Mä en ole ennen kokenut tarvitsevani lapselle useampaa talvihaalaria, paitsi tänä talvena. Monella on haalareita eri tilanteisiin, vähän hienompi haalari ja sitten se kakkoshaalari rymyämiseen. Tai omat ulkovaatteet päiväkotiin ja kotikäyttöön. Tähän saakka meille on riittänyt se yksi. K on ollut vain kotihoidossa, ulkovaatteina on toiminut POPin hyvin kulutusta ja kosteutta kestävät vaatteet, lisäksi K kulki vaipoissa vielä viime talvena, joten mitään pissavanhinkojakaan ei ole tavinnut pelätä.

Tänä talvena haalareita on kuitenkin kaksi. Kapungissa, jossa lunta saadaan ehkä taas odottaa vielä kuukauisi tai jopa pari ja jossa lapset pyörivät paljon hikan peittämällä asvaltilla ja kivetyksellä, joutuvat ulkovaatteet todella kovalle kulutukselle. Näitä lumettomia kelejä varten halusin kakkoshaalarin. Haalarin jonka en siis tietenkään mielelläni halua kuluvan puhki, mutta jos niin käy ei ainakaan harmita ihan hirveästi. Löysin tämän mustan Mini Rodinin talvipuvun muutamalla kympillä huutikesta. Halpaan hintaan tietysti vaikutti se, että pukua on jo käyetty ja se näkyy kunnossa. Kosteudenpitokyky on kuitenkin vielä tallessa, joten oikein kelpo haaari on vielä ainakin tämän talven.

Toisen haalarin ostin uutena, melko hyvällä alennuksella. Se vei sydämeni ja se oli pakko saada. Ykköshaalaria on käyetty vasta vain kerran ja se on myös Rodinia, musta salama/tähtihaalari. Tuntuu vähän tyhmältä ostaa vaatekappale jota varjelee, ettei se vaan heti kulu tai mene rikki. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun aiheutan huvitusta jopa itselleni näillä valinnoillani. Haalari pääsee kuitenkin aivan ehdottomasti käyttöön, heti kun vain säät sallivat. Eli kun tulee lunta.

Mini Rodinin vaatteet ovat kaksoiskokoja, niin myös ulkovaatteet. Ne ovat välillä vähän vaikeita, toinen koko saattaa olla liian pieni ja toinen liian suuri. Kaapolle tuo 104/110 on tällä hetkellä juuri passeli. Poika on 100cm pitkä, haalarit istuvat kuitenkin hyvin mutta kasvuvaraa riittää varmasti koko talven yli. Elviksellä on sama homma 80/86 koon kanssa, mutta enhän mä sentään sille voi toista haalari ostaa. K:n vanha kun on oikein hyvä hänelle.

Elvistä vielä aika paljon kerrospuen, villaan ja vk tai vanuhaalariin. Mutta Kaapon kanssa toppahaalari on kätevä, kun se osaa sen melkein itsenäisesti sujautettua päälle. Tästä syystä tykkään myös yksiosaisesta puvusta. Vk-vaatteissa sitten suosin enemmän kaksiosaisuutta, syistä enemmän täällä. Haalareiden lisäksi löytyy yksi takki. Loppusyksystä mietin vielä toppahousujen ostamista sen kanssa, mutta eiköhän me pärjätä näin.

Mitenkäs teidän laten talvivaatteet? Varmasti joukosta löytyy myös niitä joilla on kolmas – jopa neljäs haalari. Vai?

Kotihommista mun innhokki, heti tiskokoneen täytön jälkeen, on pyykinpesu. En vaan pysty käsittämään miten jotkut voivat pestä useampiakin koneellisia pyykkejä päivässä, ihan vaan kaiken muun hääräilyn lomassa. Mulle se on aina sellainen suurempi juttu, ”noh nyt mä pistän sen koneen päälle”. Ja teen sen ehkä pari kertaa viikossa. Pyykinpesuun kuuluu vielä niin monta työvaihettakin. Verrataanpa vaikka imurontiin, sä imuroit ja se on siinä. Mutta pyykinpesu! Ensin lajittelet pestävät pyykit (on meillä pyykkikorissa lokerot, mutta aina  ne on sekasin), pistäit koneeseen, odotat että kone pesee, ripustat kuivumaan ja sitten vielä myöhemmin viikkaus ja kaappeihin laitto, huh! Monesti ne pyykit jääkin kuivumaan ueammaki päiväksi ja viikatut pyykit lipaston päälle pölyttymään. Sekin on ärsyttävää.

Ja vaikka en pyykinpesuta pidä, olen tosi tarkka siinä. En vosi antaa kenenkään muun pestä omiani tai lasten vaatteita. On tosi tarkkaa mitkä vaatteet saa pestä minkäkin kanssa, oikein vai nurinpäin, vetoketjut kiinni ja napit auki.. Ja jos niitä ei muista ripustaa kuivumaan tunnin-parin päästä pesuohjelman päätyttyä, pitää ne pestä uudelleen. Nykyisin päänvaivaa tuottaa myös uusi pesukone, joka ei pesekkään vaatteita aina puhtaaksi. Mutta se ei sentään vuoda, kuten aiempi kone. Onneksi meillä sentään on kotona pesukone, vielä pahempaa olisi ravata pyykkituvassa. Kuivausrummusta välillä haaveilen ja sitten välillä taas en. Se vie kamalasti sähköä eikä sinne voi kuitenkaan ihan mitätahansa vaatteita laittaa. Toisaalta, kuinka ihanaa olisikaan kuivata suihkun jälkeen juuri kuivausrummusta tulleeseen lämpimään ja pehmoisaan pyyhkeeseen.

Jokseenkin tarkka olen myös pesuaineiden suhteen. Ymäristöystävälliyys on toki tärkeää, mutta tässä kohdin valitsen mielummin vähän tujumman aineen jos se antaa puhtaamman tuloksen ja kirkkaat värit. Hajustettomuus on ehdottoman tärkeää. Tykkään kyllä hyvistä tuoksuista, vaikkapa hoitoaineessa, mutta pyykinpesu -ja huuhteluaineiden hajut aiheuttavat välitöntä kakomista. Lisäksi mulla on ihan hirveä trauma sellaisesta keltaisesta, tosi voimaakaan hajuisesta huuhteluaineesta, jonka hormoonipäissäni ostin joskus pahimpaan raskauspahoinvointiaikaani. Edelleenkin oksennus nousee kurkkuun jos sen jossain haistan.

Sain Arielilta testaukseen uusia pesunestepusseja. Ne tulivat postissa ja meinasin pökertyä kun avasin pakkauksen. Ne nimittäin haisivat tosi voimakkaalle jo muovisen pakkauksen läpi. Päätin kuitenkin rohkeasti testata peuainetta, ensin omiin vaatteisiini. Ilokseni totesin ettei hajuste tartu kovinkaan paljoa vaatteisiin, vaan pyykkiin jäi oikeastaan vain aivan hentoinen raikas tuoksu. Pesutehokin vaikutti hyvältä joten jatkoin testaamista.

Nämä uudet pesuainepussit laitetaan suoraan koneeseen pyykin sekaan, tällöin pesuainetta ei valu minnekään putkistoon tai koneen syövereihin hukkaan, vaan pesuteho on sataprosenttinen. Samalla pesuainetta tulee annosteltua oikea määrä, sillä yhdessä pesutyynyssä on juuri oikea määrä. Yllätyksekseni pussi ei ole kovin suuri, joten tajusin että olen aiemmin lätrännyt aivan liikaa pesuainetta koneeseen. Pienen pesuainemäärän lisäksi pussit ovat ympärisitöystävällisempiä siinä, että pesulämpötilaa voi laskea. 30 tai jopa 15 asteeseen.  Olen ollut aiemmin hieman epäileväinen pesutuloksesta alhaisessa pesulämpötilassa, iloinen yllätys oli että niinkin tulee ihan oikeasti puhdasta. Jopa todella tahrainen valkoinen pöytäliina tuli koneesta kuin uutena!

Tähän asti kaikki pesemäni pyykit ovat kun ovatkin tulleet koneesta täysin puhtaina. Mitään hurjan vaikeita tai pinttyneitä tahroja niissä ei tosin ole ollut. Mutta muutaman päivän takaisia pastakastikkeita, kuivunutta puuroa, likaa, kakkaa, vesiväriä kyllä. Kaikkiin näihin pesutyynyt ovat purreet hyvin. Kun testikappaleet loppuvat, voisin hyvin kuvitella ostavani näitä jatkossakin. Niin tyytyväinen olen tähän saakka ollut. Valkopyykkiin en tosin ole vielä kokeillut, mutta niihinkin taitaa olla omat pesutyynyt. Nämä meidän olvat tarkoitettuja kirjopyykille. Ja viralliselta nimeltään siis Ariel Actilift Exel Tabs, Colour&Style jos joku kiinnostui.

Nyt täytyy mennä ripustamaan pyykit….

Jos eilen lapset keskittyivät taiteiluun, niin tänään sitten roolileikkeihin. Tuo kolmen vuoden ikä taitaa tässäkin tapauksessa olla se ”maaginen”, jolloin erilaiset roolileikit alkavat kiinnostaa ja onnistua paremmin.

Muistaakseni ehkä viime kesästä Kaapo on ottanut leikkeihinsä mukaan enemmän vaikutteita ympäröivästä elämästä. Tietysti vaikutteet tulevat jo ihan pienenä, mutta nykyisin leikeissä on enemmän ajatusta. Kuten juoni ja henkilöhahmoja, pelkkien palikoiden kasaamisen lisäksi. Aikuisilta saadun esimerkin lisäksi leikeissä näkyy vaikutteita myös lastenohjelmista.

Toki K leikkii edelleenkin myös vaikka pikkuautoilla tai rakentelee legoilla. Mutta paljon leikitään myös ravontolaleikkiä, kotia, jotain tiettyä hahmoa. Palomiestä, Hevisaurusta tai vaikka Nuuskamuikkusta. Jotkut leikit menevän aina saman käsikirjoituksen mukaan kun taas kokkauslekikissä vain tehdään ruokaa, milloin aamu -ja milloin iltapalaa, ja syödään. Elvis taas on ihan messissä näissä leikeissä jo nyt, sillä esimerkin voima on niin suuri.

Ikeassa on myynnissä aivan mahtavia leluja erilaisiin lasten roolileikkeihin. Kuten nämä kuvissa näkyvät erilaiset ruokatarvikkeet. Siellä on vaikka mitä ihanaa. Lapsilla on toki niin hyvä mielikuvitus että leikkiä voi millä vaan. Ei välttämättä tarvitse mitään asiaankuuluvaa rekvisiittaa, mutta esimerkiksi näillä ruokatarvikkeilla leikkiessä oppii samalla vihannesten ja hedelmien nimiä. 

Olen itse pistänyt merkille että tytöt tykkäävät poika enemmän erilaista pukeutumisleikeistä. Pojille ei ole niin väliä, mutta työlle on tärkeää saada pukeutua leikkimänsä hahmon mukaan. Muistan omasta lapsuudesta että suurta hupia oli vaikka mummin luona kylässä vain pukeutua hänen vaatteisiinsa. Ja pukea samalla pikkuveli, jolla ei ollut mahdollisuutta edes kieltäytyä.  Mitä sanoo tyttöjen vanhemmat tähän? Tai muiden poikien äidit, oletteko huomanneet saman?

Kaikenmaailman asuja, päähineitä ja naamareita meiltä alkaa kuitenkin löytyä. Tänään saatiin lisää, kun voitin H&M myymälässä olleesta arvonnasta Unicef-malliston jääkarhu -ja kanipäähineet. Omasta mielestäni nuo lapset on hurjan söpöjä hassuissa asuissa leikkiessään, mutta onhan ne varmasti aika omituien tuntuiset päällä. Onpahan valinnanvaraa tulevia naamiaisia varten.

Tästä nämä leikit varmasti vain paranevat, Elviskin kasvaa ja pääsee kokoajan paremmin messiin Kaapon touhuihin. Itse tyydyn osaani teenmaistelijana, nykyisin vain lisäksi jääkarhu päässä.

Eilen illalla pojat maalasivat isoisille isänpäiväkortteja. Mulla on kellarissa suuren suuri pahvilaatikko täynnä erilaisia taitelijatarvikkeita, maaleja, pohjia, paperia, siveltimiä… Mutta ne ovat siellä kellarissa. Olleet jo yli kome vuotta. Siinä ajassa on tullut sitten hankittua lapsille suunnattuja, myrkyttömiä sormivärejä, mehiläisvahaliituja ja erilaisia kyniä. Loistavasti nuo näyttävät tyytyvän myös surkeaan muoviseen siveltimeen ja rautakaupan pensseleihin. Kokovartalosuojaessutkin ovat hukassa, mutta melko puhtaina nuo pysyivät silti.

Kaapo maalailee ja piirtelee enemmän kuin pikkuveljensä, joka vielä keskittyy enemmän värien maisteluun. Meillä on kynät ja liidut melko vapaasti lasten käytettävissä. Aiemmin ne olivat täysin vapaasti, mutta juuri kun olin jollekkin sanonut että K ei piirrä kuin paperiin oli lastenhuoneen lattia, keittiön alakaapit ja olkkarin seinät pistetty uuteen uskoon.

Tykkään kannustaa lapsia luovaan tekemiseen ja ajatteluun. Mikään kova askartelija en ole, mutta tykkään piirrellä ja maalata ja se näkyy mielestäni myös lapsissani. Pelkän piirtelyn lisäksi pitäisi useammin ottaa maalit esiin, pistää vaikka kylppärissä pystyyn oma värikylpy. Pitäisi antaa lasten kokeilla, tunnustella ja sotkea useammin. Maalin saa pestyä pois ja hyvä mieli uuden tekemisestä pysyy pitkän. 

K alkaa olla siinä iässä että tykkäisi kovasti myös ohjatusta askartelusta, osaa leikata saksilla ja omistaa pari liimapuikkoakin. Mutta mitä ihmettä askartelisimme? Olisi mukava käyttää hyödyksi kotoa löytyviä tarvikkeita. Vessapapaerin hylsyjä, kananmunankennoja, maitotölkkejä. Pitää varmaan alkaa katsomaan sillä silmällä Neppajymykerhoa. Ja tässäkohdin hyviä askartelu vinkkejä otetaan vastaan!

Ja voi tätä pimeyttä. Nämä kuvat ovat sitten tätä laatua jonnekkin huhtikuulle.

Innostuin vähän kuvankäsittelyohjelmasta. Kuten näkyy. Jatkossa ehkä jätän nämä jutut muille. Aikaa saa menemään vaikka kuinka, mutta tulos aika..höm. Nyt kaikki osallistukaa arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE!