Lasse rakensi viime talvena isosta pahvilaatikosta ihastuttavan pahvitalon. Olin itsekkin ihan yllättynyt kuinka pienellä vaivalla voikaan saada niin kivannäköisen mökin aikaan. Täällä ainakin näkyy vilaus siitä. Kaapo tykkäsi leikkiä pahvitalossa kovasti. Ajateltiin että joissain vaiheessa olisisimme maalanneet tai koristelleet sen jotenkin. No, lapsella oli samat aikeet. K kävi maalamassa mökkiä tuubilisella sinkkivoidetta ja se oli pakko heittää pois.

Siitä saakka minulla on kuitenkin ollut mielessä että tahdon vielä uuden mökin lapsille. Pitäähän nyt jokunlainen maja olla. Kaikki myynnissä olevat lasten teltat olivat jotenkin väränlaisia. Suurinosa ihan kivannäköisiä, mutta silloin liian kalliita ja sitten liian suuria.

Tämä pahvisen Kidsonroofin Casa Cabanan olin myös jokus nähnyt, mutta unohtanut kokonaan. Kesällä törmäsiin siihen taas oi mutsi mutsin blogissa ja sehän oli saatava. Valkoiset mökit kuitenkin lopuivat Houmin varastosta pian ja uusi erä meni ihan ohi.

Kunnes muutama päivä sitten huomasin sistusliike Houmin lopettavan. Loppuunmyyntiä oli jatkunut jo muutaman päivän, eikä mökkejä tietenkään nettikaupassa enään ollut. Facebookissa näin kuitenkin kuvan, jossa mökkimme kökötti kasattuna myymälän perällä. Laitoin äkkiä viestiä ja sain pian vastauksen että saisin tulla hakemaan seuraanana päivänä mallikappaleen melkein ilmaiseksi. Mahtavaa!

Pahvimökki saavutti heti suuren suosion. Luukkuja ja reikiä on vaikka kuinka, ja kuinka hasukaa onkaan kurkkia jokaiseta vuorotellen. Mökissä lapsi mahtuu seisomaan, pidempi voi sitten työntää pään vaikka ulos luukusta. Ja vaikka mökki onkin normaalia leikkitelttaa leveydeltään puolet pienempi, mahtuu jopa äitikin sinne (se vasta hauskaa onkin). Pahvista tehty yksiosainen mökki on yllättävän lujaa tekoa, helppo ja kevyt liikutella sja samoin nopea sekä helppo pistää tarvittaessa kasaan.

Tätäkin voisi koristella, tarroilla, maalilla, piirtämällä yms, oman maun mukaan. Mutta ainakin tällä hetkellä pidän siitä eniten ihan tuollaisenaan. Houmissa olivat liimanneet pikkulinnun kattoikkunalle, se riittänee koristukseski ainakin nyt. Tästä mökistä löytyy mutten muutamia erilaisia mallejakin. Valmiiksi koristeltu, raketti, iglu sekä huonekaluja ja nukketaloja.

Ihana jotenkin miten noi leikkimökit ja teltat kiehtovat lapsia. Tuntuu että kerhossakin kaikki lapset änkeävät sinne yhteen telttaa leikkimään. Löytyykä teiltäkotoa lapsille telttaa tai mökkiä? Entä rakentelekko majoja? Saa vinkata/linkata kivoja lasten telttoja, sitten kun tuosta pahvisesta joskus aika jättää..

–
Ja hei kivaa, tasan 400 rekisteröitynyttä lukijaa bloggerin kautta! Jee.
Ehdottomasti pistetään tämän kunniaksi lähipäivinä jokin mahtava arvonta pystyyn!

Oi Mutsi Mutsin blogista sain jokin aikaa sitten Lempiasioita-haasteen. Vaikka viime yö oli ihan karsea, lapset valvottivat, heräilivät ja itkivät jonnekkin viiteen saakka, on tähän lauantai-aamupäivään tuottanut iloa kuitenkin nuo samaiset tyypit. Jotka ovat siis ihan lemppareita. Lauantain lempiasiani on siis samanlaisissa kalsareissa ymäri olkkaria hihhuloivat lapset.

Haastankin teidät KAIKKI miettimään yhden tai useamman lauantain lempiasian.

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin tähän. Olen sanaton. Siinä hän nyt on, leikkii kuten eilenkin, mutta nyt yksivuotiaana. Ensimmäinen, vauvavuosi on nyt takanapäin. Paljon on mahtunut siihen ja vielä enemmän on edessäpäin.

Jos vertaa Kaapoon saman ikäisenä, Elvis on paljon vauvempi. Ei kävele, käyttää vielä tuttipulloa ja syö tissistä (ei itse lusikalla), nukkuu meidän vanhempien kanssa ja heräilee paljon öisin. Vaikka E nousi seisomaan jo aikaa sitten ja on kävellyt kuukausia tukea vasten, ei hän ota kuin muutaman, ehkä viisi-kuusi, askelta kerralla.

Joissain asioissa Elvis on toisaalta taas kuin isompikin poika. Leikkihin hän on saanut paljon esimerkkiä isoveljeltä. E on myös hurja kiipeilemään. Muutamissa sekoinneissä hän esimerkiksi kapuaa tuolille ja siitä pöydälle. Ihan hirvittää. Sanoja tulee myös jo paljon.

Siinähän nyt on. Minun vauvani. Taapero. Ensimmäisen vuoden kehitys oli kyllä huimaa. On ollut ilo ja onni seurata sitä. Ja tulee tietysti olemaan sitä jatkossakin. On myös ihana nähdä kuinka veljesten suhde ja leikit syventyvät päivä päivältä enemmän.

Jatkan varmasti tätä Kasvu ja Kehitys -”sarjaa”, mutta en enään kuukausittain. Tässä vielä kiinnostuneille linkit edellisiin kuukausipostauksiin.
( 1 kk, 2 kk,) 3 kk, 4 kk, 5 kk, 6 kk, 7 kk, 8 kk, 9 kk, 10 kk, 11 kk. 

Jos olet pyörimässä Helsingin keskustassa tai Punavuoressa päin, suosittelen pistäytymistä Design Forumiin. Liikkeessä on nyt keskitytty erityisen paljon lapsiin, valkoimissa on vaatteita, leluja ja sisustusta. Mukana Muurame (lastenkalusteet), Kids Design Block, RAWR Magazine ja Muumi-tuotteet.

Kids Design Blockissa vaatteita, leluja, kasseja, sisustustarvikkeita ja tee-se-itse -tuotteita on seuraavilta merkeiltä; Höö, Aarrekid, Muru, PaaPii, Punainen norsu, Marakattimarssi, Kakara, Onni ja Ilona sekä Kui Design.

RAWR nettilehden pop-up kaupassa taas on lastenvaatteita pohjoismaista.Tuotemerkkeinä mm. IVANAhelsinki, Mini Rodini ja BANGBANG Copenhagen. Etenkin tytöille aivan (liian) ihania mekkoja. Samassa yhteydessä on minikampauksia tarjoava pop-up-lastenkampaamo, joka on auki sovittaessa.

Design Forumista löytyy lisäksi lapsille paljon muutakin kivaa, kuten Eero Aarnion kalusteita ja leluja, Moikon lapasia sekä Coston hattuja.

Lasten shop-in-shoppeihin liittyviä tapahtumia:

to 11.10. Late Night Shopping, Vanhempain ilta 19.00–21.00
Tarjolla kuohuviiniä ja paikalla suunnittelijoita.

la 13.10. Avajaiset / lastenjuhlat 13.00–17.00
13.00–15.00 Lapset koristelevat näyteikkunan
15.30–16.00 Lasten muotinäytös
Ohjelmassa myös lasten kampaaja, taikuri, Karkkitehtuuri-työpaja. Tarjolla karkkia ja limua.

DESIGN FORUM SHOP
Erottajankatu 7
MA–PE 10–19
LA 10–18

Tänään sunnuntaina nukuin vähän liian myöhään, aamupala viivästyi ja kotona oli kaaos. Kaikki jotenkin takkusi, tukka oli huonosti ja kiukutti. Ulkona paistoi ihanasti aurinko, mutta tuntui ettemme pääse ikinä pihalle saakka. Oli ollut puhetta Töölönlahdesta, Sinisen huvilan kahvilasta, jostain kivasta koko perheen sunnuntaipuuhasta. Kaikki näyttivät kuitenkin nyrpeää naamaa. Vihdoin pihalle päästyämme räjähdin, vittu kun mikään ei ikinä onnistu. Nieleskelin kyyneleitä puistossa ja toivoin ettei kukaan tule juttelemaan.

Sitten päätin että minähän ei pilaa tätä, ehkä ainutta aurinkoista sunnuntaita aikoihin.

Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka välillä tekee tosi hyvää tehdä jotain vain yhden lapsen kanssa. Ja tietysti välillä myös ihan yksikseenkin. Elviksen kanssa on kiva vielä tehdä sellaisia ”vauvajuttuja”, kuten vauvakerhoa, vauvakinoa, kahvilassa käyntiä, vaunulenkkejä.. Ja Kaapon kanssa voi jo tehdä melkein mitä vaan. Kiva kun kaverina on tyyppi jonka kanssa voi oikeasti keskustella ja vitsailla.

Käytiin Kallion kirjastossa jossa vietettiin lemmikkipäivää. Lisäksi puistossa, syömässä, palo-asemalla ja muuten vaan kävelyllä. Oltiin menossa melkein neljä tuntia ,ja muuten ekaa kertaa noin pitkällä ilman rattaita.  Oli ihanaa, minä sain aurinkoisen (puolikkaan)perhesunnuntaini ja Kaapo äidin jakamatonta huomiota.