin lääkärissä.
Kome korvatulehdusta, yksi poskiontelontulehdus sekä kurkunpääntulehdukset, nuhat, yskät ja säryt päälle.
Ehkä jopa vähän koomista. Ainakin apteekkarin mielestä. Vihdoin K sai myös lähetteen putkitukseen.

Minttu

Elvistä odottaessa oikeastaan ainut murhe oli tulevan imetyksen onnistuminen. Olen aiemmin täällä blogista kirjoittanutkin siitä kuinka Kaapon kanssa imetys ei onnistunut, kaikki meni pieleen alusta alkaen. Onnistuin imettämään häntä vain osittain rintakumin avulla sekä omaa maitoa pumpaten muutaman ensimmäisen kuukauden ajan. Kunnes sen vähäsinkin maidontulo sitten lakkasi kokonaan.

Olin silloin tosi pettynyt itseeni vaikka tiesin tehneeni kaiken. En loppujenlopuksi tiedä mistä silloinen pettymys ja syyllisyys johtui. Tiesin olevani ihan yhtä hyvä äiti kuin imettäväkin. Olin kuitenkin epäonnistunut tavoitteessani täysimettää vauvaa polivuotiaaksi saakka, kai se oli vain se. Olisi usein myös ollut vain niin paljon helpompi imettää. Voi niitä itkettyjä öitä, tuttipullojen lämmittämistä ja turhautuneena pitkin keittiötä paiskottuja tutteleita.

Elviksen kanssa kaikki meni kuitenkin ihan toisin. Ihan alusta saakka, sillä synnytyskin oli ihan erilainen. Olin päättänyt etukäteen vaatia vaikka kirveen kanssa kaiken mahdollisen avun ja ammattitietämyksen mitä sairaalan henkilökunnalla olisi vain tarjota. Synnytystapa-arviossa tietoihini kirjattiin että tarvitsen paljon apua ja tukea imetyksen aloittamisesta.

Syntymän jälkeen sain vauvan heti rinnalle ja noin puolen tunnin päästä, kun minut oltiin jokseenin kursittu kasaan, kätilöt ehdottivat minun kokeilevan imetystä. Sen kummempaa ohjeistusta he jatkoivat omia puuhiaan huoneessa ja minä törkkäsin tissin vauva suuhun. Ja hän imi! Ilman mitään sen ihmeempiä kommervinkkejä, tuskaa, turhautumista ja kyyneleitä vauvani söi heti rintaa oikein tyytyväisenä. Taidettiin heittää Lassen kanssa femmat. En tiedä tekivätkö kätilöt sen tarkoituksella, mutta he eivät puuttuneet tilanteeseen mitenkään, eivät edes katsoneet. Kun vauva oli polisen tuntia syönyt ja nukahtanut kysyivät he vain miten meni ja kaunko hän söi.

Taisin saada siitä hurjasti itseluottamusta. Sillä yli sadan tunnin tuskan, räjähtäneen alapään, kiinni turvonneeksi itketyiden silmien ja muutaman menetetyn verilitran jälkeen tuskin itseni mahtavaksi ja säkenöiväksi. Henkisesti olisin ollut valmis juoksemaan heti vaikka maratoonin.

Osatolla kaikki jatkui yhtä hyvin. Yöllä jouduin pyytämän kerran apua kun vauva ei meinannut saada rinnanpäästä otetta. Kätilö näytti maailman yksinkertaisimman jutun, pinsettiotteen. Mietin miksi kukaan ei ollut aiemmin näyttänyt sitä tai sitä itse tajunnut kokeilla! Kaikenmaailman tissinlitistystä, hampurilais -ja C-otetta kätilöt kyllä olivat edelliskerralla yrittäneet. Sen jälkeen kaikki jatkui taas mallikkaasti. Paitsi että vaikka imuote oli hyvä se sattui.

Seuraavana päivänä molemmissa rinnanpäissä oli vesikellot. Auts. Myöhemmin toinen puhkesi ja sitten se oli vereslihalla. Imuote oli kuitenkin edelleen oikea ja minua lohduteltiin että kyllä ne tissit muutaman viikon päästä sitten karaistuvat. Pääsimme kotiin.

Seuraavana yönä maito nousi kunnolla. Tissit olivat aivan järkyttävän kipeät, kovat, muhkuraiset ja vauvan imeminen tuntui siltä kun rinnanpäätä sahattaiin tylsällä puukolla irti. Vedet silmissä imetin ja huusin. Ajattelin että en mä pystykkään tähän, nyt tämä imetys taas epäonnistuu, sattuu liikaa. En voinut edes levittää Lasinol-voidetta kun pelkkä kosketus sattui niin paljon. Bepanthen oli helpompaa ja kevyempää levittää ja sen erittäin suuri kulutus helpotti vähän. Siitä seuraavana päivänä kävimme synnyssairaalassa punnitsemassa vauvaa, sillä olimme kotiutuneet alle 36 tuntia synnytyksestä jolloin se on tapana. Kätilö tarkasti taas imuotteen ja sanoi että muutamassa viikossa imetys muuttuu nautinnolliseksi.

Ja niin se muuttuikin. Tai ei nyt nautinnolliseksi mutta kivuttomaksi. Olen iloinen että pystyin kestämään sen kivun, en yhtään ihmettele että jotkut eivät voi sen takia imettää. Onnekseni pahin kipu loppui melko pian ensimmäisen imujen jälkeen ja muutaman viikon jälkeen se tosiaan loppui kokonaan.

Missään vaiheessa minulle ei kuitenkaan tullut tunnetta että imetys on ihanaa. Se oli enemmän sellaista pakkopullaa ja usein jopa ärsyttävää. Vauva söi paljon, puklasi paljon ja söi taas paljon. Olin kokoajan yltäpäältä maidossa, hiessä ja puklussa. Tissit vuosivat läpi, tunsin oloni ällöttäväksi ja joku halusi minusta kokoajan jotain.

Pikkuhiljaa imetys on muuttunut siedettävämmäksi. Tiedän sen olevan yksi parhaista jutuista mitä voin lapselleni antaa. Pahimmilta rintaraivareita olemme säästyneet, kaikki on mennyt vaan niin tosi hyvin. Olen törkeästi julki-imettänyt missä vaan. Mieleenpainuvin kokemus varmaan toppavaatteissa ratikassa teinipoikalauman tirkistellessä peilin kautta.
Tuskimpa kuitenkaan mitään (pahemmin) vilahti.

Vauvan kanssa tankaamme läheisyyttä muutenkin, vaikka syöttäisin häntä pullosta saisi hän ihan yhtälailla läheisyyttä ja kosketusta. Omalla kohdallani en usko että kiintymiseen lapsen ja äidin välillä tarvitaan sitä rinnallasyömistä. Parhaat ja herkät hetkemme tapahtuvat kuitenkin muulloin kuin syömistilanteessa. Onhan se kuitenkin ihan parasta vaikka kun vauva nukahtaa ruokailun jälkeen syliin pieni nyrkki puristaen rintaa. Se(kin) on hetki, kun lasta voisi jäädä tuijottamaan ikuisuudeksi. Tämän olen kuitenkin kokenut aiemmin myös pulloruokitun lapsen kanssa, joten se ei edelleenkään ole vain siitä tissistä rippuvainen kokemus.

Viime kuukausina olen kokenut myös sen imetyksen nautinnolisuuden. Ei siis kuitenkaan mitään 4D imetysorgasmimatskua, vaan se liittyy enemmän siihen tunteeseen kun maidosta täydet tissit tyhjenevät tai sitä kun vauva on syömisen jälkeen niin tyytyväinen ja iloinen. Siihen että tähän tarkoitukseen kehoni on tarkoitettu ja että se myös toimii.

Kun puolen vuoden täysimetys on erittäin suositeltua ja aiheesta paljon puhutaan tulisi siihen mielestäni myös kannustaa jos niin aikoo toimia. Olin melko tyrmistynyt ja kiukkuinen kun Elviksen 3kk neuvolassa neuvolantäti alkoi puhumaan kiinteiden aloituksesta. Myös muualta on tullut neuvoja, kuten että mitä aiemmin kiinteät aloitetaan on allergioiden riski pienempi.
Niin tai näin, aina väärinpäin.

Muutama viikko sitten Elviksen 5kk neuvolassa saimme ohjeet aloittaa kiinteiden maistelun heti. Painokäyrä oli nimittäin pudonnut +15:sta +13:een. Siis apua, kohta se varmaan kuihtuu pois. Jos tämä olisi ensimmäinen lapseni olisin ehkä noudattanut muiden ohjeita ja neuvoja jo aikaa sitten. En tiedä. Nyt kuitenkin olen ainakin luottavainen itseeni, olen varma ja tiedän mitä haluan lapsilleni ja uskallan pitää puoleni. Toki myös lapsesta näkee voiko -ja kasvaako hän hyvin pelkällä rintamaidolla.
Ja hänhän kasvaa.

Pienen haikeuden olen saanut myös kehiteltyä täysimetyksen loppumisen takia. Tähän asti syöminen on kuitenkin sujunut suht siististi ja vaivattomasti. Muutaman kerran olemme nyt antaneet bataattisosetta. Se ei ole ollut mikään hitti. Pienoinen yllätys oikeastaan, sillä isoveljensä on ollut aina hyvä ja kova syömään ihan mitä vain. Toisaalta päällä oleva kurkunpääntulehdus saattaa vaikuttaa asiaan. Joten odottelemme vielä muutaman päivän ja minä saan hetken vielä pitää vauvaani ihan vauvana. 

Nykyään ei kyllä vissiin saisi enään puhua mistään.
Jos kertoo synnytäneensä alateitse loukkaa se sektiolla synnyttäneitä ja toiste päin, samaan kategoriaan menee nämä syömisjutut samoin kuin liinailu, kestovaipat, nukkumisasiat ja tavat jne jne jne.
Äidit syyllistävät ja syyllistyvät. Ja se on väärin.

Ja enhän mä hei virallisesti ole edes täysimettänyt. Tieteellisestihän kun se tarkoittaa että edes pumpattua maitoa ei silloin anneta pullosta. Pullosta on poika siis syönyt ja muutamia kertoja myös Hollen korviketta kun pakkasen maitovarasto ei ole riittänyt poissa ollessani. Jostain luin (muoks täältä) että suomessa 1% äideistä täysimettää tuon 6 kk. Se on tosi vähän. 

Nyt alkaa minulle ihan uusi ja vieras juttu. Nimittäin imetyksen vähentäminen ja pikkuhiljaa sen lopettaminen. Miten ja milloin ovat päällimmäisiä kysymyksiä. Alkuunhan nuo kiinteiden määrät ovat pieniä maisteluita vain, mutta entäs sitten? Annanko tissiä aina ruoan päätteeksi ja pikkuhiljaa sitten vähennän kertoja? Entäs öisin? Vinkkejä, kokemuksia yms tähän alle kiitos ! 🙂 Kertoilkaa muutenkin omia kokemuksianne imetyksestä, pulloruokinnasta, omista ajatuksistanne, niitä on aina kiinnostava lukea.

Minttu

Kansallinen Lastenliitto ry järjestää toimintaa ja harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille. Sen toimintamuotoina ovat pääosin kerhot, leirit ja retket. Lastenliitolta löytyy piirejä Helsingistä Lappiin, joissa kaikissa siis järjestetään lapsille toimintaa ja harrastusmahdollisuuksia.

Lastenliiton tarkoituksena on vaikuttaa ja osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun lasten ja nuorten hyvän elämän edellytysten luomiseksi. Lastenliitto toimii vanhemmuutta tukevana, osallisuutta edistävänä ja elämyksiä tuottavana järjestönä. Heidän arvoja ovat oman elämän hallinta, erilaisuuden hyväksyminen ja vastuuntuntoisuus. Lastenliiton järjestämä toiminta on kaikille avointa. Toiminnassa edistetään terveitä elämäntapoja, hyvää käytöstä, luovuutta, vahvaa itsetuntoa sekä kansainvälistä vastuuta, kestävää kehitystä ja suvaitsevaisuutta.

Lastenliiton piirit ja paikallisyhdistykset järjestävät leiritoimintaa ympäri Suomea aina Helsingistä Rovaniemelle saakka. Ilmoittautuminen kesän leireille on alkanut. Leirivalikoimaan kuuluu erilaisia päivä- ja yöleirejä, joilla jokaisella on oma teemansa.

Myös perhelomille ilmoittutuminen on käynnissä. Perhelomat tarjoavat virkistystä ja lomaa koko perheelle. Pääpaino on perheiden yhteisessä tekemisessä, kiireettömässä yhdessäolossa ja virkistäytymisessä. Lomalla perheet saavat nauttia yhteisestä ajasta ilman murheita ruoanlaitosta tai muista arkiaskareista. Lomaviikko sisältää täyshoidon ja ohjelmaa niin lapsille kuin vanhemmillekin. Lomalla on myös omaa aikaa lepoon ja rentoutumiseen. Yhteistyössä senioriliiton kanssa Lasteliitto tarjoaa myös saman tyyppisiä lomia isovanhemmille lapsenlapsineen.

Lastenliitolla on myös paljon erilaista kerhotoimintaa. Ilmoittutuminen ja lisätietoa syksyn kerhoista on tulossa toukokuussa. Pääosa toiminnasta on suunnattu 5-15-vuotiaille lapsille, mutta yhä enemmän löytyy kerhoja myös 2-5-vuotiaille lapsille.

Kansallinen Lastenliitto ry löytyy myös Facebookista. Sitä kautta saa hyvin ajankotaista tietoa tulevista tapahtumista ja niihin ilmoittautumisista. Sitä kautta voi myös kysellä Lastenliiton toimminnasta.

Lastenliitto on myös mukana huhtikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävillä Lapsi-messuilla. Osastolla 6c161 kasvaa lupauspuu, jonka kokoamiseen kaikki lasten vanhemmat ja muut aikuiset voivat osallistua. Lapsille on tarjolla myös kasvomaalausta ja ilmapalloja.

Sain Lastenliitolta lippuja Lapsi-messuille arvottavaksi teille! Lippuja on jaossa yhteensä neljä kappaletta ja jaan ne kaikki erikseen. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän alle. Kommentissa voit halutettasi kertoa kokemuksiasi Lasteliiton palveluista tai ehdottaa vaikka kesäleirin teemaa. 

Kaikki Lastenliitosta Facebookissa tykkäävät saavat lisäarvan! Kavereille jakavat myös ekstra hyvän mielen. Ilmoitathan kuinka monella arvalla olet mukana arvonnassa. Laita mukaan myös sähköpostiosoitteesi! Arvonta päättyy maanantaina 23.4 klo 12.00! Onnea! 

Itse olen todennäköisesti messuilla ainakin perjantaina, tule ihmeessä moikkamaan jos näet minut siellä palloilemassa! 

Minttu

Pikkuseni on jo puolivuotias. Tämä vauva-aika on ollut ihanaa. Toisen lapsen kanssa se on kyllä mennyt hurjaa vauhtia. Toisaalta siitä on ehkä tavallaan nauttinut myös enemmän. Ei ole kokoajan niin kiire. On ollut ihana vain seurata vierestä kasvua ja kehitystä, mielessä ei ole käynyt kertaakaan että oppisipa se jo ryömimään.

On ihanaa kun pojista alkaa olla jo seuraa toisilleen. He jaksavat leikkiä kokoajan pidempiä ja pidempiä aikoja keskenään. Elvis on mainio tyyppi, kovin iloinen ja tyytyväinen. Kipeänä hän on ollut paljon, mutta silloinkin jaksaa olla aurinkoinen.

Muutamana päivänä E on maistellut bataattisosetta. Kovaa suosiota se ei ole vielä saavuttanut, toisaalta kurkunpääntulehduksen jyllätessä ei ole ehkä paras aika muuenkaan siirtyä kiinteisiin.

ELVIS 6 kk

– Ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet
– On paljon konttaus ja lankkuasennossa ja välillä pääsee vahingossa vähän eteenpäin
– Istuu tuettuna
– Tarttuu pinsettiotteella
– Viihtyy vatsallaan, pyörii ympyrää ja peruuttaa
– On kiinnostunut leluista, tunnustelee, maistelee ja hakkaa niitä lattiaan
– Tykkää seistä tuettuna ja hyppiä
– Ääntelee ja jokeltaa paljon
– Selvää eroahdistusta havaittavissa
– Matkii äänenpainotuksia ja läpsyttämistä

Minttu

Kaikilla on tietenkin omat syynsä ja lapset erilaisia, mutta tekisi silti mieli sanoa (pelkkää hyvää tarkoittaen) joillekin vanhemmille että ota rennosti! Rutiinit ovat lapselle tärkeitä ja tuovat turvallisen olon, mutta se on ihan sama vaihtaako vaipan lennossa vai metsästääkö stressiin asti kauppakeskuksesta hoitohuonetta. Ei se lapsi pilalle mene jos nukkuu päiväunet välillä jossain muualla kuin tutussa parvekkeen kulmassa tai silloin tällöin syö välipalan bussissa. Tietysti, voihan joku olla rennompi vanhempi juuri siksi että noudattaa täysin tarkkaa rutiinia päivästä toiseen ja tekee kaiken aina samalla tavalla. Harvoin se vain on täysin mahdollista.