Tutustuin Ruotsalaisen Blingon luomupuuvillaisiin vaatteisiin ensimmäisen kerran livenä Saran kotikutsuilla viime vuoden loppupuolella. Olin niitä aiemmin jo netissä katsellut, mutta vasta kun olin päässyt niihin paremmin tutustumaan ja tunnustelemaan pystyin sanoa että oikeasti tykkään niistä.

Yritinkin tehdä talvialen aikaan tilausta, jostain syystä tilaukseni ei kuitenkaan mennyt läpi ja Blingon puoelta meni aika monta päivää selvittää asiaa. Sitten kun vihdoin selvisi ettei tilaustani löydy mistään, olivat tietysti superalessa olleet haluamani tuotteet jo loppu. Siitä jäi hieman tympeä maku suuhun, mutta nyt päätin antaa heille toisen mahdollisuuden.

Sain blogin kautta tilata tilata Blingolta testiin muutaman tuotteen. Sekä heidän kivan – että meidän kaappiemme vaatepaljouden takia valinta oli hieman vaikea. Lopulta päädyin ottamaan itselleni sekä pojille t-paidat, niitä tarvitsee aina.

Omani, tunikapituinn paita tulee vasta myöhemmin mutta poikien paidat saapuivat viime viikolla. Muistaakseni noin viikko tilauksesta. Ja voi että ne ovat ihanat! Elviksen raidallinen paita (koko 92/98) on todella pehmoista ja joustavaa trikoota, olalla on pukemista helpottavat nepparit. Kaapon harmaa sydänpaita on mielestäni myös tosi valloittava. Tuleva omani on samanlainen, mutta pidempi ja sininen.

Blingon vaatteissa itseäni miellyttää eniten yksinkertaisuus ja kivat värit. Ympäristöystävällisyys on myös tärkeä seikka. Blingon vaatteissa on jotain omaa ja teittyä pientä särmää. Kevään mallisto on hiljattain laajentunut Hanna Hedlundin sekä Martin Stenmarckin pastellisella, mutta rokilla mallistolla – josta löytyy myös tuotteita miehille!

Käsi ylös kuinka monen perheessä lapset syövät jotain Omega-3 rasvahappovalmistetta? Minäkin nostan käden, mutta vielä kaksi viikkoa sitten en olisi nostanut. Lapsemme ovat satunnaiseti saaneet multivitamiinia tai maitohappobakteereita, mutta oikeastaan vain D-vitamiini on sellainen jota he ovat säännöllisesti (lähes) päivittäin saaneet pillerin muodossa.  Olen aina ajatellut että kaiken muun tarvisevan he saavat terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta. Ja niinhän se varmaan onkin.

Kuitenkin havahduin hiljattain että eihän meillä kalaa syödä kolmea kertaa viikossa. Tai muutenkaan joka kerta lasten syömän annokset eivät täytä kaikkia laatu, tereys yms kritteerejä. Aloin miettimään enemmän tutustumista lisäravinteisiin. Olin kuullut rasvahappojen rauhoittavan ylivilkkaita lapsia ja parantavan heidän keskittymiskykyään – meille siis niitä ja äkkiä!

Ja toden totta, omegathan ovat välttämättömmiä mm. aivojen kehitykselle ja taas paremman keskittymiskyvyn myötä uusien asioiden opettelu käy helpommin. On todistettu että omega3-rasvahapot helpottavat ahdh-lapsien oireita (keskittymisvaikeudet, ylivilkkaus ja impulsiivisuus) sekä mielialahäiriöitä. Paljon muitakin hyviä ominaisuuksia näillä hapoilla on, niiden on tutkittu ainakin paraantavan mustia, näköä, masennusta, iho-oireita, sydäntä, vastustuskykyä, jopa ehkäisevän dementiaa.

Näiden tutkimusten valossa oli entistä selvempää että tahdon pumpata lapseni heti noita ihmeellisiä rasvahappoja täyteen ja näin saada heistä rauhallisia ja terveitä superneroja. Yritin selvittää mikä olisi lapsille paras valmiste. Tästäkin löytyi jos vaikka minkälaista kommenttia ja mielipidettä. Toisessa paikassa lapsille hyviksi markkinoidut kapselit sisälsivätkin sitten toiseen lähteen mukaan vaarallisen paljon raskasmetalleja jne. Tai sitten monet kapselit olivat liian suuria alle kolmevuotiaan nieltäviksi tai sitten niitä piti ottaa kolme kertaa päivässä. Ota näistä nyt sitten selvää!

Kävikin sitten niin sopivasti että pääsin mukaan Buzzadorin kautta testaamaan Möller Omega-3 Pikkukalat-valmistetta. Pikkukalat ovat siis täysin lapsille suunnattuja Tutti Frutin makuisia, pehmeitä ja hyytelömäisiä, kalanmuotoisia omega-3 happoja sekä D-vitaaminiia sisältäviä ”kapseleita”. Lasten mielestä ihan superhyviä.

Me olemme ottaneet tavaksi syödä omegat aamupalan jälkeen. Ja puurot uppoavatkin suihin ennätysnopeasti kun otan paketin esiin tai alan laulamaan ”Pikkuiset kultakat lammessa ui..”-biisiä. Pojat nautiskelevat kalansa antaumuksella ja Elvis laulaa samalla tsäptsäp-däbä-däbä-tsäptsäp-hui! Itsekkin maistoin yhden, olihan se aika karkkimainen, mutta pieni kalanmaku kyllä maistui läpi. Näitä en siis vetäisi edes pahimpaan makean himoon (kuten joskus saatan Strepsilssin ottaa..), mutta pää aisahan on että lapset tykkää.

Mitään muutosta en ainakaan vielä ole huomannut heidän käytöksessään tai kehityksessään. Ihan samanlaista villiä menoa, raivareita ja perus 1,5 ja 3,5 vuotiaan pojan elämää viettävät.

PS. Buzzadorina pääsee siis mukaan erilaisiin kampanjoihin, joissa saa testata erilaisia tuotteita tai palveluja ilmaiseksi. Buzzadorin tehtävä on testata tuotetta, kertoa niistä ystävilleen ja usein hän saa myös tuoteita jaettavaksi eteenpäin. Jos buzzaus kiinnostaa, kaikki on täysin maksutonta ja vapaaehtoista, voit rekisteröityä netin kautta. Jos päätät liittyä olisi kiva jos ilmoittaisit minut suosittelijaksesi, nimimerkkini on minttu.mikaela.

Naistenpäivän iltana tapahtui lemppari brunssipaikassani, Dylanissa, jotain jännää ja hauskaa. Pidimme yhdessä neljän muun bloggarin sekä ruotsalaisvaatemerkin me&i:n kanssa lukijaillan. Vaikka hetki ennen tapahtuman lakua aloinkin jännittämään aika paljon, oli oikein ihana tavata sekä oman että muiden blogien kautta paikalle saapuneita lukijoita. Aivan ihania ja upean näköisiä tyyppejä!

Meidän iltaan kuului luonnollisesti meandin malliston tutustumista sekä Dylanin salaatteja ja muita herkkuja. Saimme nähdä ja tilata myös ennakkoon ensi viikolla julkaistavan kevään uutuusmalliston tuotteet. Kaikista parasta oli kuitenkin tavata uusia ihmisiä ja tutustua lukijoihin ja muihin bloggaajien hitusen paremmin, kasvotusten. Mukaan kaikki osallistujat saivat vielä lahjapussit me&ilta sekä naistenpäin kukkia.

Ainut ikävä juttu oli se, etteivät tietenkään kaikki halukkaat lukijat mahtuneet mukaan. Mutta koska teitä innokkaita tuntui olevan ja perjantai meni niin kivasti, aijon jatkossakin olla mukana ideoimassa tämänkaltaisia tapahtumia! On muutenkin tosi mukava olla hieman enemmän vuorovaikutusessa kanssanne ja myös antaa aktiivisille lukijoille tovomianne juttuja. Aiemmin helmikuussa ensimmäistä kertaa toteutettu vieraspostaus oli ainakin kiva juttu, jota toteutan varmasti jatkossakin. Lisäksi toiveita, ideoita ja kysymyksiä otan aina mielelläni vastaan! Kannattaa myös käydä tykkäämässä Mami go go:n että koko Bella-blogit sivuston Facebook-sivuista, niissä tapahtuu myös paljon!

ps. Mites toi mun Sanna-Raipe otsis, pistäiskös ehkä vähän pätkäistä?

Näin kevään korvilla olen tuskin ainut joka tuskailee pursuavien kaappien takia ja suunnittelee kevätsiivousta. Turhasta ja ylimääräisestä tavarasta ja vaatteista pitäisi päästä eroon. Mutta minne laittaa kirppiksille ja Uffille kelpaamattomat rytkyt. Lumput, risaiset, tahraiset ja puhkikulutetut vaateet? Roskikseenko? Ei tunnu järkevältä.

Jo jokin aika, perustellessani laadukkaisiin vaatemerkkeihin panostamista, jaoin linkin jossa kerrottiin Suomalasten kuluttajien heittävän vaatteita kaatopaikalle noin 80 tonnia vuodessa. Kun lisätään mukaan vielä teollisuudelta ja yrityksiltä tuleva teksitiilimateriaali, kertyy Suomessa vuosittain syntyneestä 120 miljoonasta kilosta poistotekstiilejä yhteensä 90 miljoonaa kiloa tekstiilivuoria kaatopaikoille.Edulliset hinnat, heikko laatu ja vaihtuva muoti ovat tehneet vaatteista kertakäyttötavaraa.

Se osa tekstiilijätteestä, joka ei mene kaatopaikalle, kierrätetään pääasiassa UFF:n, SPR:n, Fidan ja Pelastusarmeijan kautta. Nämä organisaatiot tekevät tärkeää työtä tekstiilien kierrätyksen eteen, mutta nekään eivät pysty kierrättämään kaikkea materiaalia huonon laadun takia. Suomessa on vain kaksi toimijaa, jotka käsittelevät poistotekstiilejä mekaanisesti ja tekevät niistä muun muassa rakennusalan tuotteita.

Vaatteita voi hävittää myös Enegiajean mukana polttamalla niitä, mutta tässä piilee riski, sillä tekstiilien viimeistelyyn on voitu käyttää monenlaisia kemikaaleja, joiden poltto on haitallista ympäristölle. Tekstiilijätteen loppusijoitus kaatopaikallekaan ei ole riskitöntä, sillä hapettomissa oloissa biohajoavista aineista vapautuu kasvihuonekaasuja. Parasta olisi siis vähentää kulutusta, panostaa laatuun ja kierrätää tekstiilejä alkupreäisessä muodosaan niin kauan kuin mahdollista. Kuten tiskirätteinä, matonkuteina tai ommella niistä kokonaan uusia tuotteita. Suomessa kuutujen uudelleen käyttäminen ei valitettavsti onnistu kuin rakennuskäyttöön sillä tarvittavia laitteita ei siihen ole.

Kuulin eilen, että vaatejätti h&m on muutama viikko sitten aloittanut myös suomessa vaatteiden kierrätämisen. Tämän ruotsissa jo pidemmän aikaa pyörinyt systeemi toimii niin että h&m asiakkaat voivat viedä myymälään enintään kaksi kassillista vaatteita päivässä, kunnolla tai merkillä ei ole väliä. Hennesin kierrätyskumppani lajittelee ne jatkokäyttöön, eli kierrättää ne esimerkiksi siivousräteiksi tai autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleiksi tai ohjaa ne energiantuotantoon. Hyvän mielen lisäksi vaatteiden kierrätettäväksi vielä asiakas saa -15% alekoodin per kassi. Tämän taas ajattelisi taas lisäävään kulutusta, mutta eleenä se on mielestäni ihan kiva. Ja pääasia on kuitenkin kaatopaikalle päätyvän tekstiilin väheneminen.

Nyt vaatekasseja voi vielä kierrätettäväksi Helsingissä Itäkeskukseen, Galleria Esplanadiin, Forumiin ja Aleksanterinkatu 48:n sekä Aleksanterinkadun H&M Kids myymälöihin. Kevään aikana kampanja laajenee myös muihin liikkeisiin.

Nyt minä lähden valmistutumaan Lukijailtaan me&i VAATEkutsujen merkeissä!

Lähteet: Maaseudun Tulevaisuus, Vihreät vaatteet.

Tästä meinasi tulla valitushenkinen postaus. Siitä kuinka tavallisen arkinen päivä on tänään ollut. Herätys, aamupala, leikkimistä, ulos ja kauppaan, ruoanlaittoa, pyykkien viikkausta, lastenohjelmaa, lounas, päikkärit, välipala… – Ja sitten tuli tunne että mitä ihmettä nyt valitan, tänäänhän oli oikein ihana päivä! Sain jälleen viettää sen lasteni kanssa omassa kodissamme. Ja niin aion tehdä vielä tämän vuoden loppuun.

Vaikka toki välillä arki tuntuu rankalta, etenkin kun lapset sairastavat, tai jopa tylsältä. Mutta kun sitä pysähtyy ajattelemaan se tuntuu ihan hiton hienolta. Edessä on vielä monen monta vuotta oravanpyörää, aikaisia herätyksiä, aamukiireitä, päiväkoti -ja koulurumbaa sekä aikuskontakteja. Mutta nyt on nyt. Lounaita yöpaita päällä, rauhallisia lukuhetkiä, kainaloon kömpiviä lapsia, spontaaneita lettukestejä, mammakahveja ja päiväunia.

Tähän elämään ja arkeen mahtuu myös ikäviä ja surullisia asioita, mutta nämä iloiset pesevät ne mennen tullen. Pitää vaan muistaa iloita ja pysähtyä välillä miettimään niitä. Ei haikailla menneeseen tai tulevaan vaan olla tässä ja nyt.

Ja huomenna taas jaksaa. Kaurapuuroa, tiskivuoria, kakkavaippoja, likapyykkiä, räkäneniä ja kaikkea muuta ihanaa.