Enhän ole ainoa äiti jonka lapsi vetää herneet nenään ”junarata kaupassa”, enhän? Ne joiden vetää tietää varmaan mitä kauppaa tarkoitan. Raivarit herra Koo saa myös ostoskeskusten hoitohuoneiden yhteydessä olevilta leikkipaikoilta poistuttaessa. Oikeastaan se saa raivarit mistä tahansa kivasta paikasta postuessa. Mutta toi junarata kauppa on pahin. Tulipahan se taas tänään koettua.
Jos sitä ei päästä leikkimään se huutaa kuin syötävä koko kaupassa asioimisajan. Jos taas päästää, kaupassa menee kivasti (ellei pienempi hermostu), mutta lähtö on ihan järkyttävää taistelua. Kummatkin on kokeiltu ja on yhtä pahoja. Tai no ensimmäinen ehkä vielä hitusen pahempi, riipuu ruuhkasta.
Siis herranjumala mistä toi lapsi on perinyt tempperamenttinsa. Oonko mä ollut pienenä yhtä hullu? Naurattaa kun mä luulin kesällä että tolla on uhma. Hahahaha, se ei ollut vielä mitään!
Ja sanokaa, olenko mä vienyt lastani liiaksi kaupungilla kun se tietää missä on Stockan leikkipaikka, Stockan Hesen leikkipaikka, Kampin leikkipaikka ja Manskun mäkin leikkipaikka. Muistaa myös mitä leluja niissä on yms. Ja tahdon vielä tarkentaa että yleinsä syömme näissä pikaruokaloissa vain porkkanoita (joo joo, ihan varmasti).
Käsi ylös keiden lapset on (tai ollut, loppuuhan se joskus loppuuhan!) myös hulluja uhmiksia.
Tai tykkää muuten vaan tosi paljon junista.
Minttu




































