Joulupukki toi pojille uudet hatut ja hanskat (mistä kummasta se tiesikin). Olin itse viikkoa ennen ostannut lapsille esnsimmäistä kertaa tekniset tavihanskat Lindexistä mutta noita hattuja ei siinä liikkeessä enään ollut. Hatut ja hanskat ovat siis Lindexin omaa Fix-mallistoa johon kuuluu myös muita ulkovaatteita.

Tähän saakka hanskatesti on osoittanut Lindexin hanskat aivan yhtä kelvoiksi kun vaikka POPinkin. Kaapolla on ollut käytössään lyhyempivartiset hanskat, joissa on pukemista helpottavat vetoketjut sivuilla. Elviksellä taas ne sellaiset pidemmät, jossa ranteen kohdalla kiristystarra. Hanskat ovat pitäneet hyvin kosteutta sekä tärkein, sormet lämpiminä.

Hatustakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa. Tykkään tuosta mallista sekä tietenkin mustasta väristä. Plussakeleillä tosin vähän hiostavat, mutta niin ovat oikeastaan kaikki tavihatut mitä meiltä löytyy.

Sitten kun joku vielä selvittäisi sen mysteerin, että miten yksivuotaalle ensinnäkin saa 1) hanskat käteen 2) peukun paikoilleen 3) hanskat pysymään 4) peukun pysymään paikallaan. Vai onko tosiaan olemassa yksivuotaita jotka pystyvät ulkona olleessan tarttumaan vaikkapa lapioon?

Tässä kuvaa vielä Kaapon tavikengistä. Ne ovat Crocsin duckbootsit, muuten olen ollut niihin tyytyväinen mutta kärjistä lähti nopeasti kulumaan musta väri pois. En ikinä muistanut reklamoida ja nyt se taitaa olla jo liian myöhäistä. Katsotaan jos saisin nuo jotenkin fiksattua siistimmäksi. Onko muilla näitä kenkiä ja käynyt samoin?

Matkakuumeeseen on vain yksi lääke, matka! Olen haaveillut matkalle lähdöstä pitkään. Kotiäitinä ollessa olisi kaiken maailman aika, mutta ei rahaa. Tukholmaa pidemmällä olen käynyt viimeksi kohta kolme vuotta sitten. Se oli ihanaa ja muistelen edelleen kaihoisana ensimmäistä ulkomaan reissuamme perheenä.

Kuume on kasvanut kasvamistaan ja tarkoituksena oli lähteä matkaan jo marraskuussa. Se reissu ei onnistunutkaan, mutta onneksi nyt keväällä. Varasin eilen itselleni ja lapsille menomatkat Malagaan. Paluulennot olivat kalliita, joten en ostanut niitä. Saa siis nähdä milloin palaamme. Isi jää kotiin, joten ihan ikuisuudeksi ei voida jäädä. Mutta useammaksi viikoksi ehkä.

Neljä pitkää kuukautta pitäisi vielä jaksaa odottaa. Ajattelinkin etten vouhkaa reissusta kun vasta lähempänä lähtöä. Tätä kirjoittaessa olen käynyt katsomassa kolmesta nettikaupasta hellemekkoja ja sandaaleita.

En voi olla haavelemasta auringosta, helteestä, lämpimästä vedestä ja hiekasta vapaiden alla. Suunnitelmissa olisi uima-altaalla ja rannalla oleilun lisäksi kiertää läheisiä pikkukyliä, käydä markkinoilla, eläintarhassa, puistoissa, merimaailmassa, tivolissa, festivaaleilla, nähdä ja kokea. Jännitystä tuo se, että olen tosiaan lähdössä matkaan yksin lasten kanssa.

Espanjassa asuu isäni perheineen ja majoitumme heidän luokseen. Paljon tulen kuitenkin viettämään aikaa keskenään lasten kanssa, sillä muut kuitenkin elävät siellä tavallista arkea, oma firma pitää heidät kiireisinä. On hyvä kuitenkin tietää, että tarvittaessa saan apua ja toivottavasti välillä seuraa myös reissuile ja retkille. Lennot kuljen kuitenkin yksin, Kaapolle on oma paikka, Elvis matkustaa sylissä. Vähän jo hirvittää ajatus siitä, millaista lentokoneessa olo kahden villin ja väsyneen lapsen kanssa tulee olemaan. Toisaalta lento kestää reilut neljä tuntia, sen ajanhan kestää vaikka päällään seisoen?

Tulossa on varmasti unohtumaton matka, niin hyvässä kuin pahassakin, en malta odottaa. Enään reilu sata päivää.

Olen joskus aiemminkin kirjoitellut laatuajasta vain toisen lapsen kanssa. Se tekee tosi hyvää molemmille. Lapsi saa jakamatonta huomiota, samoin vanhempi. Jokapäiväinen arkinen meno unohtuu hetkeksi vaikka uimahallissa. Samaan aikaan toinen vanhempi voi viettää yhtälailla kaksinkeskistä aikaa toisen lapsen kanssa (oletuksena että lapsia on vain kaksi).

Kaapon kanssa olemme käyneet paljon elokuvissa ja syömässä, mutta välillä ihan vain leikkipuistoon tai kauppareissulle kahdestaan meneminen on hauskaa. Kaaposta huomaa että kaksin olo ja yhdessä tekeminen on tärkeää. Ja se että tehdään ns. isojen juttuja, kuten matkustetaan ratikalla ilman rattaita, ostetaan matkaliput, syödään herkkuja tai keksitään jotain yllättävää.

Elvis kun on vielä aika pieni, niin surimmaksi osaksi meidän kaksinkeskiset tekemiset ovat olleet vaunulenkkejä, asioiden hoitamista, kahvilassa piipahtamista ja sen sellaista. Ja ne ovat mielestäni olleet ihan hyviä tekemisiä nekin. Olen tutustunut hyvin molempiin poikiin, tunnen heidät ja osaan sanoa millaisia he luonteeltaan ovat. Kaapoon olen tutustunut yli kolme vuotta, Elvikseen reilun vuoden. Mutta viimeviikolla yllätyin.

Kaapo lähti joulun jälkeen muutamaksi yöksi isomummilleen ja me jäimme Elviksen kanssa kotiin. Vietimme muutaman päivän oikeastaan ihan vain kotona ollen, tekemättä mitään tai menemättä minnekkään. Se teki ainakin minulle hyvää, opin kuopuksestani todella paljon lisää. Opin että hän on kasvanut ja keittynyt todella huimasti. Vasta ihan kahden, ihan kotona arkisissa askareissa, ilman kiirettä sen huomasin.

Toki olen huomannut että Elvis ymmärtää hyvin puhetta ja kommunikoi tavallaan, mutta vasta nuo pari päivää avasivat silmäni kunnolla. Siis sehän ihan oikeasti ymmärtää monimutkaisiakin juttuja ja vastaa niihin, sanoin, ”sanoin”, elein ja viittomin. En vain ollut huomannut puoliakaan kommunikaatioyrityksiä aiemmin. En ennen kuin olin vain ja annoin kaiken aikani ja huomioni hänelle.

Noiden muutaman päivän jälkeen taas taas kuopustani paremmin. Hän kasvaa ja kehittyy huimaa vaihtua, välillä täytyy siis ihan pysähtyä nähdäkseen mitä uutta hän on taas oivaltanut. Tuntuu hienolta osata tulkita hänen elkeitään ja sanojaan ja tietää tasan tarkkaa mitä hän sillä tarkoitta, se yhdistää.

Halusin vielä palata viime vuoteen pian jo perinteeksi muodostuneen vuosikatselmuksen merkeissä. Ollaan muutaman kaverin kanssa puhuttu ja mietetty että mikä oli vuoden 2012 kohokohta. Viime vuoteen on mahtanut paljon hyvää ja iloja, mutta myös suuria suruja ja huolia. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä vuosi takana, johon mahtuu kaikenlaista, mutta yksittäistä kohokohtaa on vaikea sanoa. Olin kuitenkin ensimmäistä kertaa kokonaisen vuoden kahden lapsen äiti. Siinä on jo aikalailla.

TAMMIKUUssa saatiin etelään ensilumi, äänestettiin uutta presidenttiä ja haaveiltiin materiasta. Pojat olivat aika paljon kipeinä ja Elvis ei enään ollut ihan pieni vauva. Lempipostaukset: 3KK, JÄRJESTYS!, HYVIÄ UNIA RIIPPUKEINUSSA.

HELMIKUUssa aloitin uuden teatteriharrastuksen, elämä kahden lapsen kanssa alkoi tuntua päivä päiältä helpommalta, oli laskiainen, rakas koirani kuoli, meitä kuvattiin Hesariin, oli ystävänpäivä, käytiin Lappeenrannassa häissä, vaikka minkälaista menoa ja meninkiä mahtui tuohon kuuhun. Toista kuukautta kestänyt ostolakkokin sujui yllättävän hyvin. Lempipostaukset: M♥J, HESARISTA HUOMENTA, VAUVAKORU.

MAALISKUUssa aiheutin kuumia tunteita ja jeesuskeskustelua surullisen kuuluisalla pakana-postauksellani, teatterimme esitykset alkoivat,  pojat sairastelivat paljon. Kuukauteen mahtui paljon kivoja, arkisia asioita ja tekemisiä. Lempipostaukset: KASARIPEITTO, PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI, PUISTOMAMMAT,  VAUVAN VILLA-ASU, VAUVOJEN VÄRIKYLPY.

HUHTIKUUssa oltiin jo tosi lähellä kesää, loppukuusta kuljettiin jo nilkat paljaina ja syötiin jäätelöä puistossa. Kuuhun mahtui myös joka vuotiset lapsimessut, elämäni ensimmäinen sammas, hullut päivät pääsiäinen ja paljon ulkoilua. Meillä kaikilla oli samaan aikaan myös sama antibiottikuuri. Elvis täytti puoli vuotta ja maistoi ekaa kertaa kiinteitä. Lempipostaukset: YHDEN LAPSEN KANSSA, PUOLI VUOTTA TÄYSIMETYSTÄ, SYÖTTÖTUOLIN PEHMUSTE,  LAPSET EMMASSA.

TOUKOKUUssa uskallettiin jo Stadikalle uimaan, käytiin Lintsillä, puistoiltiin paljon ja tavattiin kavereita. Oli Ravintolapäivää, kirppistä, Marimekon tehdaskierrosta, korvatulehdusta, parvekehengailua ja lisää jäätelöä. Lempipostaukset: JOTAIN VIHREÄÄ, PYÖRÄ, KESÄPARTSI, TUOTEPERHE, TURVAVYÖ.

KESÄKUUssa nautitiin kaupungin tarjoamasta puistoruokailusta ja ylipäätään oltiin tosi paljon ulkona ja puistoissa. Aurinkoisten muistojen lisäksi muistan suuren hädän ja huolen kun isäni sairastui vakavasti. Olin pääroolissa hauskassa lastennäytelmässä ja leikkasin Kaapon tukan vähän liian lyhyeksi. Lempipostaukset NO KYLLÄ SE KASVAA, KESKIKESÄ, TAIKAA PEIKKOMETSÄSSÄ , PUISTORUOKAILU.

HEINÄKUUssa harrastettiin maakuntamatkailua. Käytiin ainakin Tampereella, Ikaalisissa ja Turussa. Edelleen nautittiin kesästä ja lämmöstä. Oli festareita, kirppareita, puistokonsertteja ja Helsinkiretkiä. Ja uusi otsatukka. Lempipostaukset 9 KUUKAUTTA, KESÄPUUHIA, SKIDIT FESTARIT, VELJEKSET.

ELOKUU koitti ja taas mentiin. Aloiteltiin unikoulua, juhlittiin kavereita, vietin yksin kotona tyttöjenviikoloppua, sirottelimme vihdoin koiramme tuhkat ja valmistauduimme tulevaan välikauteen. Lempipostaukset: (KOTI)ÄIDIN VÄLIKAUSI, IHANA IHANA, LÄTSÄT, ELÄINTARHAN SKEITTIPUISTO.

SYYSKUU on meidän synttärikuu. Hurjan synttärihulinan keskellä unikoulu jatkui ja Kaapo aloitti kerhon. Lempipostaukset: UNIKOULU, KERHOLAINEN, IKÄKRIISITÖN, KAAPON VÄLIKAUSI.

LOKAKUUssa tehtiin blogipastaa, saatiin ekan kerran kunnolla lunta maahan, sisusteltiin lastenhuonetta ja taisteltiin flunssaa vastaan. Linnanmäki meni kiinni, Elvis täytti vuoden, Kallion kirjasto 150, Kaapon korvat putkitettiin, minä kävin Tampereella. Lempipostaukset: KOKO PERHEEN SOPPA, VUOSI SITTEN, ISO BLOGIMATTO, SYNTTÄRIT.

MARRASKUUssakin tehtiin vaikka mitä. Oli pimeää, kylmää ja välillä aika väsyttävää. Kirkasvalolamppu kaivettiin kätköistä ja odoteltiin lunta. Sitäkin lopulta saatiin oikein kunnolla marraskuun viimeisenä. Kuukauteen mahtui ainakin Marimekon kuvaukset, Halloweenjuhlat, lasten työpaja ja paljon arkista aherrusta. Lempipostaukset: VAUVASTA RIIVIÖKSI, UUSI VANHA PARKKITALO, VAIHE nro, 5868765, MUN OMA, TAITEILEVAT VELJEKSET.

JOULUkuussa tietysti odotettiin joulua. Käytiin kerhon ja muskarin joulujuhlissa, puhuttiin joulupukista ja askarreltiin jouluikkunaa olkkariin. Lempipostaukset: HAIKEANA JA INNOSTUNEENA, RATTAAT LUMESSA, ÄITIIII, LASTEN LIHAPULLAT.

Täällä sitä ollaan, Bellassa. Moi vain vaan kaikki vanhat ja uudet lukijat!
Toivotan nyt vielä kerran hyvää ja onnellista vuotta 2013 sulle, mulle, meille kaikille!

Jos en ihan väärin muista, niin viime vuoden ensimmäisenä päivänä meille satoi vihdoin lunta, aurinkokin pilkahteli. Tänään on satanut vettä ja olemme viihtyneet sisätiloissa. Itselläni (yllätys, yllätys) edelleen yöpuku päällä. Nyt lököillään ja otetaan rennosti vielä hetki, niitä kiireisiä kerho-aamuja kun on luvassa vielä ihan yllin kyllin.

Eilistä vuoden vaihtumista julimme naapuriperheemme kanssa. Herkuteltiin sushilla ja mansikkamagraitoilla. Myöhemmin kävimme katsomassa ja ampumassa raketteja Linnanmäellä. Isommat lapset leikkivät lumikasassa, pienemmän ihmettelivät rattaissa ja aikuiset joivat shampanjaa paperimukeista. Lapsiystävällistä, mutta kaikki tuntuivat viihtyvän. Illalla jaksoin juuri ja juuri valvoa vuoden vaihtumisen yli ja sitten äkkiä villasukat jalassa nukkumaan. Klassista.

Vaikka tämä vuoden ensimmäinen on alkanut hieman harmaissa ja löysissä tunnelmissa, kokoajan jotain syöden, siintää edessä energinen ja aurikoinen vuosi joka toivottavasti tuo paljon hyvää ja uusia kivoja juttuja tullessaa. Yritän myös pitää mielessäni, viimevuotista paremin, tekemäni uuden vuoden lupaukset.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, niin täällä uudessa blogiosoitteessa kuin ihan tosielämässäkin.