Helmikuussa, kun aurinko alkaa paistamaan kovempaa ja korkeammalta tulee aina hyvä ja keväinen fiilis. Tietää että kohta nuo paukkupakkaset hellittää, lumi alkaa sulamaan ja hiekka rapisemaan kengänpohjissa. Eipä aikakaan kun aurinkoisella lasitetulla parvekkeella tulee jo kuumaa ja ulos lähtiessä voi laittaa taas Converset jalkaan.

Näihin aikoihin olen yleinsä jo lopen kyllästynyt talveen, pimeyteen, lumeen ja kylmyyteen. Koska vielä joulukuussa täällä meillä päin ruoho kasvoi vihreänä ja pajunoksat kukkivat ei kovin pahaa kylläsymistä olekkaan vielä tullut. Mutta kesää odotan silti, ihan hirveästi.

Kevään ja kesän kynnyksellä tunnen olevani aina parhaimmillani. Mieli on keveä ja luova. Vaaatekaapista löytyy yhtäkkiä kaikkea kivaa ja ilmat ovat vielä tarpeeksi viileät erikoisiin vaateyhdistelmiin ja kerroksiin.

Eniten kuitenkin rakastan kesän tukahduttavan kuumia helteitä. Sitä tunnetta kun aurinkorasva kiehuu iholla ja tuntee kuinka iho ruskettuu. Sitä kun illalla nenänpää on täynnä pisamia ja varpaisiin on tullut rusketusrajat. Minun suusta kuulee harvoin valitusta että on liian kuuma. Ei edes viime kesänä raskaana ollessani.

Tuleva kesä on taas ihan erilainen ja uudenlainen. Minulla on kaksi lasta. Elvis on jo lähempänä taaperoa kuin vauvaa, istuu, kenties liikkuu jo ja syö kiinteitä. Kaapo on varmaan päivä päivältä enemmän täynnä energiaa.

Ensimmäinen kesäni äitinä oli ihana. Kaapo ei vielä liikkunut, joten sen kanssa oli helppo hengailla puistoissa. Vietimmekin paljon aikaa alppipuistossa ja koffarissa. Kävimme rannoilla ja olimme vaan. Kun emme olleet ulkoina leikimme parvekkeella. Se kesä oli ihana ja lämmin.

Viime kesä olikin jo taas aivan toisenlainen. Minä voin hyvin paksusti ja K ei tyytynyt enään pelkkään filtin reunalla istuskeluun. Vietimme edelleen päivät lähes poikkeuksetta aamusta iltaan ulkona. Oleilimme leikkipuistoissa ja hyödynsimme kaupungin ilmaista puistoruokailua. Päikkäriaikaan K nukkui rattaissa varjossa ja minä levitin vilttini ja otin rauhassa aurinkoa (torkut). Jäätelöä, vesimeloonia ja mansikoita kului tuhottoman paljon.

Lämmön ja valon lisäksi kesässä on parasta ihmiset. Porukkaa kömpii talvikoloistaan ulos ja tekemään juttuja. Ihmiset ovat rentoja, pukeutuvat värikkäästi ja hymyilevät. Kaupunki on täynnä tekemistä ja ohjelmasta on jopa ylitarjontaa. Ankeimmatkin betonilähiöt ovat kukoistavia ja kauniita. Rakastan kesää.

 

Se mitä kesä tullessaan tuo jää nähtäväksi. Mutta toivon ainakin että nään paljon kavereitani, lapsellisia ja lapsettomia. Saan viettää hauskoja hetkiä lasteni ja perheeni parissa. Pääsen nauttimaan sopivassa suhteessa mökki -ja kaupunkikesää. Rusketun ja saan pisamia, vietän ainakin kerran baari-iltaa ja tulen vasta aamulla kotiin.

Odottaako joku muu yhtä paljon kesää ja mitä siltä odotatte?

Minttu

Paita, shortsit ja haalari Bobo Choses, legginssit Mini Numph.