PIKKUPANDA-KUMMI

19/12/2012

Tämä pieni poika on ollut vauvasta saakka pandojen ystävä. Samoin äitinsä, joka on pukenut hänet välillä jopa päästä varpaisiin ”pandaan”.

Kummitäti muisti Elvistä aivan erityisen ihanalla lahjalla. Elvis on nimittäin nykyään Panda-kummi. WWF:llä on oma oma kummiohjelma alle 18-vuotiaille, Panda-kaveri. Elviksen kummitäti siis lahjoittaa Elviksen nimellä kuukausittain summan pandojen suojelelutyöhön.

Aineettomat lahjat ovat ihania ja niistä tulee hyvä mieli monelle. Nykyisin kun kaikilla on jo kaikkea ja etenkin aikuisille on vaikea keksiä lahjoja, ovat aineettommat lahjat hyvä valinta. Kummiuden lisäksi voi lahjan saajan nimissä tehdä vaikka kertalahjoituksen tai ostaa toiselle puolelle maailmaa perheelle puhdasta vettä, koulupuvun tai vaikka vuohen. Ihana tapa myös jakaa hyvää mieltä näin joulun alla on ainakin joulupata, joulupuu -ja muut erilaiset keräykset vähävaraisten hyväksi. Itselläni sydäntä lähinnä lapset ja eläimet.

Oletteko te tehneet lahjoituksia nyt joulun alla tai ostaneet lahjaksi aineettomia lahjoja? Mitä kohteita suosittelette asiaa vielä miettivälle?


PYRY

30/11/2012

Niille jotka eivät vielä tiedä, tänään satoi lunta. Taitaa sataa edelleen. Ja paljon. Pyrytti ehkä 1000 metriä sekunnissa. Vaakatasossa. 10 minutin kävelymatkaan meni 90 minuuttia. Lapsi nautti (toinen nukkui rattaissa) ja itseänikin välillä vähän nauratti.


ENSIMMÄINEN KAKKONEN

9/11/2012

Mä en ole ennen kokenut tarvitsevani lapselle useampaa talvihaalaria, paitsi tänä talvena. Monella on haalareita eri tilanteisiin, vähän hienompi haalari ja sitten se kakkoshaalari rymyämiseen. Tai omat ulkovaatteet päiväkotiin ja kotikäyttöön. Tähän saakka meille on riittänyt se yksi. K on ollut vain kotihoidossa, ulkovaatteina on toiminut POPin hyvin kulutusta ja kosteutta kestävät vaatteet, lisäksi K kulki vaipoissa vielä viime talvena, joten mitään pissavanhinkojakaan ei ole tavinnut pelätä.

Tänä talvena haalareita on kuitenkin kaksi. Kapungissa, jossa lunta saadaan ehkä taas odottaa vielä kuukauisi tai jopa pari ja jossa lapset pyörivät paljon hikan peittämällä asvaltilla ja kivetyksellä, joutuvat ulkovaatteet todella kovalle kulutukselle. Näitä lumettomia kelejä varten halusin kakkoshaalarin. Haalarin jonka en siis tietenkään mielelläni halua kuluvan puhki, mutta jos niin käy ei ainakaan harmita ihan hirveästi. Löysin tämän mustan Mini Rodinin talvipuvun muutamalla kympillä huutikesta. Halpaan hintaan tietysti vaikutti se, että pukua on jo käyetty ja se näkyy kunnossa. Kosteudenpitokyky on kuitenkin vielä tallessa, joten oikein kelpo haaari on vielä ainakin tämän talven.

Toisen haalarin ostin uutena, melko hyvällä alennuksella. Se vei sydämeni ja se oli pakko saada. Ykköshaalaria on käyetty vasta vain kerran ja se on myös Rodinia, musta salama/tähtihaalari. Tuntuu vähän tyhmältä ostaa vaatekappale jota varjelee, ettei se vaan heti kulu tai mene rikki. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun aiheutan huvitusta jopa itselleni näillä valinnoillani. Haalari pääsee kuitenkin aivan ehdottomasti käyttöön, heti kun vain säät sallivat. Eli kun tulee lunta.

Mini Rodinin vaatteet ovat kaksoiskokoja, niin myös ulkovaatteet. Ne ovat välillä vähän vaikeita, toinen koko saattaa olla liian pieni ja toinen liian suuri. Kaapolle tuo 104/110 on tällä hetkellä juuri passeli. Poika on 100cm pitkä, haalarit istuvat kuitenkin hyvin mutta kasvuvaraa riittää varmasti koko talven yli. Elviksellä on sama homma 80/86 koon kanssa, mutta enhän mä sentään sille voi toista haalari ostaa. K:n vanha kun on oikein hyvä hänelle.

Elvistä vielä aika paljon kerrospuen, villaan ja vk tai vanuhaalariin. Mutta Kaapon kanssa toppahaalari on kätevä, kun se osaa sen melkein itsenäisesti sujautettua päälle. Tästä syystä tykkään myös yksiosaisesta puvusta. Vk-vaatteissa sitten suosin enemmän kaksiosaisuutta, syistä enemmän täällä. Haalareiden lisäksi löytyy yksi takki. Loppusyksystä mietin vielä toppahousujen ostamista sen kanssa, mutta eiköhän me pärjätä näin.

Mitenkäs teidän laten talvivaatteet? Varmasti joukosta löytyy myös niitä joilla on kolmas – jopa neljäs haalari. Vai?


LEGOLAATIKKO

29/10/2012
Jokin aika sitten sain yllättävän, erittäin pakottavan tarpeen (tunteen) hankkia ison lego säilytyslaatikon (täällä). Ja sen sitten tein. Tilasin laatikon Lekmeristä*, nopean tutkimisen jälkeen löysin sieltä kattavimman valikoiman laatikoita. Olisin halunnut valkoisen tai mustan, mutta ne olivat juurikin loppu. Olen viime aikoina alkanut tykkämään sinisestä niin vaatteissa kuin sisutuksessakin, ja sen ainaisen vihreän tilalle otinkin raikkaan vaaleansinisen. Väri käy kivasti myös lastenhuoneeseen.
Ajattelin aluksi että tuossahan on tosi hauska sitten säilyttää poikien dublot. No eihän ne tuohon mahdu, ei millään. Ja pikkulegoilla saa leikkiä toistaiseksi vain luvan ja valvonnan alla. Ei niitäkään olisi siis järkeä tuonne laittaa, koska silloin laatikkoa pitäisi säilyttää korkealla kaapin päällä. Ja siihen nyt taas käy melkein mikä vaan laatikko.
Paikkansa laatikko on nyt saanut olkkarista, sinne on hyvä aina välillä heittää lattialla pyörivät lelut pois silmistä. Pojat leikkivät myös paljon sillä, kiipeilevät ja istuvat sen päällä. Laatikko on tarpeeksi kevyt lapsenkin käsitellä, mutta tosi kestävän oloinen, testattu on lasten toimesta.
Noita laatikoitahan saa siis vaikka minkä kokoisina ja värisinä. Sälilityslaatikoiden lisäksi on erikokoisia lounasrasioita ja vaikka mitä muuta sälää taskulampuista juomapulloihin ja herätyskelloihin. Mä tahdon ilman muuta vielä muutaman tällaisen, vaikka pari pienenpää ja yhden ison. 
Lasse vitsaili (?) että laatikko kävisi hyvin myös vauvan sängyksi. Ei ollut yksin ajatuksensa kanssa, sillä huomasin tänään Valeäidin blogin otsikossa jotain samankaltaista ajatusta. Eipähän tarvitsisi pedata sänkyä, laittaisi vain kannen kiinni.

Kuka muuten löytää kuvista auringonsäteistä riehaantuneet lapset sekä käytännöllisen (ja Kaapon housihin mätshäävän) lapsilukon..?


LUNTA, LUNTA

26/10/2012

Tänä aamuna meillekkin satoi ensilumi. Kaapo huusi aamulla, ääni täynnä onnellisuutta, että lunta, lunta! Ja lähti etsimään lumikenkiään (eli talvikenkiä) ja suunnitteli samalla tekevänsä ulkona heti lumienkelin. Ja niin hän tekikin. Itse en ole mikään kova talven ystävä, mutta lasten riemu tekee siitä jokseenkin siedettävän.

Koimme aamulla, kerhomatkalla, taianomaisen hetken. Oli vielä vähän hämärää, melkein sinistä, maa oli valkoinen ja taivaalla lenteli lumihiutaleiden joukossa paljon värikkäitä lehtiä. Aika upeaa. Ja nyt varmaan myös aika liukasta. Ihanaa TALVI päivää kaikille!!