Väsyneille ja nälkäisille (eli ihan hiton kiukkuisille) lapsille maistui tänään kasvissosekeitto, jota tästä lähin kutsutaan kiukkuisten sopaksi. (Niinsanottu) resepti on helppo ja toimii juuri tämänkaltaisissa haastavissa tilanteissa.

Eli, samalla kun pienempi roikuu syöttötuolissa ja huutaa, sulata kattilassa kaksi pakettia paskastealtaan kasvissosekeittoa. Rekrytoi isompi hetkeksi pois pahanteosta silppuamaan lehtipersilja. Jossain mahdollisessa sekasorron ja raivoamisen välissä sekoita joukkoon paketti tuorejuustoa, kuten Philadephiaa. Heitä joukkoon persiljat. Lopuksi vielä keittojen nopea jäähdytys, luminen ikkunalauta toimii hyvin. Huom, vahdi ettei keitot lennä kadulle!

Kuka ei vielä tunne Playtraytä? Stokken Trip Trapp tuoliin sopiva tarjotin on todellinen arjen pelastaja. Se on helppo pyyhkiä tai huuhdella hanan alla puhtaaksi ja sen reunat estävät kaatuneen juoman valumista lattialle. Sopii hyvin sormiruokailijalle, itse syömään opettelevalle kuten myös isommallekkin lapselle. Toimii myös askartelualustana.

Olisitko sinä innokas testaamaan Playtraytä? Arvon nimittäin yhden vapaavalintaisen tarjottimen, mutta tämä ei olekkaan ihan tavallinen arvonta. Tarjotin voi olla sinun jos olet halukas kirjoittamaan ja mahdollisesti myös kuvaamaan käyttökokemuksiasi Playtraystä. Saat nimittäin kirjoittaa vieraspostauksen blogiini, joka sitten julkaistaan täällä mahdollisten kuvien kanssa. Osallistumalla arvontaan sitoudut siis kirjoittamaan rehellisen arviosi tuotteesta. Eikö kuulostakkin hauskalta?!

Jos innostuit ja tahdot osallistua, kirjoita alle perustelut miksi juuri te tarvitsisitte Playtray tarjottimen? Arvon voittajan kolmen parhaan perustelun joukosta! Runosuoni siis sykkimään ja onnea jo etukäteen (viikko aikaa)!

Hui mikä pakkanen eilen ja tänään! Ei ihme ettei Elvis viihtynyt ihan täysin pulkan kyydissä, kun vetelin häntä pitkin kylää. Vasta myöhemmin kuulin pakkasvaroitusesta jossa kehoitettiin pitämään pienet lapset sisätiloissa. Hups.

Päässä Elvarilla oli kuitenkin lämmin Elodie Detailsin lakki. Moni tuntee Elodien ainakin tuttiketjuista, mutta valmistavat he paljon muitakin vaatteita ja tarvikkeita lapsille. Kuten näitä erilaisia lakkeja. Hatuista suosikkini on varmasti tämä kauniin vihreä versio. Tätä samaa vihreää löytyy myös hanskoista, lämpöpussista ja supernätistä hoitolaukusta.

Meillä on ennen ollut vain Eloden tutteja ja ketjuja joten kiva päästä testaamaan nyt myös tätä lakkia.Sen verran vielä noista veden ja tuulen pitävistä hatuista, että ne ovat pienehköä mitoitusta. Hattujen koot menevät: 0-6m = 42cm, 6-12m = 45cm, 12-24m = 48cm, 24-36m = 52cm. Elviksellä on tuo 12-24kk koko, mutta sanoisin sen vastaavan enemmän 6-16kk. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon jos hattua vaikka tilaa nettikaupasta.

Kävin tuossa ennen joulua tutustumassa myös Elodien kevätmallistoon. Uutuustuotteena Elodielta on tullut Home-mallisto, johon kuuluu erilaisia lakanoita, pinnasängyn pehmusteita, vilttejä, unipusseja ja säilytyskoreja. Viime vuonna tulleiden matkarattaiden rinnalle on myös tullut kauniit ja yksinkertaiset babysitterit. Ja muutaman viikon kuluttua lanseerataan ihan uusi tuote!

Tulossa myöhemmin lakanoiden testausta ja raporttia käyttö -ja laatukokemuksista. Niin ja huom, tuo hattu on siis saatu.

Sanokaa nyt etten ole ainut joka kokee välillä suuriakin tunteita lasten kanssa leikkiessä. Ihan totta, mua usein rupeaa jopa harmittamaan kun ensin pyydetään rakentaaman jotain ja sitten se tuhotaan surutta. Onhan se ihan hölmöä, mutta jotekin sitä pääsee välillä niin niihin leikkeihin ja etenkin rakentamiseen mukaan.

Muuten en hirveästi jaksa leikkiä lasten kanssa leluilla, mutta legoilla rakentamisesta tykkään. Tai niin kauan kunnes lapsi päättää että tää talo onkin rallirata ja tuhoaa hetkessä vaivalla väsätyn rakennelman. Sama juttu kesällä hiekkalaatikolla. Pyydetään rakentamaan hiekkalinna tai autorata ja juuri ennen kun se on valmis päättää lapsi hypätä sen päälle. Ja minä siinä vieressä yritän suojella viimeisiä rippeitä, ei saa rikkoa! Älkää tuhotko!

K sai syksyllä lahjaksi ihan pieniä legoja joista voi ohjeiden mukaan rakentaa erilaisia autoja. Isä ja poika rakentelivat niitä ja kun autot olivat valmiit oli isä sitä mieltä, ettei niillä saa leikkiä jotteivät mene rikki! Naureskelin ja olin aika ihmeissäni, nehän ovat leluja ja leikkimiseen tarkoitettuja. Mutta nyt kun olen taas parina iltana rakennellut lasten toiveesta taloa, eläintarhaa, autotallia.. jotka on heti tuhottu, alan ymmärtään hieman tuota mihenkin ajatusjuoksua.

Kaapo on jo tajunnut että äidin kiusaaminen toisen leikin lomassa on hauskaa. Ja niinhän se varmaan onkin, kyllä mua itseänikin välillä naurattaa oma tuohtumukseni. Huomaan ajattelevani että noh, rakennan sitten yksin illalla hienon eläintarhan kun lapset ovat nukkumassa. Vielä en onneksi ole tähän ryhtynyt, jos näin joskus käy niin mut saa viedä jonnekkin hoitoon. Parina iltana on ollut myös suuri kutkutus asetella nukkekodin kalusteet ja pikkusälät nätisti.

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, olimme eilen kylässä Hunajaista-blogin Riikalla. Kaapo ja kyläpaikan Siiri aloittivat leikit heti sisälle tultuamme ja päivän aikana tutkittiin varmaan talon jokaikinen lelu, mahtuipa lasten päivään myös ainakin askartelua, maalaamista, nukketeatteria, lukemista, piilosta, ulkoilua ja valotikkujen tutkimista pimeässä.

Olin tosi iloinen kun pääsin tapaamaan Riikkaa pitkästä aikaa. Ja Riikan miestä myös! Heillä on todella kauniissa kodissaan ihana, hauska ja rento tunnelma. Usein kuvissa kaikki näyttää aina vähän hiennommalta, mutta tuolla oli kaikki yhtä ihanaa kuin mitä blogin kautta välittyy. Ja aurinko paistoi. Hullaannuimme siitä täysin, ”kato mikä valo, hieno varjo, mahtava valo, ihanaa ihanaa ihanaa”. Hanki kimmellsi ja kävimme vielä katsomassa päivän viimeiset säteet peppumäessä.

Todellinen hyvän mielen kyläily. Terapiaa suorastaan. Ihanaa seuraa ja vieraanvaraisuutta. Kiitos. Taas kerran pitää kiitellä sitä, mitä kaikkea hienoa tämä blogi on tunut tullessaan. Kuten uusia ystäviä. Kaapo sanoi heti aamulla herättyään: mennään Siirille kylään nyt heti!