Jotkut ehkä muistavat taannoisen postaukseni perheemme retkestä Crocsille josta saimme valita yhteistyön merkeissä haluamamme kengät. Osta teistä taisi sen innoittamana (tai alekoodin) tilata myös itselleen kenkiä. Omat kenkämme ovat vasta tulossa, sillä vasta muutama päivä sitten sain valittua pitkän pähkäilyn jälkeen ne mieluisimmat.

Kenkiämme odotellessa saan ilon arpoa teille 50e lahjakortin Crocsille! Sillä saa jo kengät tai parit. Syysuutuuksia tipahtelee myyntiin myös tasaiseen tahtiin, suosikkini taitavat olla nämä uudet kumpparit.

Lahjakortti on siis 50 euron arvoinen, voimassa tämän vuoden loppuun kaikissa suomen Crocs myymälöissä  (Helsinki, Vantaa, Turku & Ideapark).

Osallistu siis arvontaan, toimi näin:

– Kommentoi alle vähintään sähköpostiosoitteesi, muukin kommentti kuten suosikkikenkäsi olisi kiva
– Bloggerin kautta rekisteröityneet lukijat saavat toisen arvan, eli yhteensä kaksi.
– Jakamalla arvonta-kuvan omassa blogissa tai facebookissa saat vielä kolmennen arvan jos olet lukija.

Arvonta alkaa heti ja voit osallistua siihen 31.8.12 saakka! Onnea arvontaan!
Muistathan laittaa kommenttiin mukaan sähköpostiosoitteesi, voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE! 

Minttu

Olen vähän myöhässä tämän postaukseni kanssa, mutta onhan aihe edelleen ajankohtainen. Koulut ovat siis alkaneet ja se näkyy joka paikassa.

Keväällä näytin teille Polarn O. Pyretin syysmallistoa ja siinä samassa kerroin uudesta heidän koululaismallistosta. Mallisto on ollut nyt muutaman viikon myymälöissä. Vaikka tämä koululais-aihe ei kosketa meidän perhettämme vielä muutamaan vuoteen, on hauska vertailla eri perusmerkkien juurikin koululaisille suunnattuja vaatemallistoja.

Popin mallisto on ainut johon olen kunnolla ja livenä tutustunut, mutta aika hyvän käsityksen netin kautta sain muistakin. Kaikissa on hyvin paljon samaa. Sisäoppilaitostunnelmaa, tweed-tyyliä, ruutua ja raitaa sekaisin. Näistä yllä olevista mallistoista Name it on ainut joka erottuu lähes täysin demim vaatteillaan. Kivoja vaatteita löysin kaikilta.  
Minkä ketjun mallistokuvasta tykkäätte eniten? (kuvat saa klikkaamalla isommiksi)

Vaikka kouluun meno ei ole vielä ajankohtainen, niin kerho on! Kaapolla alkaa syyskuun alussa kerho. Ja täytyy sanoa että vähän äitiä jännittää. Mutta tosi kiva juttu kaikille. Kerhoa ei tosin ole kuin kaksi kertaa viikossa, yhteensä 5 tuntia. Lisäksi K jatkaa asukaspuiston pikkukerhossa jonka aikana ehdin juuri käymään kahvilla tai kaupassa.

Uutta kerhoa varten tekisi hirveästi mieli hommata uusi reppu, eväslaukku ja sisätossut. Nämä ainakin kelpaisi:

Löytyykö sieltä lukijoista paljon kerhon, päiväkodin, eskarin tai kolun aloittaneiden vanhempia? Minkälaisia tunnelmia? 

Huomenna menenkin tutustumaan vähän pienimmille tarkoitetun vaatemalliston, eli uuden äitiyspakkauksen julkistamistilaisuuteen. Uusi pakkaus julkistetaan huomenna, eli keskiviikkona klo 10. 

Minttu

No nyt se on jo kymmen kuukautta vanha. Tässähän täytyy alkaa jo yksivuotissynttäreitä pikkuhiljaa miettimään. Tähän sitten pitkä fraasi klisetä, että aika menee niin nopeaan, kohta se menee jo kouluun, ne on pieniä vain niin lyhyen ajan. Ja iso NYYH.

Tietysti on myös ihana nähdä miten Elvis on kehittynyt ja kasvanut. Tämä viimeinen kuu on ollut ehkä sellaista ”henkistä” kasvua, enemmän kuin motorista kehitystä. Tuntuu että yhtäkkiä E on alkanut paremmin hiffaamaan asioita. Se tuntuu ymmärtävän enemmän puhetta ja yksinkertaisia kehoituksia. Tunnistaa esineitä ja ihmisiä ja matkii ihan hirveästi kaikkea ja kaikkia. Niin ja höpöttää!

Pienintäkään mahdollistuttaa hiljaisuuteen ei siis enään ole. Ätä, ättä, tätä, tättä, nänä, nämä, että, ei, ai ai, pägä – jne jne jne. Vähänkö se on söpö kun se höpöttää suuna päänä. Ja taputtaa omilleen jutuilleen. Ja vilkuttaa. Ja vaan on.

Olin ihan varma että Elvis kävelisi jo tässä vaiheessa. Tuen kanssa se meneekin jo varmasti ja vauhdilla. Riittää että vähän ottaa vaikka seinästä ja sohvankulmasta kiinni. Pidempiä ja pidempiä aikoja se jää välillä seisomaan ilman tukea. Kaikki, ihan kaikki pienimmätkin muruset se löytää ja pistää suuhun.

Oma tahtoa löytyy! Uskomatonta kyllä, luulen että siitä tulee vielä tempperamenttisempi tapaus kun isoveljestään. Vielähän se on aika sööttiä, mutta alkaa myöskin vaatimaan jo vähän pidempää pinnaa. Tavarat lentää ja päätä taotaan pöytään ja lattiaan jos hommat ei ihan mene niin kuin haluais.

Hirvein eroahdistus tuntuu olevan tiessään. Elvis saattaa kontata jopa toiseen huoneeseen leikkimään yksin. Se viihtyykin hyvin hetkiä yksikseen leikkien ja tietysti vähän pidempiä aikoja isoveljen kanssa. Puistossa se tykkää leikkiä, eikä missään nimessä suostu katsomaan menoa rattaista. Keinu on lemppari, hiekkalaatikko ja kivien syönti tulee hyvänä kakkosena.

Hampaita tosiaan on kolme, mutta koko ylärivi näyttäisi puhkeavan hetkenä minä hyvänsä. Ruoka (soseet) ei edelleenkään maistu mitenkään ihan hurjan hyvin, mutta sormiruokaillen tykkää syödä ja annetaankin Elviksen syödä paljon itse. Imetän edelleen. Varmaan 10 kertaa vuorokaudessa. Haaveena olisi saada määrä johonkin kolmeen, yöimetykset kokonaan pois ja pikkuhiljaa pojat omaan huoneeseensa. Kattellaan ja raportoidaan.

Näistä 10 kk kuvista tuli vähän hassuja. Mulla on kamerasta akku ihan lopussa ja laturi tietysti kateissa. Piti mahdollisimman nopeasti jotain napata.

Ja kuukauden päästä Kaapo täyttää jo kolme. <3

Minttu

Olen monesti kehunut täällä asukaspuistojamme, joita löytyy lähialueeltamme jopa kolmin kappalein. Ja lyhyen ratikkamatkan päästä vielä lisää. Asukaspuistoissa järjestetään paljon erilaisia kerhoja, muskareita, värikylpyjä, teemajuhlia ja tapahtumia. Kesäisin lapsille on tarjolla puistolouonas sekä kahluuallas.

Mutta olenkohan ikinä kertonut meidän ihanasta pikkupuistosta!? Välillä kun on kivempi mennä leikkimään tuohon ihan vaan kadun toiselle puolen, pieneen puistoon. Pieneen puistoon, jossa kuitenkin on kaikki; keinut, likumäki/kiipeilyjuttu, hiekkalaatikko ja muita härveleitä . Useimmiten siellä on leikkimässä tuttuja kavereita lähinaapurustosta, välillä taas siellä ei ole ketään muita. Hiekkalelut ovat aina valmiina ja kaikkien yhteisiä. Lapset lainaavat kiltisi toisilleen pyöriään, pallojaan, skeittejään ja katuliitujaan.

Lähipuistoon on helpompi ja nopeampi lähteä. Mukaan voi helposti ottaa vaikka kupin kahvia ja naapurikaupasta saa samalla haettua jäätelöt tai evästä. Tai lapset voi jättää tutun valvottavaksi pikaisen kauppareissun ajaksi.

Pikkupuistossa ollaan solmittu monet uudet ystävyyssuhteet, ihasteltu naapurustoon syntyneitä vauvoja ensimmäistä kertaa, kerrottu raskaushaaveista ja vertailtu mahoja. Sieltä ollaan lähdetty monesti extrmpore kylään tai lounaalle.

Tällainen kaupunkiasuminen sopii meille tosi hyvin. En usko että olisin kovinkaan onnellinen ulkoillessani joka päivä lasten kanssa omalla pihallamme ilman kummempia aikuiskontakteja. Mutta kieltämättä oma piha olisi ihana. Kuinka paljon se helpottaisikaan uloslähtöjä talvella. Puetun lapsen voisi lähettää omalle pihalle leikkimään ja odottamaan. En hirveästi odota tulevaa talvea, pukemisrumbaa, kuumassa eteisessä kiukuttelua ja hikoilua. On meillä toki oma kiva piha hiekkalaatikoineen ja leluineen, mutta se ei ole kokonaan aidattu enkä muutenkaan voisi Kaapo sinne yksin jättää tai lähettää.

Ihan mahtavaa olisi asua keskustan lähistöllä, omistaa oma kunnon kokoinen piha ja samalla siis nauttia kaikista palveluista, tapahtumista ja tietenkin kaupungin kivoista puistoista ja kavereista. Mutta se taitaa olla täysin utopinen haave. Omasta pihasta haaveillessamme jatkamme ulkoilua melkein omalla pihallamme kivojen kavereiden kanssa.

Perjantaina muuten emme jäänetkään pikkuistoon, vaan lähdimme asukaspuistoomme jossa oli Back to school – tapahtuma. Kaapo pääsi ratsastamaan ponilla,  tekemään pinssejä ja voitti arvonnasta Tukholman risteilyn! Huippua!

Kuinka moni haaveilee omasta pihasta ja kuinka moni sellaisen omistaa (ja jos saa kysyä että missä asutte pihoinenne?). Entä löytyykö tälläisia ihania pikkupuistomme kaltaisia yhteisöllisiä puistoja paljon muualtakin?

Minttu

Ainiin! Minulla olisi teile arvottavana Crocsin 50 euron lahjakortti sekä Mini Rodinin paita. Kumpi arvotaan eka? Niin ja muistettehan että Zalandosta saatte -10% alen 50 euron ostoksista koodilla zalandoetumamigogo.

Kitinöiden, raivareiden ja huonosti nukuttujen jälkeen, melkein kaksi viikkoa sitten Elvikselle puhkesi ensimmäinen hammas! On jotenkin hullua ajatella että joillain vauvoilla on ollut hampaita jo syntyessään tai että ne ovat puhjenneet tosi pieninä. Molemmat lapseni ovat olleet yhdeksän kuisia ensimmäisten hampaiden ilmaanuttua.

Muutama päivä sitten suusta löytyi lisää hampaita. Toinen ylhäältä kulmasta! Ja pikkuinen nökö toisen alahampaan vierestä. Kutina suussa on varmasti sen mukaista. Tuntuu varmaan tosi inhottavalta.

Usein hampaiden tuloon liittyy erilaisia oireita, kuolaamista, vatsavaivoja, kuumetta. Tolla ei ole ollut mitään näistä, hirveä tarve vain jäystää kaikkea. Sormiruokailukin on päässyt aivan uudelle ulottuvuudelle näiden parin uuden nysän myötä.

Imetys on sujunut edelleen hyvin, ilman puremisia. Joskus luin, mustaakseni imetystuen sivulta, että hampaiden tulo vaikuttaa vauvan syljen koostumukseen joka taas voi aiheuttaa kipua imetyksen aikana. Itselläni on ainakin käynyt näin. Mistä lie sitten johtuu, vähän kuin sammas muttei niin paha. Onko muilla ollut tämmöistä? Vähä pelottaa että milloin se keksi puraista niin että veri roiskuu.

”Hampaita” alettiin molemmilla pojilla harjaamaan kun täyttivät puoli vuotta. Se on edelleenkin molempien suosikkihommaa. Elvikselle laitetaan nyt hampaiden harjaan minimaalinen sipaisu tahnaa, Kaapo sai muutama viikko sitten oman lasten sähköhammasharjan Braunilta.

Yöimetyksen lopettaminen on paljon mielessä, tietenkin oman nukkumisrauhan takia mutta myös hampaiden takia. Hammaslääkärit kun suosittelevat viisi kertaa päivässä syömistä, enenemmät happohyökkäykset aiheuttavat jo reikiintymisen riskin. Jos maitohampaaseen tulee reikä, on mahdollista että myös sen alta myöhemmin kasvavassa rautahampaassa on reikä. En muista minkä ikäisenä Kaapo alkoi saamaan xylitolipastilleja, nykyisin osaa syödä myös purkkaa.

Saas nähdä millä vauhdilla loput hampaat tulevat ja tekevätkö ne jatkossakin yhtä kipeää. Nuo kuvissa olevat Lifefactoryn pururenkaat helpottavat ainakin vähän. Niitä ei ole suunniteltu viilennettäviksi, mutta laitan ne välillä myös pakkaseen. Elvis ainakin tuntuu tykkäävän pureksia niitä, niin lämpöisinä kuin jäisinäkin. Toinen hyvä viilennys -ja kutina-apu on muuten jääkaapikylmä porkkana.

Miten teidän lapsilla on tullut hampaita? Mitä oireita on ollut, onko tehnyt kovin kipeää, ilmestyneet suuhun huomaamatta vai jotain silta väliltä? Tulivatko hampaat ”oikeassa järjestyksessä” vai ihan miten sattuu? Miten hoidatte hampaita ja mitä lapset tykkäävät harjauksesta? Kokemuksia, vinkkejä, kysymyksiä!?

Minttu